Betonisiilo seisoo keskellä Meri-Toppilan kaupunginosaa Oulussa hylättynä ja vailla merkitystä. Tämä vähän tunnettu Alvar Aallon työ on vanha hakesiilo, joka on osa entistä Oy Toppilan selluloosatehdasta. Se on jykevä, katedraalimainen teollisuusmonumentti, joka on rapistuessaan ja tyhjillään seisoessaan jakanut laajasti mielipiteitä. Osa on kokenut siilon säilyttämisen tärkeänä ja siihen on tehty vuosikymmenten aikana useita käyttötarkoituksenmuutossuunnitelmia. Osa on sitä mieltä, että siilo on kaupungin rumin rakennus ja se olisi pitänyt purkaa jo kauan sitten. Mikä oikeastaan on vanhan teollisuusrakennuksen arvo ja sen säilyttämisen merkitys?
Toppilan selluloosatehdas rakennettiin 1930-luvulla, aikana, jolloin luonnonvarojen riittävyys tuntui loputtomalta ja niiden hyväksikäyttö luontevalta. Tavoitteet olivat ihmiskunnan tarpeiden tyydyttämisessä ennemmin kuin ympäristön säilyttämisessä. Kun selluloosatehdas suljettiin 1980-luvun lopulla, se jätti ympärilleen tuhotun maiseman paikkaan, jossa aiemmin oli ollut vehreää luontoa. [1] [2]
Meri-Toppilaksi nimettyä aluetta alettiin kaavoittaa 1980–1990 lukujen taitteessa asuinalueeksi 2 000 asukkaalle [3]. Alueen arvo läheisine merenranta-alueineen otetiin huomioon, ja suunnitelmissa oli korkealaatuisen asuntoalueen rakentaminen. Museovirasto luokitteli entiset Toppila Oy:n rakennukset valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan vanhan rakennuskannan säilyttäminen huomioitiin myös suunnitelmissa. [4] [5]
Alueelle kohdistuvat suunnitelmat olivat hulppeammat kuin mihin toteutuksessa päädyttiin [5]. Rakentaminen osui 1990-luvun lamavuosiin. Suunnitteluvaiheessa pöydällä olleet merenrantojen palvelut jäivät toteutumatta, iso osa vanhoista tehdasrakennuksista purettiin ja osa säilytetyistäkin vanhoista teollisuusrakennuksista jäi tyhjilleen. Alueelle rakennettiin lähinnä vain asuintaloja, joista suurin osa oli vuokrayhtiöiden omistuksessa. Toteutus loi alueelle keskeneräisyyden leiman, ja Meri-Toppila sai ongelmalähiön maineen. [6]
Useimmille suojeltaville tehdasrakennuksille löydettiin vuosien kuluessa uudet käyttötarkoitukset muun muassa opiskelija-asuntoina ja monipalvelukeskuksena. Haasteelliseksi koettu voimalarakennuskin löysi myös ajan saatossa uuden käyttötarkoituksen kiipeilykeskuksena. Ainoastaan Oulun kaupungin omistukseen jääneeseen, katedraalimaiseen puuhakkeen säilyttämiseen tarkoitettuun siilorakennukseen (kuva 1) ei ole löytynyt sopivaa uutta käyttöä useista yrityksistä huolimatta.
Siilorakennuksen uudelleenkäyttösuunnitelmat
Veistokselliselle, kapealle ja korkealle siilorakennukselle on tehty vuosien aikana useita käyttötarkoituksenmuutossuunnitelmia. Ensimmäisen uudelleenkäyttösuunnitelman siiloon teki Leena Makkonen vuonna 1988. Suunnitelma oli muuttaa rakennus sakraalitilaksi, johon siilon kappelimainen, lähiympäristöstään erottuva muotokin inspiroi. [7]
Suunnitelma jäi kuitenkin toteutumatta, kuten myös myöhäisempi tavoite muuttaa rakennus seurakuntatilaksi Suomen luterilaiselle evankeliumiyhdistykselle, jolla oli varaus rakennukseen vuosina 2006–2007. Ajatus maailmalaajuisesta huomiosta Alvar Aallon suunnittelemalle kunnostuskohteelle ja mahdollisuudet tulla suosituksi turistinähtävyydeksi olivat oman käyttötarkoituksen lisäksi evankeliumiyhdistyksen mielessä, ja kappelihankkeen kariutuminen oli suuri pettymys. [8]
Kulttuurivoimala ry:tä pyörittäneet Kari Lunnas ja Pirjo Roponen-Lunnas tekivät työryhmineen mittavan rupeaman siilon historiassa ollessaan rakennuksessa vuokralaisina vuosina 2010–2019. Yhdistyksen integroituessa alueen yhteistyökumppaneihin alkuperäinen ajatus siilorakennuksen kunnostuksesta yhteisötaiteen kehittyväksi keskukseksi alkoi muuttua laajemmaksi merkitykseksi toiminnan vaikutuksesta ympäröivän lähiön kehittymiselle. [9] [10]
