Verkostoitumisen onnistumiset ja haasteet kulttuurituottamisessa

Takaisin kokoomateoksen etusivulle

Tässä artikkelissa pohditaan verkostoitumista kulttuurituottamisessa eri näkökulmista. Aiheesta näkemyksiään kertovat haastatellut asiantuntijat. Paljonko verkostoitumisella voi vaikuttaa kulttuurialan eri hankkeiden ja projektien rahoitukseen? Mitkä ovat parhaat keinot verkostoitua, ja missä verkostoitumisen osa-alueissa kohdataan eniten haasteita? Näihin kysymyksiin vastasivat omasta näkövinkkelistään Oulun kaupungin kulttuurijohtaja Samu Forsblom, kaupunginosakulttuurin vastaava tuottaja Ville-Mikko Sikiö, kulttuurihyvinvoinnin vastaava tuottaja Jaana Potkonen ja Kulttuurikasarmi Hiukkavaara ry:n hallituksen puheenjohtaja Raimo Ahlroos.

Kulttuuri-ilmastonmuutos nostaa taiteen ja kulttuurin merkityksen uudelle tasolle kaupunkikehityksessä ja luo työpaikkoja luoville aloille ja matkailuun – myös kaupungin ulkopuolelle. Kulttuuri-ilmastonmuutokseen on Oulu2026-kulttuuripääkaupunkihankkeen myötä sitoutunut Oulun lisäksi 32 pohjoisen Suomen kaupunkia ja kuntaa.

Kulttuuri-ilmastonmuutos on tärkeä koko kulttuurialalle, eikä vähiten rahoituksen ja verkostoitumisen näkökulmasta. Kulttuuri-ilmastonmuutos lisää koko kulttuurialan sekä sen toimijoiden tunnettuutta niin kansalaisten, kulttuurin kuluttajien kuin rahoittajienkin silmissä. Kulttuuri-ilmastonmuutos yhdistää Oulu 2026 -Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeen sekä kaupungin koko kulttuuristrategian. [1]

Taiteen ja kulttuurin merkitys halutaan nostaa korkealle tasolle koko kaupunkikehityksessä. Kulttuuri-ilmastonmuutoksessa korostetaan yhteisöllisyyttä, ja se näkyy kaupungin kulttuurikentässä ja kulttuuriväen joukossa vahvasti. Oululla on paljon kulttuuripääomaa, kulttuuriperintöä, taiteilijoita eri aloilta sekä valtava potentiaali yhdistää taide, teknologia, tiede ja hyvinvointi. Hyvinvoinnin, teknologian ja tieteen yhdistäminen taiteeseen voi potentiaalillaan nostaa koko kaupungin brändiä aivan uudelle tasolle. Yli rajojen toimiminen lisäisi onnistuessaan tunnettuutta, työllisyyttä ja yhteisöllisyyttä luoden uusia mahdollisuuksia uusille ja vanhoille toimijoille yli rajojen. [1]

Kulttuuri-ilmastonmuutoksen tarkoitus on lisäksi vahvistaa kaupungin kansainvälisiä yhteyksiä sekä ympäröivien alueiden paikallisidentiteettiä ja kaupunki-identiteettiä. Aivan kulttuuri-ilmastonmuutoksen keskiössä ovat tietysti taiteen ja kulttuurin ammattilaiset ja tekijät. Avainasiana olisi mahdollistaa ja sujuvoittaa eri kulttuurialan tahojen toimintaa, verkostoitumista ja toimintaympäristöjä. Yksi kiinnostavimmista mahdollisuuksista on uudet innovaatiot, jotka syntyisivät näissä rajoja ylittävissä projekteissa. [1]

Ideaalissa tilanteessa pystyttäisiin luomaan aktiivisesti uusia ja innovatiivisia taiteen ammattilaisten ja luovien alojen yrittäjien työtiloja sekä kehittämään kumppanuusmuotoja. Toiveissa olisi lisätä avustuksia taiteen ammattilaisten työn tukemiseen sekä koko kulttuurisektorin kansainvälistymiseen. Näin voitaisiin luoda toimintaa, joka parantaisi eri alojen taiteen ja kulttuurin ammattilaisten työmahdollisuuksia niin julkisella, yksityisellä kuin kolmannellakin sektorilla. Taiteilijoiden ja kulttuurijärjestöjen hanketoimintaa voitaisiin tukea entistä paremmin sekä samalla edistää yhteyksiä erilaisiin rahoitusmahdollisuuksiin esimerkiksi ohjaustoiminnan ja viestinnän avulla.

