Takaisin kokoomateoksen etusivulle
Hyvän hoidon ja kuntoutuksen perustana on ammattitaitoinen ja osaava henkilöstö aivoverenkiertohäiriöön (AVH) sairastuneen hoitopolun jokaisessa vaiheessa. AVH-hoitopolulla toimivien terveysalan ammattilaisten kokemusten kartoittaminen on tärkeää, jotta hoitopolun eri vaiheissa tarvittavaa osaamista voidaan tunnistaa. Ammattilaiset kokevat hoitopolun varrella olevan toistuvia haasteita ammattilaisten osaamisessa, tiedonsiirrossa, läheisten huomioimisessa, oikea-aikaisen kuntoutuksen toteutuksessa, palveluiden piirissä pysymisessä ja hoitopolun kokonaisuuden hahmottamisessa.
Ennusteiden mukaan AVH:n yleisyys ja haitat eivät tule vähenemään seuraavien vuosikymmenien aikana väestön ikääntymisestä johtuen. On olemassa kuitenkin näyttöä siitä, että AVH on suurimmaksi osaksi estettävissä ja hoidettavissa sekä sen pitkäaikaisia seurauksia pystytään vähentämään merkittävästi ammattilaisten, AVH-potilasjärjestöjen ja viranomaistahojen välisellä yhteistyöllä hoitopolun eri vaiheissa. [1]
Palvelumuotoiluprosessi alkaa määrittelyvaiheesta, jossa selvitetään kohteena olevan palvelun eli AVH-hoitopolun tavoitteet sekä käytettävissä olevat resurssit [2]. Tämän vaiheen keskiössä on hoitopolun syvällisen ymmärryksen syntyminen tarpeiden ja toiveiden selvityksen kautta [3]. Lisäksi määrittelyvaiheessa luodaan ymmärrystä palvelua tuottavasta organisaatiosta [2] eli OSMU-hankkeen toteuttamassa palvelumuotoilussa AVH-hoitopolusta vastaavista organisaatioista.
OSMU-hankkeen toteuttaman palvelumuotoiluprosessin määrittelyvaiheessa kuvattiin AVH-sairastuneiden hoitopolkuun liittyvät tarpeet ja tavoitteet Pohjois-Pohjanmaan sote-palvelutuotantoalueella. Lisäksi kuvattiin hoitopolun nykytila sekä analysoitiin toimintaympäristö. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä uudesta osallistavasta palvelujen kehittämisen toimintatavasta hoitopolun eri organisaatioissa.
AVH-hoitopolun määrittelyvaiheen tehtävänä oli:
- Kuvata terveysalan ammattilaisten kokemuksia AVH-sairastuneiden hoitopolun eri vaiheiden tarpeista ja tavoitteista.
- Kuvata terveysalan ammattilaisten kokemuksia AVH-sairastuneiden nykyisestä hoitopolusta PPSHP:ssä, Oulun kaupungissa ja Oulunkaaren alueella.
AVH-hoitopolun nykytilan selvitys
Määrittelyvaiheessa geneerisen hoitopolun selvittämiseksi järjestettiin AVH-hoitopolun varrella työskenteleville sote-alan vaativia tehtäviä hoitaville ammattilaisille (sairaanhoitajat, fysioterapeutit, toimintaterapeutit) toimintakulttuuriltaan luottamuksellinen ja avoin kehittämistyöpaja toukokuussa 2021. Ammattilaisia kutsuttiin kehittämistyöpajaan Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä (PPSHP), Oulun kaupungista ja Oulunkaaresta.
Kehittämistyöpajaan osallistui 19 Pohjois-Pohjanmaan alueella työskentelevää hoitotyön ammattilaista hoitopolun eri vaiheista. Kolmen tunnin pituinen työpaja toteutettiin etäyhteydellä. Ammattilaiset jaettiin työpajatyöskentelyssä kahteen pienryhmään, joissa työskentely tapahtui OSMU-työryhmän fasilitaattoreiden ohjauksessa.
