Tämän päivän työelämässä näkyy edelleen sukupuoleen liittyvä epätasa-arvo. Siihen puuttuminen ja muutosten tekeminen on kuitenkin haastavaa. Sukupuolten tasa-arvoa edistävät sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolitietoisuus, jota opitaan lapsuudesta saakka läpi elämän. Vastuu sukupuolten tasa-arvosta on nykyhetken aikuisilla, ja sen toteutumisen turvaaminen tapahtuu kasvatuksessa.
Sukupuoleen liittyvät asenteet, ennakkoluulot ja toimintatavat voivat rajoittaa tyttöjen, poikien ja muunsukupuolisten elämää. Kasvatuksessa sukupuolittavien yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tekijöiden kriittinen tarkastelu luo nuorille enemmän mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen ilman sukupuoleen liitettyjä oletuksia. Kasvattajien ja opettajien rooli yksilölliseen ohjaustyöskentelyyn korostuu, ja on tärkeää välttää oppilaiden jakoa erillisiin ryhmiin sukupuolen perusteella [1].
Sukupuolten välinen eriytyminen (segregaatio) on läheisesti yhteydessä sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiseen tai toteutumattomuuteen. Terminä sukupuolisella (sosiaalisella) segregaatiolla tarkoitetaan yleisesti sukupuolten mukaista työnjakoa. Segregaatiota ilmenee aikuisten työmaailman lisäksi lasten ja nuorten koulumaailmassa. Ilmiöllä on vaikutuksia muun muassa oppilaiden ainevalintoihin, oppimistuloksiin, oppilaiden arviointiin sekä käytännön opetukseen. Segregaation vuoksi tytöt ja pojat hakeutuvat opiskelemaan eri aloille. Segregaatio jatkuu edelleen siirryttäessä opintojen jälkeen työelämään. Naiset ja miehet sijoittuvat yhteiskunnassa eri aloille, erilaisiin työtehtäviin ja eri asemiin: on olemassa erikseen nais- ja miesvaltaiset alat. Eriytymisen vuoksi naisten ja miesten aloilla on suuriakin palkkaeroja [2].
Naisvaltainen sosiaali- ja terveysala on hyvä esimerkki sukupuolen mukaisesta segregaatiosta [3]. Tilastokeskuksen vuonna 2019 tekemän tutkimuksen mukaan sosiaali- ja terveysalalla työskentelevistä naisia oli 86 prosenttia. Viime vuosina aiemmin miesvaltaiset ammatit ja alat ovat hieman tasapuolistuneet, sillä naisia on kouluttautunut näille aloille. Naisvaltaisille aloille ei kuitenkaan ole samaan tapaan kouluttautunut miehiä. [4]
Naisvaltaisuus vaikuttaa myös ihmisten asenteisiin mieshoitajia kohtaan ja vähentää miesten kiinnostusta alaa kohtaan [3]. Miesten kiinnostusta hoitoalaa kohtaan yritetään herätellä esimerkiksi LAB-ammattikorkeakoulussa meneillä olevan Share the Care -hankkeen avulla. Hankkeen tavoitteena on houkutella miehiä hoitoalan opintoihin ja saamaan aloitetut opinnot päätökseen. [5]
Tasa-arvo, sukupuoli ja niihin liittyvät stereotypiat
Jokaisen ihmisen perusoikeuksiin kuuluvat tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarkoittavat syrjimättömyyden ja tasavertaisten mahdollisuuksien varmistamista kaikille sukupuolesta, etnisestä taustasta, kansalaisuudesta, kielestä, iästä, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta, vakaumuksesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta. [6] Tasa-arvoa ja yhteneväistä kohtelua säännellään Suomessa lakien avulla. Viranomaisten, koulutuksen järjestäjien sekä muiden koulutusta tai opetusta järjestävien yhteisöjen tulee edistää kaikessa toiminnassaan sukupuolten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti [7].
Sukupuolten välisellä tasa-arvolla tarkoitetaan sitä, että kaikilla on samat oikeudet, mahdollisuudet ja velvollisuudet toimia yhteiskunnan jäsenenä sekä vaikuttaa omaan elämäänsä sukupuolesta riippumatta. Eri sukupuolten erilaisten tarpeiden, elämäntilanteiden ja elämänkokemusten huomioon ottaminen on edellytys yhdenvertaisen kohtelun toteutumiselle. [8] Sukupuolten välisen tasa-arvoisen kohtelun ja käytänteiden toteutumista valvovat tasa-arvovaltuutettu sekä tasa-arvolautakunta [7].
