Tekstin on kirjoittanut Oamkin koneosaston KTO16SP1-ryhmän opiskelija Iuliia Hyväri opintojaksolla YY00BB72 Tutkimus- ja kehittämistoiminta.
Kolme ja puoli vuotta sitten olin ihan tavallinen kolmekymppinen nainen, joka oli juuri palannut vakituiseen työsuhteeseen vanhempainvapaalta. Oli ihana palata töihin ja nähdä työkavereita, mutta jonkin ajan päästä alkoi työmotivaatio laskea, enkä osannut enää nauttia siitä työstä. Ymmärsin, etteivät asiat muutu itsekseen, jotain oli tehtävä. Päässäni oli pyörinyt erilaisia ajatuksia, ja ensimmäisenä oli tietysti uuden työn haku.
Laitoin avoimia hakemuksia ja hain myös avoinna oleviin työpaikkoihin, mutta tuloksetta. Yhdessä kirjeessä luki, että kaikki kriteerit olisivat täyttyneet, jos koulutustasona olisi esimerkiksi ammattikorkeakoulu eikä kauppakoulu. Silloin hullu ajatus välähti, että mitä jos lähtisin korkeakouluun? Olenko liian vanha koulupenkille? Kehtaako sinne enää tässä iässä hakea opiskelemaan? Onneksi silloin otin sen askelen tuntemattomaan, ja tässä sitä nyt ollaan opiskelemassa neljättä vuotta kone- ja tuotantotekniikkaa.
”No onko siinä mitään järkeä, onhan sinulla vakituinen työ ja perhe. Mieti niitä uusia järjestelyjä, jotka opiskelu tuo perhe-elämäänne”, sanoi yksi kaveri, kun kuuli minun aikomuksestani hakea kouluun. ”Raskasta tulee olemaan.” Ja niinhän tämä on ollut.
Raskasta on ollut sitä lähtien, kun aloitin harjoittelemisen pääsykokeisiin keväällä 2016. Viimeksi istuin koulunpenkillä vuonna 2010, jolloin valmistuin taloushallinnon merkonomiksi. Opintopolku-palvelussa valitsin ykköseksi rakennus- ja yhdyskuntatekniikan, sitten tulivat konetekniikka, sähköpuolen insinööri, tradenomi ja sosionomi. Tosin harjoittelu pääsykokeisiin ei sujunut sillä tavalla kuin oletin, sillä minulla oli kaksi lasta hoidettavana sekä työ ja koti pyöritettävänä.
Muistan, kuinka minua jännitti aivan hirveästi pääsykokeiden päivinä. Ehkä turha jännitys vaikutti minuun eivätkä suoritukset riittäneet pääsemään kouluun. Jäin kuitenkin varasijalle. Nielaisin pettymyksen ja ehdin jo asennoitua siihen, että syksyllä haen uudestaan, kun eräänä päivänä Opintopolku-palvelussa näin viestin: ”Olet saanut paikan.” Ja kakkosvaihtoehtoni oli kyseessä eli konetekniikka.
Alkuhuuman laskeuduttua tuli pelko, että mihin oikeasti olen ryhtymässä. Ensimmäisenä koulupäivänä totesin, että olen ainoa naishenkilö luokassa, ja epäonnistumisen pelko vahvistui entisestään. Mutta turhaan. Näin jälkeenpäin sanon, että konetekniikka on erittäin mielenkiintoista ja sitä voi opiskella kuka vaan! Tarvitaan vain hyvää motivaatiota ja halua onnistua, oppia uutta ja tavoitella uusia mahdollisuuksia, joita opiskelu tuo elämään valmistumisen myötä.
Ammatinvaihto kannattaa
Ammatinvaihto aikuisiässä on iso askel ja sitä harkitaan tarkasti. Opiskelu on raskasta ja vaatii aikaa ja rahaa, tulot pienenevät, ja se vaikuttaa perheen taloudelliseen tilanteeseen aika suuresti.
Nykypäivänä aikuisopiskelu on erilaista kuin ”ennen vanhaan”. Perinteinen luokkaopetus on vähenemässä ja tilalle tulee uusia opetusmenetelmiä ja tapoja kuten monimuoto-opiskelu. Yhä enemmän aikuisia palaa koulupenkille, ja siihen on erilaisia syitä, kuten paremmat ansiotulot, vakituisen työpaikan tavoittelu, ammattitaidon ylläpitäminen tai parantaminen, itsensä kehittäminen tai työttömyys.
