Robotti kulttuurin tekijänä

Takaisin kokoomateoksen etusivulle

Millaista on tehdä tanssia teollisuusrobotille ja mitä tuntemuksia robotit ihmisissä herättävät? Thomas Freundlich kertoo koreografin työstä tanssiteoksissa Actuator (2008) ja Human Interface (2012).

Thomas Freundlich on vuonna 1975 syntynyt kulttuurin ja tanssin monialapuuhamies ja työskentelee freelancerina Helsingistä käsin. Hän on valmistunut Oopperan balettioppilaitoksen ammattikoulutuksesta vuonna 2001. Tällä hetkellä Freundlich tekee lähinnä omia projekteja koreografina ja tanssijana nykytanssin ja tanssiteatterin keinoin.

Jouni Prittinen haastatteli Freundlichia taiteellisesta työskentelystä robottien parissa syksyllä 2020. [2] Pandemian keskellä taiteen ja teknologian välinen suhde on herättänyt paljon keskustelua, kun on etsitty koronaturvallisia ratkaisuja esittävässä taiteessa. Freundlichin työskentely tarjosi tällaisia jo yli kymmenen vuotta sitten, ja tästä syystä hänen teoksensa ovat ajankohtaisia vielä tänäänkin

Ajatus tanssiteoksesta

Kun Freundlich asteli vuonna 2007 Helsingissä galleriaan, hän näki kuvataiteilija Markku Salon installaation, jossa naistorsoa sienellä looppimaisesti puhdistava robotti liikkui hitaasti pesusangolta naisen iholle ja takaisin. Matkan aikana robotin varsi teki joka kerta jonkin ylimääräisen pyörähdyksen, mikä oli liikekvaliteetiltaan Freundlichin mielestä niin kiehtovan näköistä, että hän rupesi katsomaan sitä suu auki, tanssilasit silmillä. Siitä syntyi idea tanssiteokselle robotin kanssa.

ABB on johtava globaali teknologiayritys, joka toimii kunnianhimoisesti myös automaation puolella. [3] Freundlich lähetti ideansa suoraan ABB-Suomen konttoriin. Hänen yllätyksekseen he vastasivat myönteisesti ja pyysivät tulemaan katsomaan, minkälainen robotti sopisi tanssiteokseen. ABB-Suomi tarjosi robotin maksutta käyttöön, asiantuntijakonsultointia sekä perehdyttivät Freundlichin robottien ohjelmointiin.

Siellä olin minä ja viisi hitsaria jostain metallifirmasta. – Freundlich

Freundlich osallistui viikon mittaiselle ABB:n robottiohjelman peruskurssille, josta hän sai tarvittavan opin robottien ohjelmointiin. Sen jälkeen koreografi pystyi ohjelmoimaan robotteja ja tekemään niille liikettä.

Ohjelmointi tehdään simuloidusti. Aluksi koodataan, minkä jälkeen 3D-mallinnus roboteista näyttää, miten robotti liikkuu. Tämän jälkeen koodi siirretään muistitikulla robottiin, joka toistaa kyseisen liikesarjan millintarkasti. Freundlich ymmärsi heti, että tämä on tässä produktiossa ainoa työskentelytapa. Kaikki on tehtävä ennakkoon 3D-mallinnuksena, koska robottia ei voi lainata koko puolen vuoden harjoituskaudeksi.

Robotti tanssijana

Yhtenä peruslähtökohtana Freundlichilla on ollut epärobottimaisuus. Jos robotin yrittää saada liikkumaan orgaanisesti, kuten vaikka dinosaurus, vaikkei se näytä dinosaurukselta tai liiku kuten oikea dinosaurus, se herättää katsojassa heti kiinnostusta. Hän kuvaa työskentelyn olevan lähellä 3D-hahmon animointia, ja kaikki liike on tehty ainoastaan robottien nivelien avulla.

Teollisuusrobotilla on uskomaton nopeus ja voima. Se, miten nopeasti ja tarkasti 2 000 kg painava teräsvarsi pystyy liikkumaan, on täysin epätodellista. Tämän kokoista robottia pääsee harvoin näkemään missään livenä, koska kiihtyvyydet ja vääntömomentit ovat niin hurjia, että ne täytyy pultata betonilattiaan ja pitää erillisissä huoneissa.

Robotin nopeus ja tarkkuus on Freundlichin mielestä asia, joka on katsojalle aluksi todella kiehtova, mutta siihen tottuu aika nopeasti, ja hetken päästä se muuttuu normaaliksi toiminnaksi. Efekti kuluu loppuun melko nopeasti. Mutta kun koneesta tekee hahmon tai olennon ja yrittää tehdä siitä epärobottimaisen, niin silloin sitä jaksaa katsoa ihan loputtomiin. Robottia alkaa lukemaan elävänä olentona.