Tällä hetkellä Suomessa on juridisesti kaksi sukupuolta, miehet ja naiset. Sukupuoli on kuitenkin moninainen käsite. Se on kokemuksellinen asia, jonka jokainen ihminen kokee omalla tavallaan. On tärkeää muistaa, että sukupuoli ei ole vain juridinen tai sosiaalinen ominaisuus. Käsitteellä ”sukupuoli” voidaan viitata moneen asiaan. Se voi tarkoittaa jonkun tietyn henkilön sukupuoli-identiteettiä tai sen ilmaisua. Sillä voidaan myös viitata ”biologiseen-sukupuoleen”, jolloin puhutaan anatomiasta tai kromosomeista. Sukupuolen kokemus voi olla siis juridinen, sosiaalinen, biologinen, psyykkinen tai aistinen. [9] [10]
Sukupuolistereotypiat ovat oletuksia ja odotuksia sukupuolten käyttäytymismalleista ja ominaisuuksista. Stereotypiat kohdistuvat useimmiten binäärisiin sukupuoliin eli tyttöihin ja poikiin tai naisiin ja miehiin. [11] Stereotypiat siis määrittelevät, millainen naisen tai miehen kuuluisi olla. Ne ovat näkökulmaltaan pelkistettyjä eivätkä näe sukupuolta moninaisena elementtinä. Yleisiä stereotypioita ovat esimerkiksi se, että miehet ja pojat ovat rationaalisia ja loogisia henkilöitä, jotka sopivat paremmin esimerkiksi johtotehtäviin tai tekniikan alalle. Sen sijaan naisia ja tyttöjä pidetään herkkinä ja huolehtivina, ja näin ollen esimerkiksi hoiva-alan työt ovat heille sopivampia. [10]
Stereotypiat ovat kulttuurisidonnaisia. Niitä luodaan, ylläpidetään ja toistetaan kaikkialla. Kasvatuksen näkökulmasta katsoen stereotypioita luodaan ja toteutetaan myös esimerkiksi päiväkodissa, perheissä ja koulutuksen eri osa-alueilla. Lisäksi media ja muu ympäristö mallintavat sukupuolistereotypioita. [11]
Sukupuolisensitiivisyys kasvatuksessa
Sukupuolisensitiivisyydellä tarkoitetaan kykyä tunnistaa yhteiskunnallisella ja yksilötasolla sukupuoliin liitettyjä normeja ja oletuksia. Sukupuolisensitiivinen ajattelutapa havaitsee tyttöjen ja poikien eriävät tarpeet sekä ymmärtää ja havainnoi sukupuoli-identiteetin rakentumista. Tarkoituksena on purkaa sukupuoliin sidottuja odotuksia sekä käyttäytymismalleja. [12]
Kasvattajilla on suuri vaikutus siihen, miten lapset näkevät itsensä ja millaiset mahdollisuudet heillä on luoda ja ymmärtää omaa sukupuoli-identiteettiään. Kasvatuksessa tulisi pyrkiä huomioimaan se näkökulma, ettei sukupuoli ole kaksijakoinen, vaan se on moninainen käsite. [10]
Kasvattajat voivat joskus ajatella, että lapsen tai nuoren epästereotyyppinen käyttäytyminen niin sanotusti normalisoituu ajan mittaan. Näin ei kuitenkaan pitäisi ajatella, sillä lapsi voi alkaa piilottaa ei-toivotulle sukupuolelle ominaista käyttäytymistään. Samaan aikaan hän kuitenkin kasvaa sisäisessä maailmassaan tähän ei-toivottuun sukupuoleen. On siis tärkeää, että kasvatusympäristö luo avoimen ja hyväksyvän ilmapiirin, jotta lapset voivat helpommin ilmaista omaa sukupuoltaan niin kuin itse haluavat ja tuoda esille omia kiinnostuksen kohteitaan ja persoonallisia ominaisuuksiaan. [13]
Avointa ja hyväksyvää ilmapiiriä voi luoda esille esimerkiksi keskustelemalla lasten ja nuorten kanssa sukupuolen moninaisuudesta. Keskustelut olisi hyvä tuoda osaksi lasten arkea. Ne voi toteuttaa esimerkiksi päiväkodissa lukuhetken tai aamupiirin yhteydessä kirjojen ja leikkien avulla. Koulumaailmassa taas sukupuolen moninaisuudesta voi keskustella oppituntien yhteydessä liitettynä opiskeltavaan aiheeseen. Tiedon lisääminen vaikuttaa positiivisella tavalla ennakkoluulojen vähenemiseen ja esimerkiksi kiusaamiseen. Poikien tai miesten feminiiniset tavat ovat yksi yleinen kiusaamisen aihe. Kun kasvatuksessa huomioidaan sukupuolisensitiivisyys alusta asti, ennakkoluulot ja stereotypiat sekä niihin liittyvä kiusaaminen vähenevät. [13]
Sukupuolitietoisessa opetuksessa on tavoitteena tunnistaa ja purkaa sukupuolittavia tekijöitä yhteiskunnallisella ja kulttuurisella tasolla. Tietoisuuden lisääminen koskien yhteiskunnan asenteita ja odotuksia auttaa vähentämään huomaamatta opetettavien sukupuolierottelun ja epätasa-arvoistamisen toteutumista. Tarkoituksena on myös ohjata oppilaita tekemään yksilöllisiä valintoja opinto-, koulutus- ja urapoluillaan. Käytännössä tämän pitäisi näkyä niin, etteivät käytännöt opetus- ja ohjaustyössä enää jaa oppilaita sukupuolijaottuneisiin ryhmiin. Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus vaatii kasvattajilta uusien asioiden opettelua ja laatikon ulkopuolelta katsomista. Opetuksen ja ohjauksen pitää toteutua erilaisin menetelmin, jotta sukupuolitietoinen näkökulma olisi turvattuna. [1]
Mihin tällä kaikella pyritään?