Kulttuuristrategian tavoitteena on vahvistaa ja tehdä näkyväksi kulttuuriympäristöjä ja kulttuuriperintöä. [2] Näin pystyttäisiin huomioimaan taide, kulttuuri ja tapahtumat kaupunkisuunnittelussa jo varhaisessa vaiheessa ja vahvistamaan taiteen näkökulmaa aina rakennusinvestoinneista alkaen.

Kulttuuriala tuottaa hyvinvointia kansalaisille, ja sillä on mahdollisuus toimia kaupunkien ja miksei omalta osaltaan koko maan brändin rakentajana kansainvälistymisen näkökulmasta. Kulttuuriala on omiaan lisäämään ihmisten hyvinvointia ja osallistamaan ihmisiä toimijoina ja tuomaan näin yhteisöllisyyttä kaupunkikulttuuriin.

Samu Forsblom, Oulun kaupungin kulttuurijohtaja

Verkostoitumisella on Samu Forsblomin mukaan kolme tasoa: paikallinen, kansallinen ja kansainvälinen. Paikallisiksi voidaan ajatella yleiset kulttuuripalvelut kolmannelta sektorilta, julkinen sektori ja paikalliset yritykset. Yhteistyötä ja verkostoitumista parantavat muun muassa erilaiset foorumit ja verkostoitumistilaisuudet. Vahvassa roolissa ovat myös kulttuuripääkaupunkivuosi sekä muut rajoja yhdistävät toimet ja tapahtumat. Kolmannella sektorilla toimii myös sopimuskulttuurijärjestö, jossa on 15 toimijaa ja joka on notkea, matalan kynnyksen helppo järjestelmä, jossa rakenteet ovat valmiiksi olemassa.

Kansallisen tason verkostoitumisen helpottamiseksi toimivia organisaatioita ovat esimerkiksi Tapahtumateollisuus ry, Kulta ry, Jazzliitto, Suomen sinfoniaorkesterit ry sekä erilaiset projektit. Vastaavia kansainvälisiä toimijoita ovat puolestaan mm. Eurocities-verkoston kulttuurifoorumi sekä tapahtumista Lucy-valotaidetapahtuma.

Forsblom näkee paikallisen verkostoitumisen ehdottomasti tärkeimpänä Oulun kaupungin kulttuuristrategiaankin peilaten.

Forsblomin mukaan Oulu on verkostoitumisen näkökulmasta hyvin erityinen kaupunki. Hän näkee, että Oulussa on matala hierarkia ja näin ollen matala kynnys verkostoitua ja ylipäätään toimia esimerkiksi yli rajojen (tanssijat, bändit ja eri taiteenalojen rajoja ylittävät produktiot tai verkostoitumiset). Ihmiset tapaavat paljon toisiaan. Oulussa verkostoituminen on Forsblomin mukaan helppoa, jos itse on aktiivinen. Esimerkiksi 80 % urapoluista kulttuurialalla toimii niin, että tullaan kulttuurialan opinnoista kulttuurituottamisen harjoittelupaikkaan, josta valmistumisen jälkeen löytyvät työ ja ura.

Kansainvälisyys on selvästi edelleen haaste verkostoitumisessa, minkä vuoksi kulttuuripääkaupunkihanke on hyvin tärkeässä asemassa. Verkostoituminen kansainvälisesti on myös huomattavasti muodollisempaa. Agentteja avuksi on vähän (esimerkiksi Music Finland), ja ne toimivat enemmän Etelä-Suomessa. Tähän kaivattaisiin Forsblomin mukaan ammattimaista apua.

Verkostoitumisessa suuri haaste on hankemaailma. Forsblom toivoo, että toimijat jaksaisivat puurtaa sen parissa, vaikka sillä on hieman työläs ja haastava maine. Se on silti isossa osassa verkostoitumista varsinkin rahoituksen saamisen kannalta. Suuret ja keskisuuret hankkeet vaatisivat vahvaa tukea organisaatioilta. Forsblom näkee, että Oulusta puuttuvat vielä niin sanotut luovat hubit eli kulttuurikeskittymät (Helsingissä esimerkiksi Kaapelitehdas). Luovien alojen ja kulttuurin pitäisi pystyä verkostoitumaan Forsblomin mukaan myös muiden alojen kanssa. Teknologian, taiteen, tieteen, hyvinvoinnin ja vaikka gastronomian rajoja ylittävät yhteistyöt voisivat olla hyvinkin hedelmällisiä.