Kulttuurivoimala odotti Heikki Riitahuhdan tekemän arkkitehtisuunnitelman ja hankesuunnitelman valmistuttua siilon omistuksen siirtyvän heille sopimuksen mukaisesti [11]. Vielä vuosia myöhemmin oltiin tilanteessa, jossa yhdistys oli neuvottelemassa Oulun kaupungin kanssa siilon omistuksesta, joka oli esteenä kunnostushankkeen rahoituksen hakemisessa. Vaikka Kulttuurivoimala sai pienten avustusten myötä korjattua rakennusta hieman, se päätyi lopulta niin huonoon kuntoon, että rakennus asetettiin käyttökieltoon ja yhdistys joutui siirtymään kokonaan pois sen tiloista vuonna 2019. [9] [10]
Kappelisuunnitelmien ja pitkäjänteisen Kulttuurisiilo-hankkeen lisäksi siilorakennukseen on kohdistunut useita alkuun laitettuja uudelleenkäyttöönottosuunnitelmia. Oululainen arkkitehti Pave Mikkonen teki vuonna 2000 luonnoksen, jossa kaavailtiin rakennuksen uudelleenkäyttöönottoa liiketilana ja asuinrakennuksena [12]. Vuonna 2006 Oulun miekkailuseura esitti oman näkemyksensä siilon käytöstä seuran harjoittelutilana [13]. Sille on myös ehdotettu kulttuuriperinnön saattohoitoa, jossa rakennuksesta muotoutuisi ennakkoluulottomalla ajattelutavalla uudenlainen kulttuuriperintökohde [14].
Kaikki rakennukseen kohdistuneet kunnostushankkeet kariutuivat joko tahtotilan ja rahoituksen puuttumiseen tai eri tahojen yhteistyön haasteisiin. Siilo äänestettiin vuonna 2009 Kalevan verkkolehden äänestyksessä Oulun rumimmaksi rakennukseksi, joten kaikki paikalliset eivät ole todellakaan olleet sen säilyttämisen kannalla. Päinvastoin, joukko oululaisia on odottanut päivää, milloin siilo puretaan. Jos vuosien aikana rakennuksella ei olisi ollut niin montaa puolustajaa ja jos Kulttuurivoimala ei olisi toiminut niin aktiivisesti rakennuksessa sitä kunnostaen, on syytä epäillä, että sille olisi langetettu purkutuomio suojelustatuksesta huolimatta. [9] [15]
Oulun kaupungin käsissä vuosikymmeniä pyörinyt ongelmalliseksi koettu rakennus huutokaupattiin syksyllä 2020 ja uusiksi omistajiksi tulivat englantilainen arkkitehti, Charlotte Skene Catling ja espanjalainen kulttuuriperinnön digitaaliseen säilyttämiseen erikoistunut säätiö, Factum Foundation. Heidän perustamassaan Aaltosiilo-hankkeessa rakennus on tarkoitus restauroida monumentaaliseksi Aalto-vierailukohteeksi. Kunnostuksessa säilytetään niin paljon alkuperäistä kuin mahdollista ja käytetään kierrätettyjä rakennusmateriaaleja lähiympäristöstä. Lisärakennuksen kanssa siilon on suunniteltu toimivan tulevaisuudessa tutkimuskeskuksena sekä tapahtumien ja näyttelyiden pitopaikkana. Siilorakennuksen kunnostusprojektin on tarkoitus olla valmis Oulun kulttuuripääkaupunkivuonna 2026. Uudisrakennuksen kaavaillaan valmistuvan siilon 100-vuotisjuhlavuonna 2031. [2] [16] [17]
Vanhan teollisuusrakennuksen säilyttämisen merkitys
Verrattaessa muihin Aallon kohteisiin Meri-Toppilan siilo on jäänyt paitsioon ja on osuva esimerkki siitä, miten hankalaa rakennuksen uudelleenkäyttöönotto voi olla [18]. Siilon voidaan sanoa kuitenkin olevan harvinaisuus. 1930-luvulta olevia Aallon rakennuksia ei ole jäljellä juurikaan, kun esimerkiksi vastaavanlainen Sunilan tehdasalueen lauta- ja suolavarasto kymmenisen vuotta sitten purettiin. Toppilan selluloosatehdas on Aallon ensimmäinen teollisuuskohde. Siilosta on nähtävissä hänen uransa alkuvaiheen tekniikan ihannointi, keskieurooppalainen teknograafinen ja modernistinen tulkinta sekä puhtaasti funktiosta lähtevä sommittelu. Katedraalimainen saksalaista ekspressionistista tyyliä muistuttava siilorakennus (kuva 2) on täysin erilainen kuin muut sylinterimäiset siilot, joita samaan aikaan maailmalla rakennettiin. [2] [19]