Kehittämistyöpajassa palvelumuotoilumenetelminä käytettiin ideapajaa sekä mukaillen palvelupolkua (Customer Journey Mapping) ja Service Blueprinttiä. Ideapajassa tarkoituksena oli kerätä unelmia ja tavoitteita sekä saada selville tiedostamattomia tarpeita ja odotuksia, joita ei muuten kerrottaisi [3]. Palvelupolussa taas kuvattiin asiakkaiden kulkemista palvelujen piirissä. Se on visuaalinen kuva tai kartta jokaisesta vuorovaikutustilanteesta, jonka asiakas palvelujen piirissä kokee. Polun tekeminen paljastaa palvelun tuottamisen ja tarjoamisen heikkoja ja vahvoja kohtia, jopa yksittäistä vuorovaikutuspistettä (kontaktipiste) tarkastelemalla [3].
Pienryhmissä osallistujat jakoivat oman kokemuksensa ja asiantuntijuuden pohjalta tietoa AVH-hoitopolun palvelutuokioista, kontaktipisteistä, asiakkaan kokemuksista ja tunteista, palveluntarjoajan toimista sekä kehittämisen kohteista fasilitaattoreiden ohjaamana. Tiedot kirjattiin näkyvillä olevaan Excel-taulukkoon. Ryhmätyöskentelyn jälkeen molempien ryhmien työskentelystä tehtiin yhteenveto ja työpajan päätulokset koostettiin erilliseen, yhteiseen taulukkoon (taulukko 1). Tuloksena syntyi selvitys AVH-hoitopolun nykytilanteesta sekä hoitopolun tavoitteista ja tarpeista PPSHP:ssä, Oulun kaupungissa ja Oulunkaaressa.
| Ensihoito ja päivystys -> | Teho- ja valvontahoito -> | Osastohoito | Kuntoutus | Kotiin vietävät palvelut | Kontrollikäynti | |
| Palvelutuokiot | Hätäkeskus, ambulanssimatka, päivystys, kuvantaminen. | Erikoissairaanhoito. | Erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto. | Perusterveydenhuolto, kuntoutuskeskukset, yksityiset palveluntuottajat, erikoissairaanhoito. | Kotihoito, kotikuntoutus, KOTAS, ensihoito. | Hyvinvointikeskus, terveyskeskus, erikoissairaanhoito. |
| Kontaktipisteet | Hätäkeskuspäivystäjä, ensihoitoyksikkö, ensivasteyksikkö, helikopteri, kotihoito, omaiset, kuvantaminen. | Sairaanhoitaja, lääkäri, näytteenottaja, kuvantaminen, lääkinnälliset laitteet, sairaala, vaatteet. | Osasto, valvontahuone, kuntoutus, kuvantaminen. | Terveysasemien vuodeosastot, sairaanhoitaja, fysioterapeutti, lääkäri, puheterapia, toimintaterapia, lääkinnällinen kuntoutus. | Sairaanhoitaja, ensihoitaja, lääkäri, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, etäkuntoutus, kotikuntoutus, kotikuntoutustiimi. | Sairaanhoitaja, lääkäri, laboratoriohoitaja. |
| Asiakkaan kokemukset ja tunteet | Nopea toiminta voi säikäyttää. Potilas ja omainen eivät usein ehdi prosessoida tilannetta. | Paljon siirtymistä paikasta toiseen. Pelkoa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Läheiset usein potilaan tukena. Sairastunut ei itse muista tästä ajasta. | Kokemukset tilanteesta ja kuntoutuksen etenemisestä vaihtelivat paljon. Asiakas ei usein pysty itse kertomaan omasta tilastaan ja siinä tapahtuvista muutoksista luotettavasti. | Tärkeää kuunnella asiakkaan omia käsityksiä ja tavoitteita. Vertaistukea ryhmäkuntoutuksesta. | Kotiutuminen voi olla haastavaa, tunteet pinnassa. Lisäksi kotona ei välttämättä selviä päivittäisissä toiminnoissa, vaikka sairaalassa selvisi. | Sairastuneen normaalielämään palaaminen voi olla haastavaa. Tukea arkeen palaamiseen tarvitaan. |