Hyvänä esimerkkinä onnistuneista paikallisista verkostoitumisista Forsblom nostaa esimerkiksi keskeisen seikan Oulusta, jossa kulttuuri on koko kaupungin voimavara ja asia. Esimerkkejä ovat katutaide, yritteliäisyys, yhteisöllisyys sekä kolmas ja neljäs sektori. Kansallisella tasolla onnistunutta verkostoitumista löytyy Forsblomin mukaan muun muassa Helsingistä. Kansainvälisellä tasolla onnistunutta verkostoitumista on esimerkiksi Lyonissa. Siellä tehdään yhteistyötä kulttuuritoimijoiden kanssa, joiden taustalla voi olla ongelmia. Näin kulttuurityöhön saadaan nostettua mukaan heikompia toimijoita. Hyviä esimerkkejä ovat Forsblomin mukaan tietysti identiteetiltään vahvat kulttuurikaupungit, kuten Tartto, tai kulttuurikeskukset, kuten Kaapelitehdas ja muut. Kaikki rajoja ylittävät kulttuuritoiminnot ovat mainitsemisen arvoisia.

Forsblomin mukaan verkostoitumista voisi helpottaa järjestämällä tapaamisia ja toimeenpanemalla hankkeita sekä tapahtumia, kuten valofestivaali, Oulun päivät tai vastaavat sateenvarjotapahtumat. Avuksi verkostoitumisessa olisivat myös tilaratkaisut, jotka mahdollistaisivat verkostoitumisen luontevasti.

Forsblomin mielestä Euroopan kulttuuripääkaupunkihanke pakottaa tekemään uudenlaista yhteistyötä. Kansainvälisyys korostuu tulevaisuudessa, samoin uusien ja erilaisten yhteistyökumppanien kanssa toimiminen. Myös yli rajojen toimimisella tulee olemaan suurempi rooli, esimerkiksi taiteen ja teknologian alojen yhteisissä projekteissa, joihin Oulussa on loistavat mahdollisuudet, ennustaa Forsblom.

Ville-Mikko Sikiö, Oulun kaupungin kaupunginosakulttuurin vastaava tuottaja

Ville-Mikko Sikiön mukaan tärkeimmät keinot verkostoitua ovat selvästi yhteiset projektit uusien kumppaneiden kanssa. ”Käytännön työ ja yhteiset suunnitteluprosessit laajentavat verkostoja mielestäni parhaiten”, sanoo Sikiö.

Sikiön mukaan verkostoituminen omalla sektorilla on suhteellisen helppoa, mutta verkostojen luominen kulttuurialan ulkopuolelle voi joskus olla haastavaa, etenkin jos kulttuuriala ja sen toiminta ei ole uusille verkostoille tuttua. Parhaiten verkostoitumista tukee Sikiön mukaan olemassa olevat kontaktit ja kumppanit. Hän kaipaa verkostoitumiseen riittävästi aikaa. ”Verkostojen luominen ja ylläpitäminen vaatii aikaa, mitä kulttuurialan ammattilaisilla harvoin on liikaa”, tuumaa Sikiö.

Sikiön mukaan mahdollisuudet yhteiskehittämiseen ja resurssit uusien kumppanuuksien luomiseen edistävät verkostoitumista. Kaupunki voi lisäksi edesauttaa verkostoitumisessa tuomalla toimijoita yhteen erilaisten projektien kautta ja toimimalla välittäjänä eri toimialojen kesken.

Jaana Potkonen, Oulun kaupunki, kulttuurihyvinvointi, vastaava tuottaja

Jaana Potkonen puolestaan toimii vastaavana tuottajana Oulun kaupungin kulttuurihyvinvoinnin kehittämisessä, ja tällä hetkellä hänen työssään rahoitusnäkökulma liittyy lähinnä yhteisiin hankkeisiin. Kuntatoimijana Potkosen mukaan lisärahoitusta on mahdollista saada lähinnä vain hankkeiden kautta, eli suurin osa tuotannoista syntyy ulkopuolisella rahoituksella. Hankkeet syntyvät parhaiten sellaisten tahojen kanssa, jotka ovat jo entuudestaan tuttuja yhteisen aiemman toiminnan tai yhteisessä verkostossa toimivien henkilöiden kautta.