Arkkitehtuuri on monumentaalista – muistoja ylläpitävää. Hyvä ja kestävä ympäristö vaatii monimuotoisuutta eikä sitä rakenneta pelkästään kustannusten ehdoilla. Kulttuuri- ja rakennusperintö kaupunkitilaa rikastavana elementtinä nähdään usein liian kapeakatseisesti. Sen merkitystä ihmisten hyvinvoinnille, paikkaan kuulumisen tunteelle ja identiteetille ei aktiivisesti tunnisteta. Suomessa vanhojen rakennusten käyttöä harvoin osataan ajatella tarpeeksi luovasti ja niiden purkamiseen päädytään liian helposti. [14] [20] Teollisuuden arkkitehtuurilla on suuri arvo ympäristössämme, jotta meille syntyy oikeanlainen käsitys menneisyydestämme ja aikaisemmasta rakentamisesta ja historiasta. Kulttuuriperintö on paljon monimuotoisempaa kuin kauniit ja pönäkät monumentit. [7] [14]
Siinä kuinka ihmisten muistoja ja historiaa kaadetaan puskutraktorilla nurin, on Meri-Toppilan alue tehtaan sulkemisen jälkeen hyvä esimerkki. Tehdasalue rakennuksineen oli yhteisöä vahvasti koossa pitävä tekijä, mutta heti tehdastoiminnan lakattua rakennuksia alettiin purkamaan, vaikka iso osa niistä olisi ollut käyttökelpoisia. Onneksi edes osa niistä säilytettiin, koska tänä päivänä Meri-Toppilassa vieraillessa juuri vanhat rakennukset vetävät vaistomaisesti puoleensa. Niissä on tunnelmaa ja arvokkuutta, jota uusista rakennuksista ei vain löydy. [1] [2]
Vanhojen rakennusten kunnostus uusiokäyttöön kiinnostaa käyttäjiä ja asukkaita kulttuurihistoriansa vuoksi. Nuhjuisella asuinalueella yhdenkin rakennuksen kunnostus voi aiheuttaa ketjureaktion, joka vaikuttaa koko alueen siisteyden, kunnon ja imagon muuttumiseen. Luultavasti juuri siilon sijainti Oulun vähemmän merkitykselliseksi koetussa lähiössä vaikuttaa siihen, miten rakennus on jäänyt niin suureen paitsioon. Toisaalta rapistunut ja erikoisen näköinen rakennus keskellä muutoinkin ongelmalähiöksi leimattua Meri-Toppilaa tuo asuinalueelle keskeneräisyyden leiman.
Tästä päästään ympäripyöreään dilemmaan, joka selviää vain sillä, että joku on tarpeeksi rohkea ottamaan askeleen siilon kunnostuksessa, joka tulee toimimaan esimerkkinä ja kertautumaan ympäröivän alueen perusparannukseen. Rakennuksen kunnostus ja tutkimuskeskuksen perustaminen alueelle toimivat piristysruiskeena ja esimerkkinä kaupunginosan uudelle tulemiselle [19].
Koska siilo on rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde, on tärkeää, että sille löytyy uusi käyttötarkoitus ja korjaustapa, jolla se voidaan kunnostaa suojellen näitä arvoja. Siilon säilyttäminen ja restaurointi liittyvät Aallon arkkitehtuurin dokumentointiin ja suojeluun, suomalaisen modernismin historiaan, sekä Oulun ja Toppilan paikallishistoriaan. Siilon kunnostaminen on merkityksellistä alueidentiteetin kunnioittamisen ja historiallisen rakennuskannan arvon vuoksi. [1] [18]
Aaltosiilo-projektissa siilon suunnitellaan toimivan osana tulevaisuuden tutkimuskeskusta, joka keskittyy ilmastoon ja ympäristön säilyttämiseen liittyviin teemoihin. Siilo ja uudisrakennus toimivat fyysisinä esimerkkeinä historiaa vaalivasta, ympäristötietoisesta restauroinnista ja rakennusmateriaalien uusiokäytöstä. Siirryttäessä siilon syntyhetkestä ja 1930-luvun suruttomasta luonnonvarojen ylikäytöstä tähän päivään ympyrä sulkeutuu ja siilo seisoo arktisen alueen reunalla etujoukoissa ilmastomuutoksen vastaisessa taistelussa, niin fyysisesti kuin metaforallisestikin. [1] [2]
Anna Niemelä
Opiskelee Oulun ammattikorkeakoulussa rakennusarkkitehdiksi (AMK)
Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön: Niemelä, A. 2023. Historiallisen teollisuusrakennuksen säilyttämisen merkitys. Meri-Toppilan siilorakennuksen restaurointisuunnitelmat ja suojellun rakennuksen arvo. Oulun ammattikorkeakoulu. Rakennusarkkitehdin tutkinto-ohjelma. Opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303284297
Lähteet
[1] Lowe, A. & Skene Catling, C. 2022. Designing the post-industrial era AaltoSiilo, Finland, 1931–2026. Domus no 1066, 03/2022, 8–11.