Samoilla liikeajatuksilla on ollut ruotsalainen koreografi Fredrik Benke Rydman, joka on tehnyt robottien kanssa tanssia jo usean vuoden ajan. ”Tavoite on ollut katsoa, voimmeko kehittää kielen, jonka avulla voimme kokea, että robotilla on ajatuksia, tunteet ja tahto? Voiko se ilmaista jotain?” [4]

Se on aina huikea hetki, kun on koodannut sitä kamaa läppärillä ja nähnyt sen 3D:nä, ja kun sitten siirrät koneeseen sen ohjelman. Ja sit se pirulauta tekee just, niin kuin sä olet sen ajatellut. – Freundlich

Robotin ja ihmisen kesken yhdistäviä ja erottavia tekijöitä löytyy kinetiikasta ja nivelten rajoituksista. Robotille voi tehdä koreografiaa esimerkiksi liikkeen kautta. Freundlich kertoo, kuinka hän on lähtenyt tutkimaan robotin nivelien taipuvuutta ja kääntyilevyyttä. Tarkoituksena on ollut yrittää välttää teollisuuskäytössä olevia yllättäviä liikkeitä ja mekaanisia pyörähdyksiä. Välillä, kun kohde on lähellä jotakin mekaanista singulariteettia, voi tahattomasti syntyä tällainen yllättävä muljahdus, mikä voi toisaalta olla myös hyvin kiehtovaakin liikettä.

Toinen tapa on ollut tehdä liikesarjoja itselle tai tanssijalle ja yrittää mallintaa ne robotille niin tarkasti kuin mahdollista. Välillä se on toiminut hyvin, mutta välillä se on ollut erittäin haastavaa. Kolmas tapa luoda liikesarjoja on koneen ehdoilla generoitu liikesarja, mikä on jo huomattavasti vaikeampaa kuin edelliset tavat. Kun Freundlich on laittanut tanssijat opettelemaan robotille tehtyä liikesarjaa, se on yleensä ollut tanssijoille mahdotonta, koska ihmiskehon logiikasta ja näkökulmasta siinä ei ole järjen häivää. Hän kertoo sellaisen liikkeen opiskelun olevan todella vaikeaa, jossa ei ole mitään luontevaa flow’ta.

Freundlich on luottanut lähinnä illuusioon. Hän ei ole kokeillut järjestelmiä, joissa robotti oikeasti seuraa tanssijaa. Kun robottia koskettaa ja se vetäytyy pois, on kaikki ennalta määritelty ja robotti toistaa sen, mitä on koodattu. Käytännössä robotin vierellä oleva tanssija reagoi omalla liikkeellään ja luo illuusion, että myös robotti osaa reagoida.

Robotin kanssa tanssiminen on hyvin kaksijakoista. Yhtäältä robotti on aina samanlainen tietyssä paikassa ja tiettynä aikana: siinä ei ole mitään inhimillistä vaihtelua. Toisaalta siinä on samaan aikaan jotain inhimillisesti vierasta ja outoa. Englanninkielinen sana Alien kuvastaa Freundlichille hyvin tunnetta, jota hän robotin kanssa tanssiessaan tuntee, koska omassa mielessä hän lukee robotin kuitenkin elävien olentojen kategoriaan.

Tanssiryhmän jäseninä Iso-Robo ja Pikku-Robo

Koreografi Freundlich kertoo havainneensa ihmisen taipumuksen nähdä koneet väistämättä elollisina tai jopa suorastaan inhimillisinä tai persoonallisina. Hän kuvailee ilmiötä todella jännittäväksi efektiksi, mikä ilmenee myötäsyntyisenä reaktiona aivan riippumatta siitä, yritetäänkö sitä reaktiota herättää vai ei.

Isoin mind fuck on siinä, anteeksi terminologiani, miten se kerta toisensa jälkeen jotenkin painaa sitä sun elävä olento -nappia, ja se on ihan järjetöntä. – Freundlich

Jokainen tietää mitä tarkoitetaan, kun sanotaan ”tietokone kenkkuilee” tai ”auto ei suostu käynnistymään”, aivan kuin niillä olisi jokin tietty tahto ja intentio. Robotit koetaan myös teollisuuspiireissä tietyllä tavalla inhimillisiksi työntekijöiksi, koska usein ne nimetään, jolloin niille muodostuu persoonalliset luonteenpiirteet. ”Tämä Nelli tässä, se aina tässä liikkeessä vähän hytkyy.” Freundlich pitää kiehtovana, miten meillä on todella vahva taipumus nähdä kaikki liikkuva elävänä.