Tarve rahoituksen hakemiseen tulee kehittämistarpeesta. Kehittämistarpeen jälkeen voidaan etsiä sopivaa rahoituslähdettä hankehaun kautta ja kumppaneita toteutukseen. Yleensä hanketta halutaan suunnitella tahojen kanssa, joiden kanssa se on mahdollisimman ketterää ja helppoa ja joilla tietenkin on sama tavoite. Kemioilla ihmisten välillä on Potkosen mukaan suuri merkitys. Hankesuunnittelun lähtökohta olisi tärkeä olla juuri kehittämistarpeessa ja rahoituksen saamisessa siihen.

Potkonen on mukana useissa paikallisissa ja valtakunnallisissa verkostoissa ja kokee verkostotyön erittäin merkittäväksi ja tärkeäksi etenkin kulttuurihyvinvoinnin toimialaa kehitettäessä, koska toimialalla toimijoita on suhteellisen vähän. Oman osaamisen kehittäminen, tiedonvaihto ja sen jakaminen ovat Jaana Potkosen mielestä verkostotyön ydin. Kaikkea ei tarvitse itse keksiä alusta asti.

Verkostotoiminnalla on aina joku tehtävä, ja verkostoja on erityyppisiä. Toiset verkostoista ovat hierarkkisempia ja selkeästi johdettuja; toiset puolestaan vapaampia. Verkostoista osalla on selkeä visio ja päämäärä, kun taas muissa verkostoissa ne syntyvät toimijoiden yhteistyönä.

Verkostoituminen on Potkosen mielestä ollut helppoa. Silti se vaatii avoimuutta, kiinnostusta ja intohimoa omaa työtään ja harrastuksiaan kohtaan. Tarvitaan jaksamista ja aikaa sekä mahdollisuutta mennä ja tulla ja olla silmät auki koko ajan. Lisäksi täytyy luottaa intuitioon, pystyä fokusoimaan sekä rajaamaan tehtäviä. Sosiaaliset taidot ja rohkeus lähestyä ihmisiä auttavat verkostoitumisessa.

Potkosen mukaan merkitystä voi olla myös sillä, mistä positiosta verkostoitumista tavoitteleva tulee, esimerkiksi suhteessa aihealueeseen, ja missä liikkuu: ”Oletko jo vahva asiantuntija vai vasta aloittelija, tuntevatko muut sinut, esitteleekö joku sinut jossain seminaarin välikahvilla? Mikä taustayhteisö sinulla on? Kuinka lähestyt ihmisiä? Mikä energia sinusta välittyy? Annatko itse vai haluatko vain itse saada ja hyötyä?” summaa Potkonen.

Kaupunki järjestää jo verkostoitumistapaamisia kulttuuritoimijoille, mutta tiedottaminen tapahtumista on äärimmäisen tärkeää. Verkostoitua voi Potkosen mukaan luonnollisesti missä ja milloin vain. Verkostoitumista helpottaa, jos on valmiiksi olemassa joku yhteinen konteksti, minkä ympärillä ollaan. ”Miksi verkostoidutaan ja mikä tavoite verkostoitumisella on?” Nämä ovat Potkosen mukaan ydinkysymyksiä.

Hyviä esimerkkejä onnistuneista verkostoista Potkoselle edustaa erityisesti valtakunnallinen Taikusydän-verkosto, joka on taiteen ja hyvinvoinnin yhteyksien kehittämisen ja viestinnän yhteistyöverkosto. Taikusydän koostuu maakunnallisista kulttuurihyvinvoinnin verkostoista ja niiden toimijoista.

Raimo Ahlroos, Kulttuurikasarmi Hiukkavaara ry:n hallituksen puheenjohtaja

Raimo Ahlroos näkee, että tärkein keino on itse omata alkupääomaa ja keinoja asioiden tekemiseen ja esilletuontiin, jotta mahdollisesti joku rahoitustaho innostuu ja kiinnostuu asiasta. Täytyy olla itse innostunut ja oman asian takana, jotta muut tahot huomaavat.

