Oamkissa vietetään digipedagogiikan teemavuotta, jonka aikana luodaan valmiuksia muutoksen kohtaamiseen. Digipeda-kolumnisarjaa jatkaa kirjoituksellaan Ammatillisen opettajakorkeakoulun lehtori Hanna Alaniska.
Olin verkkolounaalla henkilöiden kanssa, joista ketään en ollut tavannut aiemmin. Me toisillemme tuntemattomat korkeakoulujen opettajat eri puolilta Suomea, yliopistojen ja ammattikorkeakoulukontekstien edustajat, löysimme nopeasti yhteisiä keskustelun aiheita.
Söimme samalla lounasta ja puhuimme sujuvasti ruoka suussa, kuuntelimme kiinnostuneina juttuja toisten korkeakoulujen arjesta ja nyökyttelimme toistuvasti, kun tunnistimme niissä tuttuja elementtejä. Lisäksi onnistuin oivaltamaan erään tärkeän asian omasta työstäni. Tämä lyhyt verkkolounaspalaveri on konkreettinen esimerkki verkostoista ja digistä.
Verkosto on usean toimijan vastavuoroinen ja tiedonjakamiseen perustuva yhteistyösuhde, jossa osaamista yhdistetään yhteisten etujen saamiseksi. Ydin on se, että verkostossa mukana olo hyödyttää sen kaikkia osapuolia. Verkostojen kautta on mahdollisuus oppia ja siten sujuvoittaa omaa työtään.
Verkostot ovat vertaisoppimista parhaimmillaan, sillä oppiminen on kaksisuuntaista, vastavuoroista ja molempia hyödyttävää sisältäen tiedon, ideoiden ja kokemusten jakamista osallistujien kesken. Vertaiset tekevät samanlaista työtä, ja heillä on usein yhdistäviä kokemuksia, joiden jakaminen tuottaa iloa niin jakajalle kuin saajalle.
Kollegiaalinen tuki tuo ulkopuolista näkökulmaa omaan työhön, mikä voimaannuttaa. On tärkeää tunnistaa, että asiantuntijatyötä ei tarvitse tehdä yksin, vaan tarjolla on kumppanuuksia jopa eri puolilta maailmaa. Hiljainen tieto pääsee verkostojen kautta näkyväksi ja jakoon.
Digitaalisuus on tuonut verkostoille huikeita mahdollisuuksia. Verkostot voivat laajentua paikallisista globaaleiksi. Digitaalisuuden ansioista tapaamisia on helppo järjestää säännöllisesti ja sujuvasti. Esimerkkini verkkolounaasta kuvastaa juuri tällaista verkostoitumistapaamista. Se on esimerkki myös nykyajan verkostosta, jonka jäsenet tapaavat tietyn teeman ympärillä ehkäpä vain kerran ja jonka avulla teemaan liittyvät asiat saadaan käsiteltyä ja mahdolliset ongelmat ratkaistua.
Verkostojen tärkeys oman työn kehittämisen ja jaksamisen kannalta myös tunnistetaan ja verkostoitumista tuetaan muun muassa hankkeissa. Oman verkkolounaani järjesti Oamkin koordinoima Kokko-hanke, joka tarjoaa vertaisoppimisen tilaisuuksia korkeakoulupedagogiikan kouluttaja- ja kehittäjäverkostolle.
Digitaaliset verkostot säästävät resursseja, eikä pelkästään taloudellista resurssia, vaan nykyajan hektisessä työssä tärkeää ajallista resurssia. Luonnollisesti verkkotapaamiset ovat ekologinen tapa kehittyä ja hankkia tietoa.
Covid-19-pandemian myötä verkossa tapaamisista on tullut arkea. Uskallan ennustaa, että verkostot tapaavat tulevaisuudessa ehkä vain digitaalisesti, sillä olemme oppineet, että etätapaamiset ovat tehokkaita ja saamme niistä täyden hyödyn ilman kasvokkaisia kohtaamisia.
Verkostoituminen tunnistetaan kriittiseksi menestystekijäksi (Helakorpi 2006). Digitaalisuuden ansioista jokaiselle löytyy varmasti oma verkostonsa. Esimerkiksi sosiaalista mediasta niitä on helppo löytää ja niistä on helppo hyötyä. Eikä aina tarvitse itse edes antaa tai pyytää mitään, vaan jo keskustelua seuraamalla saa paljon hyödyllistä tietoa. Tietenkin oman kokemuksen jakaminen verkostolle on tärkeää ja suotavaa, sillä vastavuoroisuus on painava arvo verkostoissa.
Tunnistan ainakin yhden verkoston, johon kaikkien korkeakoulutoimijoiden on helppo liittyä ja joka koskettaa meidän arkeamme. Facebook-ryhmä ”Korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyössä” on tarkoitettu kaikille korkeakoulujen toimijoille. Ryhmässä saa vapaasti osallistua ja jakaa kokemuksia sekä esittää kysymyksiä liittyen korkeakouluopetukseen ja -oppimiseen.
Tulevaisuudessa korkeakouluopetuksen toimijat voivat verkostoitua valtakunnallisella korkeakoulupedagogisella tukisivustolla, jonka rakentaminen on juuri aloitettu Digivisio 2030:n ja Oamkin koordinoiman Kokko-hankkeen yhteistyönä. Suunnitelmissa on, että teknologia tuottaa sivustolle älykkäitä ratkaisuja, jolloin verkostoituminen on entistä helpompaa sekä kehittyminen sujuvaa ja kunkin omaan profiiliin sopivaa.
Jatketaan juttua digiverkostoissa!
Hanna Alaniska
Kirjoittaja työskentelee lehtorina Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.
Digipeda-kolumnisarjan seuraava kirjoittaja on Jari Viitala.
Kolumnisarjan aiemmat julkaisut:
– Laitinen Jyrki: Vanhassa pitäytyminen ei ole kestävä ratkaisu
– Kurttila Jukka: Digipedagogiikkaa tuetaan, kehitetään ja jalkautetaan yhteistyössä ja koordinoiden
– Karjalainen Asko: Digioppimisen pitää tuntua hyvältä
– Paukkeri Tarja: Vuorovaikutusta verkossa ja verkotta
– Viinikka Sinikka: Pienin askelin tai suurin harppauksin
Lähteet
Boud, D. 2016. Introduction: making to move to peer learning. In D. Boud, J. Sampson & R. Cohen (Eds.) Peer learning in higher education. Learning from & with each other, 1–17. Routledge.
Digivisio 2030. TP 4: Kansallinen korkeakoulupedagoginen tukisivusto. Hakupäivä 8.2.2022. https://wiki.eduuni.fi/x/ya_tDg
Helakorpi, S. 2006. Koulutuksen kehittävä arviointi. Työkaluja osaamisen johtamiseen. Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu, Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 4/2006. Hämeenlinna.
KOPE Korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyössä -Facebook ryhmä. Hakupäivä 16.2.2022. https://www.facebook.com/groups/1279747255468608
Valtioneuvoston kanslia. 2019. Verkostojohtamisen opas. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja. 2019:12. Hakupäivä 8.2.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-710-9