Tanssija-koreografi Akram Khan on perehtynyt myös robottien ja ihmisten kanssakäymiseen, ja tutkimuksissaan hän havainnoi samoja reaktioita kuin Freundlich. [6] Tehtaissa, joissa on ihmisten lisäksi robotteja toiminnassa, on työvuorolistoille laitettu nimien lisäksi jopa kuvia robottikollegoista ihmisten rinnalla. Työkaverit kertovatkin robottikollegoiden olevan ahkeria työntekijöitä.

Kun Freundlich lähtee suunnittelemaan esitystä ja tietoisesti hakemaan yhteyksiä katsojan mieleen, hän hämmentyy reaktioista, jotka teollisuusrobotti saa katsojissa aikaan. Peilisolut, jotka aktivoituvat aivoissa nähdyn liikkeen seurauksena, syttyvät, ja kone huijaa katsojaa joka ikinen kerta.

Freundlich kertoo koodanneensa tarkoituksella mukaan pientä liikettä, jota ei välttämättä huomaa mutta joka tekee robotista elävän olion. ”Se pienen orgaanisen epätäydellisyyden syöttäminen koneen liikkeeseen on sellaista mitä jaksaa kattoa lähes loputtomiin.” [2]

On ollut ihan ihmeellistä kuulla näit juttuja, että porukka on ollut esityksessä ja itkenyt jossain kohtauksessa, kun se robotti näytti yksinäiseltä. – Freundlich

Tätä samaa tehdään myös ihmisläheisempien robottien ympärillä. Robottitutkija Jonathan Hurst Oregonin yliopistosta kertoo, kuinka he luovat roboteille eleitä, jotka ihmiset havaitsevat. Se ei ole tarpeen roboteille, mutta sen avulla robotin aikeet selviävät robottia tulkitsevalle ihmiselle.

”Robotit ilmoittavat aikeensa kehonkielellä. Pienetkin asiat kertovat paljon. Jos se näyttää hermostuneelta, ei tiedä, mitä se aikoo. Jos se katsoo alaspäin, se näyttää aralta ja rennolta.” [6]

Robotit on suunniteltu suoraviivaiseen toistavaan liikkeeseen. Kun robottia osaa ohjelmoida hyvin, niin liikkeen nyanssi, johon se kykenee, on todella huikea. Freundlichin mielestä robottia pitää osata ”soittaa” vähän eri tavalla kuin ihmistä.

Turvallisuus ensin

Freundlich nimeää turvallisuuden isoimmaksi haasteeksi työskentelyssä robotin kanssa. Normien ja säädösten mukaan kenenkään ei pidä olla samassa tilassa ison kuusiakselisen robotin kanssa. Robottia pitäisi ympyröidä häkit, valoverhot, paineilmamatot ja muut suojaratkaisut. Tärkein sääntö on, että kukaan ei ole robotin työalueella, eikä mene lähellekään sitä, kun se on toiminnassa. Siihen täytyy suhtautua riittävällä kunnioituksella.

Faktahan on se, että jos sä teet esityksen teollisuusrobotin kanssa, niin ei se ihan teollisuusnormien mukaan mene. – Freundlich

Taiteellisessa työskentelyssä turvasäädöksissä on vähän joustettu, mikä mahdollistaa esimerkiksi robotin kanssa tanssimisen. Turvallisuus kulkee tietenkin koko produktion ajan mukana ja vaikuttaa koreografiseen suunnitteluun. Freundlichin mielestä esimerkiksi mahdollisuudet tehdä duettoa robotin kanssa ovat hyvin erilaiset kuin ihmisen kanssa. Siinä on aina otettava huomioon se turvaväli. Hän on sittemmin tutustunut myös ihmisläheisempiin yhteistyörobotteihin, jotka eivät pysty paljon vahinkoa aiheuttamaan, koska ne ovat suunniteltu niin, että niiden kanssa voi olla kontaktissa turvallisesti.

Tällä hetkellä kehitetään paljon yhteistyörobotiikkaa, ja ideana on päästä eroon tunteesta, jossa robotit koetaan vieraiksi tai vaarallisiksi. Freundlich kertoo, että ihmiset vähän turhaakin jännittävät robottia. ”Vaikka laite olisi nurkassa ja virrat pois, niin silti he epäröivät mennä sen lähelle esityksen jälkeen.” Tämä on myös asia, joka kiinnostaa robottivalmistajia tosi paljon ja jonka kanssa tehdään paljon työtä.