Monet opiskelevat työn ohessa, kun toiset taas kokopäiväisesti, kuten minä itse. Aikuisopiskelun olen todennut parhaaksi, koska voin yhdistää opiskelun ja perheen itselle sopivalla tavalla.
Auttaako opiskelu verkostoitumisessa?
Konetekniikan tutkinto-ohjelmaan kuuluvat harjoittelu- ja projektityöjaksot. Hain keväällä 2017 Raahen teräspalvelukeskus Miilux Oy:öön töihin ja pääsin työskentelemään karkaisijan työntehtävissä. Paljon uusia asioita oli heti vastassa, muun muassa karkaisulaitoksen toiminnan opettelua ja siltanostureiden ajamisen hallitsemista. Kahtena kesänä peräkkäin työskentelin samoissa työtehtävissä ja tein myös työvuoroja lukuvuoden sisällä.
Miilux Oy:ssä sain mahdollisuuden suorittaa projektityöjakson, jonka tarkoituksena oli laatia perehdytysaineisto kahdeksalle työpisteelle. Projektiharjoittelujakson jälkeen pääsin työskentelemään työnsuunnittelijan tehtävien parissa kesällä 2019. Minun työkokemukseni yrityksessä huipentuu Miiluxille tehtävään opinnäytetyöhön, jonka aiheena on toimintolaskennan rakentaminen.
Ajatelkaa, mitä mainioita mahdollisuuksia opiskelu antaa verkostoitumiseen! Saa luoda uusia työsuhteita työ- tai projektiharjoittelun kautta. Opiskeluaikana olen verkostoitunut ammatillisesti ja löytänyt hyviä ystäviä.
Campus Online opintoja kannattaa hyödyntää
Opiskeluni alkuvaiheessa kaikki tuntui mahdottomalta, haasteita oli vastassa, ja silloin suuresti epäilin omaa onnistumistani. Aikaahan tässä nyt on kulunut kolme vuotta ja loppusuoralla ollaan. Jäljellä on enää 30 opintopistettä, joista puolet kuuluvat opinnäytetyöhön. Kesätyön päättyessä aloin miettimään sitä, että kyllä minä valmistun tämän vuoden puolella, joten tuumasta toimeen ja suunnittelemaan loppukurssien sisältö ja aikataulut.
Opinnäytetyö on käynnistynyt syyskuun alkupuolella, ja mietin, miten saan kaiken toimimaan niin, että ehdin olla kohdeyrityksessä ja koulunpenkillä opiskelemassa samanaikaisesti. Campus Onlinen kautta sain järjestettyä puuttuvat kurssit ja tilanne on tällä hetkellä oikein hyvä. Valtava työmäärä on edessä, mutta maaliviiva näkyy jo ja sitä kohti koko ajan mennään.
Miksi konetekniikka on parasta?
Olen valtavasti kehittynyt kolmen vuoden opiskelun aikana Oulun ammattikorkeakoulussa, olen saanut paljon uutta oppia ja tietoa, hyödyllisiä kokemuksia ja opastuksia, monipuolisia vinkkiä erilaisiin työelämätilanteisiin. Kaikesta tästä olisin jäänyt paitsi, mikäli en olisi tehnyt päätöstä lähteä opiskelemaan.
Kannattaa haastaa itseään ja lähteä opiskelemaan lisää
Omasta kokemuksesta on mukavaa kertoa, koska joku muu voi olla samassa tilanteessa, jossa minä olin muutama vuosi sitten. Haluaa saada muutoksia aikaan työelämässä, muttei tiedä miten. Muutosta ei kuitenkaan kannata pelätä liikaa. Uuden työn saaminen voi maksaa taloudelliset ja henkiset panostukset moninkertaisesti takaisin.
Minulle opiskelu aikuisena on ollut paljon mielekkäämpää kuin nuorena, koska työelämästä karttunut kokemus ja osaaminen antoivat perspektiiviä opintoihin. Suosittelisin kyllä opiskelua kaikille niille, jotka harkitsevat ammatinvaihtoa. Ajatelkaa sitä ihanaa vapautta, joka liittyy opiskeluun! Nyt kerrankin ollaan siinä roolissa, ettei tarvitse järjestää kaikkea itse, vaan saadaan kerrankin olla niitä, jotka noudattavat opetussuunnitelmaa ja nauttivat oppimisesta.