Ahlroosin mukaan verkostoituminen ei ole helppoa ja yhteistyötahojen löytäminen on haasteellista, erityisesti kun keskustellaan taloudellisesta tuesta tai käytännön resursseista. ”Tuki olisi tervetullutta ja erilaiset verkostoitumistapahtumat tai formaatit olisivat hyviä. Eri tahot voisivat yhdistää voimia ja yhdessä etsiä rahoituksen keinoja yhteiseen tekemiseen, jossa toiminnan vastuuta olisi jaettu sekä talouden että resurssien muodossa”, Ahlroos summaa.

Oulun kaupungin kulttuurikumppanuus olisi Ahlroosin mukaan hyvä asia myös rahoituksen näkökulmasta. Kulttuurikumppanuuden piirissä olevat pääsevät helpommin käsiksi suurempien taloudellisten tukien piiriin ja saavat muutenkin vahvemman kaupungin tuen tekemiseen.

Ahlroos toivoisi, että kaupunki voisi järjestää aktiivisesti verkostoitumistapahtumia. Aiemmin pidetyt Luovat vohvelit olivat hänen mukaansa erinomainen konsepti. Luovat vohvelit -verkostoitumistapahtumat olivat yhteisiä aamukahvihetkiä tapahtumajärjestäjille, kulttuurin ja taiteen tekijöille, yrittäjille ja muille kiinnostuneille. Niiden tavoitteena oli antaa mahdollisuus helppoon, vaivattomaan matalan kynnyksen toistuvaan verkostoitumiseen tapahtumatuottamisen ja luovien alojen kehittämiseksi sekä erilaisten yhteyksien ja ihmisten yhdistämiseksi.

”Verkostoituminen on välttämättömyys, ja sen vahvistaminen on tärkeää kulttuuri-ilmastonmuutoksen aikaansaamiseksi”, tiivistää Ahlroos.

Yhteenvetona Oulun kaupungin kulttuuri-ilmasto on tällä hetkellä hyvin vastaanottavainen ja matalalla kynnyksellä toimiva erilaisten toimijoiden yhteisö, jossa verkostoituminen on melko helppoa. Alueelliseen verkostoitumiseen kaivataan apua lähinnä toimialarajojen ylittämistä tavoitteleviin hankkeisiin tai projekteihin sekä rahoitukseen mutta myös kansainvälisiin ponnistuksiin. Kansallisella tasolla toiminta nähdään hieman kansainvälistä muodollisempaa verkostoitumista helpompana.

Mikäli Oulun kaupungin kulttuuristrategian toteutus etenee kuten toiveissa on, verkostoituminen on jatkossa entistäkin helpompaa ja yhteisöllisyys tuo lisää uusia mahdollisuuksia ja innovaatioita, toivottavasti myös yli rajojen.

Palosaari Terhi, AD, suunnittelija
Markkinointitoimisto Avalon

Isomursu Pekka, yliopettaja, tutkintovastaava
Oulun ammattikorkeakoulu, Kulttuurialan yksikkö

Lähteet

[1] Oulun kaupunki. 2020. Oulu jatkaa matkaa Euroopan kulttuuripääkaupunkikisassa. Tiedote 24.6.2020. Hakupäivä 15.12.2020. https://www.ouka.fi/oulu/ajankohtaista/etusivu/-/asset_publisher/lQ3E/content/kulttuuri-ilmastonmuutos-on-alkanut-villista-pohjoisesta-oulu-jatkaa-matkaa-euroopan-kulttuuripaakaupunkikisassa-/50266

[2] Oulun kaupunki. 2020. Oulun kaupungin kulttuuristrategia 2030. Hakupäivä 8.11.2020. https://www.ouka.fi/documents/64304/18330203/Oulun+kulttuuristrategia+2030_www_s.pdf/08ea3c06-6443-4e31-8d00-b3df7f39b491.

Haastattelut

Forsblom, Samu. Kulttuurijohtaja, Oulun kaupunki. Puhelinhaastattelu 4.11.2020. Tekijän hallussa.

Sikiö Ville-Mikko. Vastaava tuottaja, kaupunginosakulttuuri, Oulun kaupunki. Sähköpostihaastattelu 17.11.2020. Tekijän hallussa.

Potkonen, Jaana. Vastaava tuottaja, kulttuurihyvinvointi, Oulun kaupunki. Sähköpostihaastattelu 30.10.2020. Tekijän hallussa.

Ahlroos, Raimo. Hallituksen puheenjohtaja, Kulttuurikasarmi Hiukkavaara ry. Sähköpostihaastattelu 11.12.2020. Tekijän hallussa.