Bossa Nova Roboticsin kehitysyksikön toimitusjohtaja Martin Hitch kertoo, että kaikki perustuu luottamukseen. ”Sinä et saa pelätä, että robotti tulee ja lyö sinua. Tarkoitus on, että ihmiset hyväksyvät robotit, joten niille opetetaan myös käytöstapoja.” Yksi yksinkertainen kehittelyn tulos on, että aikaisemmin robotti vain pysähtyi, kun se kohtasi ihmisen, mutta nyt se pysähtyy ja vähän peruuttaa, eli on kohtelias. Robotti ei tarvitse silmiä, kasvoja tai kroppaa ollakseen lähestyttävä, vaan se tarvitsee luottamusta. [6]

Tanssin määritelmät hajoavat

Jos laitat robotin esiintyjäksi lavalle ja se liikkuu lattialla tanssijan, ei voi sanoa kengissä, vaan tämän paikalla, niin voiko sanoa, että robotti tanssii?

En mä tiedä. Kyllä se mun mielestä varmaan tanssii, mut tää on ehkä se kohta missä meidän määritelmät hajoaa. – Freundlich

Freundlichin mielestä määritelmäämme tanssista ei ole sisällytetty, että tanssi voi olla koneen tekemää. Hän pitää tilannetta erityisen hauskana varsinkin nykytanssin näkökulmasta, kun ajatellaan nykytanssin kentällä vallitsevaa suuntausta, jossa viime vuosina ovat korostuneet kokemuksellisuus, kehollinen läsnäolo, maailmassa oleminen ja ajatus, että tanssi on tietoista liikettä. Mitä ihmettä tapahtuu, kun laitetaan näyttämölle robotti, joka kyllä näyttää tanssivan, mutta ei todellakaan ole mistään tietoinen? Eikä liikkeessä ole mitään niistä asioista, joilla me olemme tottuneet arvioimaan, onko jokin tanssia vai ei.

Freundlichin mielestä on ihmeellistä, miten vahvasti katsojat ovat identifioineet itsensä robotteihin ja ottaneet ne tavallisina esiintyjinä. Robotti-insinöörien kommentit ovat yksi asia, josta hän on ollut erittäin otettu: ”En oo ikinä nähnyt mitään tanssiesitystä, mut tää oli kyllä ihan magee!” Freundlich on tyytyväinen, kun on onnistunut tekemään cross over -työtä ja saanut tanssin pariin uudenlaista yleisöä.

Kun Freundlich kokoaa lopuksi yhteenvedon projekteistaan robottien kanssa, hän toteaa, että teosten viesti yleisölle liittyy isoon filosofiseen keskusteluun teknologian roolista olemisessamme. Mitä me olemme tekemässä teknologiamme kanssa? Miten teknologia muovaa meitä ihmisinä? Mitä haluamme teknologialta? Mitä rooleja haluamme antaa sille ja mitä emme? Miten nämä määreet muuttuvat ajan myötä? Vastauksia teoksissa ei anneta, mutta monia ajatuksia syntyy.

Toisaalta ne ovat vain työkaluja, laitteita. Tekee just sen mitä niiltä halutaan. Näyttämöllä robotit saadaan hetkellisesti ottamaan suunniteltu rooli, olemaan esiintyjiä, tanssijoita. Esityksen jälkeen robotit pakataan trukkilavalle ja viedään pois. – Freundlich

Prittinen Jouni, koreografi

Hoppu Petri, yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu, Kulttuurialan yksikkö

Lähteet

[1] Tirronen, U. 2012. Zodiak (toim.) Thomas Freundlich: Human Interface – Koneen tanssi, kehon äly. Hakupäivä 19.11.2020. https://www.zodiak.fi/fi/medialle/thomas-freundlich-human-interface-koneen-tanssi-kehon-aly

[2] Freundlich, T. Haastattelu 14.10.2020. Jouni Prittisen hallussa.

[3] ABB-Suomi. ABB Suomessa. Hakupäivä 19.11.2020. https://new.abb.com/fi/abb-lyhyesti/suomessa

[4] Koivuranta, R. 2018. Voiko teollisuusrobotti ilmaista tunteita? Ruotsalaiskoreografi ”kutsui” ABB:n robotin tanssin ja siitä syntyi lumoavan kaunis duetto. Kolumni. Helsingin Sanomat 22.12.2018. Hakupäivä 19.11.2020. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005943743.html

[5] Actuater – Duet for dancer and robot. Hakupäivä 19.11.2020. https://www.youtube.com/watch?v=iyuh-Qlgw-Y

[6] Swan Films. 2018. Tanssii robottien kanssa (Can We Live With Robots?). YLE Areena 31.8.2020. Hakupäivä 19.11.2020. https://areena.yle.fi/1-50266638

[7] Aaltonen, O., Aulanko, R., Iivonen, A., Klippi, A. & Vainio, M. 2009. Puhuva Ihminen. 1. p. Helsinki: Otava.

[8] Tirronen, U. 2012 Zodiak (toim.) Thomas Freundlich: Human Interface – Koneen tanssi, kehon äly. Hakupäivä 19.11.2020. https://www.zodiak.fi/fi/medialle/thomas-freundlich-human-interface-koneen-tanssi-kehon-aly