| Palveluntarjoajan toimet palvelutuokiossa | Protokollan mukainen toiminta ensihoidossa ja päivystyksessä. Ensihoidon ennakkoilmoitus sairaalaan. Tiedonjakaminen läheisille. Aina arvioitava kotona selviämistä. | Protokollan mukainen toiminta. Kuntoutus alkaa. Sairastuneen ja läheisten ohjaus ja neuvonta. | Moniammatillinen toimintakyvyn ja apuvälineiden arviointi. Lähete kuntoutukseen. Kuntoutussuunnitelma. Sairastuneen ja läheisten ohjaus. Ajantasaisen tiedon siirtäminen organisaatioiden välillä. | Kuntoutussuunnitelma. Ajantasaisen tiedon siirtäminen organisaatioiden välillä. | Kuntoutuksen edistymisen arviointi. Tavoitteiden määrittäminen. Virtuaaliset etätietopaketit omaisille. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa. | Arjessa selviämisen arviointi. Erilaisten tukien hakeminen. |
| Kehittämisen kohteet | Oireiden tunnistaminen vaatii lisää koulutusta ammattilaiselle sekä kansalaisille lisää tietoa sairaudesta yleensä. Potilaan tai läheisten haastattelu tärkeää (tarkentavat kysymykset) ja nopea tunnistus. | Läheisten parempi huomioiminen jo akuuttivaiheessa. Hoitotyöntekijöillä riittämättömyyden tunne vähäisistä resursseista johtuen. Varhainen kuntoutus. | Potilas saattaa kotiutua osastolta heikosti liikkuvana, jos fysioterapeutille ei ole lähtenyt lähetettä (väliinputoajat). Miten ehkäistään potilaiden palautuminen takaisin teholle tai valvontaan. Ajantasaisen tiedon siirtyminen. | Sosiaalityöntekijän resurssia kaivattaisiin enemmän. Ammattilaisilla on välillä haasteita motivoida potilaita kuntoutukseen. Kuntoutusjakson viivästyminen. Mikäli potilaalla ei ole palvelusuhdetta terveydenhuoltoon, ensihoito saattaa olla ainoa kontakti. | Omaiset otetaan kiinteästi mukaan kotikuntoutukseen. Erilaisia näkemyksiä ja toimintatapoja kuntien välillä. Keinot sitouttaa potilasta kuntoutukseen. | Resurssit vaihtelevat, joillakin seuranta saattaa jäädä liian lyhyeksi. Hyväkuntoinen potilas voi jäädä kontrollien ulkopuolelle. Ennaltaehkäisyyn panostaminen. |
Lisäksi elokuussa 2021 toteutettiin erillinen työpaja ensihoidon ammattilaisille, koska he olivat estyneitä osallistumaan toukokuun työpajaan. Työpajan tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä AVH-hoitopolun nykytilasta ensihoidon osalta. Ensihoitajien työpajaan osallistui kaksi henkilöä. Ensihoitajien työpajassa menetelmänä käytettiin myös palvelupolkua ja työskentely toteutettiin OSMU-ryhmän fasilitaattoreiden ohjeistuksessa yhteiselle Excel-pohjalle kokemuksia kirjaten. Tulokset yhdistettiin toukokuun työpajan tuloksiin (taulukko 1).
Osaamisen varmistaminen avain AVH-hoitopolun kehittämiseen
Työpajatyöskentelyjen aikana esiin nousseita toistuvia haasteita AVH-hoitopolulla olivat ammattilaisten osaaminen, tiedon siirto, läheisten huomioiminen, oikea-aikainen kuntoutus, palveluiden piiristä putoaminen sekä tiedon puute hoitopolusta ja sen eri toimijoista.
Puutteet ammattilaisten osaamisessa, esimerkiksi AVH-oireiden tunnistamisessa ja AVH-hoitopolulla tarvittavasta kliinisestä osaamisesta, nousivat esille useassa hoitopolun eri vaiheessa. Erityisen tärkeänä pidettiin, että ammattilaiset tunnistaisivat AVH-ensioireet paremmin. Toisaalta taas hoitopolun loppupuolella ammattilaiset tarvitsisivat lisää osaamista vanhojen oireiden tunnistamisessa ja erottamisesta uusista oireista.
Tietojen siirtyminen koettiin haasteeksi. Potilastietojen siirtyminen hoitopolulla palvelutuokiosta toiseen ei ollut ongelmatonta, koska sairastuneen tiedot eivät välttämättä siirtyneet organisaatiosta toiseen. Lisäksi todettiin, että usein kellään ammattilaisella ei ollut kokonaiskuvaa sairastuneen tilanteesta. Tietojen siirtymiseen vaikutti myös se, kuka sairastuneen siirsi organisaatiosta toiseen. Esimerkiksi lyhytaikaisilla sijaisilla ei välttämättä ole tietoa mitä kaikkea pitää huomioida siirtovaiheessa.
