Monipuolinen sosiaali- ja terveysalan ylempien ammattikorkeakoulututkinto-ohjelmien tarjonta Oamkissa, sen kehittämisnäkökulmat ja valmistuvien osaaminen ovat keskeisiä teemoja tässä kolumnisarjassa. Sisällöt ovat ajankohtaisia uuden Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen näkökulmasta vuonna 2022, jolloin ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot täyttävät 20 vuotta. Soten YAMK-tutkinnot tutuiksi -kolumnisarjaa jatkaa kirjoituksellaan yliopettaja Kati Immonen.
Koulutus on perusta näyttöön perustuvan toiminnan osaamiselle. Opiskelijan aloittaessa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnot sosiaali-, terveys- tai kuntoutusalan tutkinto-ohjelmassa tulee näyttöön perustuvuus osaksi opintojen etenemistä aina tutkimus- ja tiedontuottamisopintojaksosta opinnäytetyön valmistumiseen saakka. Tavoitteena on, että opiskelija oppii löytämään tietoa, tutkimaan sitä kriittisesti sekä arvioimaan sen vahvuutta ja luotettavuutta. Näyttöön perustuvuuden tulisi rakentua osaksi opiskelijan toimintaa niin, että hän käyttää sitä päätöksentekonsa perustana myös opintojen jälkeen.
Näyttöön perustuvalla toiminnalla tarkoitetaan opetuksessa käytettävää parasta mahdollista näyttöä. Opettaja toimii näyttöön perustuen opetus- ja oppimisprosessin ja opetussuunnitelmatyön asiantuntijana. Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajilla on vastuu näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisessä, jolloin siihen on tärkeää olla riittävää osaamista. Jotta näyttöön perustuvaa päätöksentekoa voi opettaa laadukkaasti, tulee opettajan ymmärtää näyttöön perustuva terveydenhuollon malli kokonaisvaltaisesti.
Vastuu näyttöön perustuvasta osaamisesta jakautuu ensisijaisesti opettajalle itselleen, mutta myös muille koulutusta tuottaville organisaatioille, joiden tulisi varmistaa opettajien riittävä osaaminen näyttöön perustuvan tiedon kehittämiseksi ja levittämiseksi. Terveydenhuoltoalan opettajan osaaminen on yhdistelmä tietoa, taitoa, asennetta ja arvoja, jotka vaikuttavat toinen toisiinsa muodostaen jokaiselle henkilökohtaisen opetusfilosofian.
Opiskelijoiden näyttöön perustuvan tiedon ymmärtäminen ja parhaan saatavilla olevan tutkitun tiedon löytäminen vaihtelevat suuresti opintojen alkumetreillä. Monella aikaisimmista opinnoista on ehtinyt vierähtää jopa kymmeniä vuosia. Suurimmat haasteet tutkitun tiedon löytymiseen ja käyttämiseen ovatkin puutteelliset taidot etsiä ja arvioida tiedon laatua sekä näytön astetta (näytön vahvuutta).
Tutkimus- ja tiedontuottamismenetelmiin perehtyminen heti opintojen alkuvaiheessa on avainasemassa koko tutkimuskentän ymmärtämisessä. Opintojaksolta saatujen perusteiden avulla oppijat pääsevät hyödyntämään osaamistaan opintojaksosta toiseen. Oppijat ovat motivoituneita käyttämään tiedonhakumenetelmiä eri opintojaksojen tehtävien tueksi. Lisäksi he osaavat kuvata näyttöön perustuvan toiminnan prosessin ja ymmärtävät näyttöön perustuvan tiedon merkityksen. Näiden taitojen kehittymisen kruunun opettaja näkee opinnäytetyössä, jossa opiskelija osoittaa osaavansa hyödyntää esimerkiksi laadukkaita järjestelmällisiä katsauksia tutkimus- ja kehittämistyönsä tukena.
Terveydenhuolto muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Yhä vaativammat osaamistarpeet ohjaavat opettajaa kehittämään opetusta omanlaiseksi, laadukkaaksi ja näyttöön perustuvaksi kokonaisuudeksi. Jatkuvan uudistumistarpeen myötä työ haastaa ja motivoi kehittymään jatkuvasti. Opiskelijoilta saatu positiivinen palaute laadukkaasta opetuksesta lisää motivaatiota korostaa näyttöön perustuvuutta myös jatkossa.
Tärkeää onkin, että tutkinto-ohjelmasta huolimatta opiskelija sisäistää näyttöön perustuvan toiminnan osaksi omaa oppimisfilosofiaansa. Suoritettuaan ylemmän sosiaali-, terveys- tai kuntoutusalan tutkinnon opiskelija on oman asiantuntijuutensa lisäksi myös näyttöön perustuvan tiedon ja sen käytön osaaja.
Kati Immonen, yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Kolumnisarjan seuraavat kirjoittajat ovat lehtori Eija Hautala ja yliopettaja Heidi Ruotsalainen.
Kolumnisarjan aiemmat julkaisut:
– Vanhanen Minna & Ronkainen Sanna: Kliininen asiantuntija tarvitsee kehittämistyössään pedagogista osaamista
– Männistö Merja: Hyvinvoinnin digitaaliset ratkaisut -tutkinto-ohjelmassa opiskellaan yhteisöllisesti verkko-oppimisympäristössä
– Päätalo Kati & Kiviniemi Liisa: Työkykyjohtaminen sotealan johtajan kompetenssina
– Tuomikoski Anna-Maria: Digipalveluiden kehittämiseen tarvitaan monialaista osaamista
– Koivunen Kirsi: Master-koulutuksesta tohtoriopintoihin
– Ruotsalainen Heidi & Kurttila Sanna: Näyttöön perustuvan kuntoutuksen toteutumiseksi tarvitaan kuntoutuksen asiantuntijoita
– Niemelä Eija & Hökkä Minna: Palliatiivinen hoito – sydämen asia
– Kiviniemi Liisa: Mielenterveysosaamista tarvitaan
– Rantala Arja: Tutkimusmenetelmien opiskelu ja opettaminen englanninkielisessä kliinisen optometrian YAMK-tutkinnossa
– Paldanius Mika & Holappa-Girginkaya Jaana: Bioanalytiikan alakohtaiset YAMK-opinnot syventävät osaamista ja auttavat urakehityksessä
– Schroderus-Salo Tanja & Jussila Aino-Liisa: Kliinisen radiografian syventävissä opinnoissa hyödynnetään verkostototeutusta
– Niemelä Eija & Saarnio Reetta: Sairaanhoitaja kliinisen asiantuntijan urapolulla