Sukupuolitietoisen ja sukupuolisensitiivisen kasvatuksen, opetuksen ja ohjauksen tarkoituksena on pyrkiä antamaan jokaiselle nuorelle ja lapselle mahdollisuus ilmentää sukupuoltaan omalla ja ainutlaatuisella tavallaan. Huomio viedään pois stereotyyppisistä sukupuolirooleista ja pyritään näkemään jokainen lapsi ja nuori omanlaisenaan uniikkina yksilönä, jolle koko elämä mahdollisuuksineen on avoinna. Sukupuolisensitiivisen ja sukupuolitietoisen kasvatuksen pitkän tähtäimen tavoite on lopulta tuoda muutosta työelämän pinttyneeseen sukupuolittuneisuuteen. Tällä sukupuolittuneisuudella tarkoitetaan työmarkkinoiden jakautuneisuutta mies- ja naisvaltaisille aloille. [1]
Tällä hetkellä päiväkotiuraansa aloittavat taaperot ja pienet lapset ovat tulevaisuuden oppilaita, opiskelijoita ja lopulta työntekijöitä. Heillä on valinnoillaan mahdollisuus muuttaa myös työelämää tasa-arvoisempaan suuntaan, kun he saavat kannustusta, eväitä ja uskallusta tavoitella elämässä haluamiaan asioita sen pohjalta, mitä he haluavat. Ei sen pohjalta, mitä naisen tai miehen kuuluisi haluta.
Lindström Jasmin, opiskelija
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Kukkonen Sara, opiskelija
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Rahikainen Jenna, opiskelija
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Rainto Satu, lehtori
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön: Kukkonen, S., Rahikainen, J. & Lindström, J. 2021. Tasa-arvon toteutuminen koulumaailmassa. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Oulun ammattikorkeakoulu, hoitotyön tutkinto-ohjelma. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202072170
Lähteet
[1] Opetushallitus. 2022. Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus. Hakupäivä 26.2.2022. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sukupuolitietoinen-opetus-ja-ohjaus
[2] Segregaation lieventämistyöryhmä. 2010. Segregaation lieventämistyöryhmän loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:22. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki. Hakupäivä 16.3.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-975-2
[3] Kurvinen, A., Ylhäinen, M., Jolkkonen, A., Kahila, P., Keinänen, A., Moisio, M., Lemponen, V., Korsu, A. & Rauhut, D. 2020. 2020. Sukupuolten tasa-arvo sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. Sote-henkilöstön tasa-arvotutkimus. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:7. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 6.4.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4149-6
[4] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2022. Ammattialojen sukupuolen mukainen segregaatio. Tasa-arvotiedon keskus 17.3. Hakupäivä 6.4.2022. https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/tyo-ja-toimeentulo/ammattialojen-sukupuolen-mukainen-segregaatio
[5] Pohjoismaiden ministerineuvosto. 2021. Pohjoismaiden ministerineuvoston tasa-arvoselonteko 2021. Hakupäivä 6.4.2022. https://www.norden.org/fi/case/tasa-arvoselonteko-asiakirja-202021
[6] Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. Hakupäivä 17.3.2022. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
[7] Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 1986/609. Hakupäivä 17.3.2022. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609
[8] Tasa-arvoasiain neuvottelukunta. 2018. Mitä on tasa-arvo? Hakupäivä 1.3.2022. https://tane.fi/tasa-arvo
[9] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2022. Tasa-arvosanasto. Sukupuolten tasa-arvo. Tasa-arvotiedon keskus. Hakupäivä 5.3.2022. https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/tasa-arvosanasto
[10] Vilkka, H. 2010. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus.
[11] Suortamo, M., Tainio, L., Ikävalko, E., Palmu, T. & Tani, S. 2010. Sukupuoli ja tasa-arvo koulussa. Jyväskylä: PS-kustannus.
[12] Kunnari A. 2020. Luokanopettajien käsityksiä sukupuolesta, sukupuolten tasa-arvosta ja sukupuolitietoisesta opetuksesta. Turun yliopisto. Opinnäytetyö. Hakupäivä 26.2.2022. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003259193
[13] Ylitapio-Mäntylä, O. 2012. Villit ja kiltit: Tasa-arvoista kasvatusta tytöille ja pojille. Jyväskylä: PS-kustannus.