Haasteita oli myöskin sairastuneen läheisten huomioimisessa sekä heidän mukaansa ottamisessa sairastuneen hoitoon. Työpajoissa nousi esille, että läheisten huomioimisessa ja hoitoon mukaan ottamisessa oli eroja organisaatioiden välillä eikä kaikissa vaiheissa näkynyt vielä asiakaslähtöinen näkökulma.
Kuntoutuksen oikea-aikainen toteutuminen koettiin myös haasteelliseksi. Useat ammattilaiset toivat ilmi, miten syystä tai toisesta kuntoutus ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Usein kuntouksen aloitus saattoi viivästyä tai siihen tuli turhia taukoja. Riskinä saattoi olla myös liian varhain aloitettu kuntoutus, joka ei edistänytkään toivotulla tavalla sairastuneen toimintakykyä.
Haasteeksi koettiin myös sairastuneen putoaminen palveluiden piiristä. Fyysisesti hyväkuntoiset sairastuneet, joille sairaalajakson jälkeen ei automaattisesti määrätty kontrollikäyntiä, koettiin olevan riskissä pudota palvelujen piiristä. Nämä sairastuneet kuormittavat kuitenkin terveydenhuoltoa myöhemmin, kun he joutuvat hakemaan apua ongelmiinsa. Lisäksi heidän hoitonsa saattoi viivästyä tämän vuoksi.
Ammattilaiset totesivat, ettei heillä ole kokonaisvaltaista käsitystä koko hoitopolusta ja sen varrella olevista toimijoista. Heidän mielestään olisi tärkeää tietää eri ammattilaisten vastuut, toimenkuvat ja osaaminen hoitopolun eri vaiheissa. Näin ymmärretään paremmin toisten työnkuvaa ja vastuita sekä voidaan vähentää päällekkäisiä työtehtäviä.
Hoitopolun kehittämiskohteet näkyväksi
Ammattilaisten kokemukset hoitopolun nykytilasta ja sen tarpeista keskittyivät erinäisiin haasteisiin, jotka näyttäytyvät läpi hoitopolun. Näyttäisi siltä, että AVH:n hoitopolku on edelleen pirstaleinen sekä organisaatiolähtöinen. Lisäksi ammattilaisten osaaminen hoitopolun eri vaiheissa ja käsitys kokonaisvaltaisesta hoitopolusta on edelleen vaihtelevaa. AVH-hoitopolun kehittämisessä tulisi huomioida mm. ihmislähtöisyys ja ammattilaisten AVH-osaamisen vahvistaminen.
Määrittelyvaiheen tuloksia hyödynnettiin palvelumuotoiluprosessin myöhemmissä vaiheissa AVH-hoitopolun varrella työskentelevien toimijoiden kuvaamiseksi sekä hoitopolun mallintamiseksi. Lisäksi selvitystä AVH-hoitopolun tarpeista ja tavoitteista hyödynnettiin sote-alan vaativia tehtäviä hoitavien ammattilaisten osaamistarpeiden määrittämiseksi sekä osaamisen kehittämisen suunnitteluun. AVH-hoitopolun palvelumuotoilun tutkimusvaihe on kuvattu erillisessä artikkelissa.
Jounila-Ilola Päivi, hanketyöntekijä
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Jarva Erika, tohtorikoulutettava
Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö
Karsikas Eevi, hankekoordinaattori, väitöskirjatutkija
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Tuomikoski Anna-Maria, , projektipäällikkö, yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Mikkonen Kristina, professori
Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö
Oikarinen Anne, yliopistonlehtori
Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö
Kääriäinen Maria, professori
Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö
Meriläinen Merja, sairaalaylihoitaja, projektipäällikkö
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Koivunen Kirsi, yliopettaja, tiimipäällikkö (YAMK)
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Lähteet
[1] European Stroke Organisation. 2018. Stroke Action Plan For Europe 2018–2030. Bryssel. Hakupäivä 23.2022. https://www.thestroketrials.com/docs/stroke-action-plan-for-europe-2018-2030.pdf
[2] Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Hämeenlinna: Kariston kirjapaino Oy.
[3] Ahonen, T. 2017. Palvelumuotoilu sotessa. 2. p. Nummela: Painokiila Oy.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.