[2] Skene Catling, C. Arkkitehti. Skene Catling de la Peña. Haastattelu 20.2.2023.
[3] Niskala, K. 2011. Ranta-Toppilan maankäytön historiaselvitys. Oulun kaupunki, Oulu. Hakupäivä 27.3.2023. https://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=fab68967-b9eb-4f89-a125-d58766b8b8e0&groupId=1378748
[4] Museovirasto. 2009. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Toppilan satama ja teollisuusalue. Hakupäivä 23.6.2022. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2080
[5] Makkonen, L. 1988. Vanhan rakennuskannan suojelu ja uudelleenkäyttö – Toppilan tehdasalue: Siilorakennuksen uudelleenkäyttösuunnitelma. Opinnäytetyö. Oulun yliopisto.
[6] Özer-Kemppainen, Ö., Suikkari, R. & Hentilä, H-L. (toim.) 2012. Korjausneuvonnan laadullisen kehittämisen tutkimushanke (KoLa). Oulun yliopisto, julkaisu A 57. Hakupäivä 23.6.2022. http://urn.fi/urn:isbn:9789514298721
[7] Makkonen, L. 2022. Arkkitehti. Helsingin kaupunki. Haastattelu 12.9.2022.
[8] Laine, L. 2007. Toppilan tehdas taas kaupungin syliin. Kaleva 13.4.2007. Hakupäivä 17.8.2022. https://www.kaleva.fi/toppilan-siilo-taas-kaupungin-syliin/2346934
[9] Roponen-Lunnas, P. 2022. Taidekasvatuskoordinaattori, FK. Kulttuurivoimala – Culture Power Station Ry. Haastattelu 28.6.2022.
[10] Kulttuurivoimala – Culture Power Station ry. 2022. Yhdistyksen kotisivut. Hakupäivä 18.10.2022. https://www.kulttuurivoimala.fi/
[11] Laukka, P. 2009. Toppilan kulttuurisiilon rahoitus vielä auki. Kaleva 17.3.2009. Hakupäivä 18.10.2022. https://www.kaleva.fi/toppilan-kulttuurisiilon-rahoitus-viela-auki/2469499
[12] Mikkonen, P. 2023. Arkkitehti SAFA. Pave Arkkitehdit. Haastattelu 1.2.2023.
[13] Tokola, T. 2022. Puheenjohtaja. Oulun miekkailuseura. Haastattelu 29.11.2022.
[14] Herva, V-P. 2020. Alvar Aallon siilo on rauhoitettava raunioitumaan Toppilassa. Kaleva, kolumni 6.8.2020. Hakupäivä 18.10.2022 (maksumuuri). https://www.kaleva.fi/alvar-aallon-siilo-on-rauhoitettava-raunioitumaan/2761650
[15] Rintala, M. 2020. Espanjalaiset Alvar Aalto -fanit ostivat ”Oulun rumimman rakennuksen” – kunnostus maksaa yli miljoona euroa. Iltasanomat 9.10.2020. Hakupäivä 18.10.2022. https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000006663824.html
[16] Aaltosiilo. 2023. Aaltosiilo -projektin kotisivut. Hakupäivä 21.1.2023. https://www.aaltosiilo.com/fi/
[17] Aaltosiilo. Silo dreaming. 2022. Hanke-esite. Hakupäivä 21.1.2023. https://www.factum-arte.com/resources/aal/fil/00028.pdf
[18] Broner-Bauer, K. 2022. Professori, TkT, Arkkitehti SAFA. Kaisa Broner Arkkitehtuuristudio Oy. Haastattelu 21.12.2022.
[19] Mustonen, T. 2022. Arkkitehti SAFA. Arkkitehdit Mustonen. Haastattelu 12.9.2022.
[20] Passoja, B. 2003. Korjausrakentamisen ja rakennussuojelun arvot. Teoksessa R. Tikka & J. Turpeinen (toim.) Arvot ja korjausrakentaminen. Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskushanke. Raahe: Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskus, 20–31.
