Hoitohenkilökunnan osaaminen kriittisesti sairaan potilaan tunnistamisessa ja hoitamisessa on viiveettömän hoidon aloituksen kannalta keskeisessä asemassa. Osaamisen varmentamiseksi tulee kehittää työkaluja, joiden avulla voidaan tarkastella osaamisen tasoa ja tunnistaa osaamisvajeet. Osaamisen itsearviointimittarilla työntekijät voivat arvioda omaa osaamistaan suhteessa osaamisvaatimuksiin.
Hoitohenkilökunnan osaaminen kriittisesti sairaan potilaan tunnistamisessa ja hoitamisessa on tärkeää, sillä viiveetömällä tunnistamisella ja hoidon aloituksella parannetaan potilaan ennustetta sekä vähentään riskiä ajautua tehohoitoon ja raskaisiin tukihoitoihin [1]. Sairaanhoitajan osaaminen on käsitteenä moniulotteinen, sillä hoitotyössä osaaminen edellyttää monimutkaisten yhdistelmien soveltamista tietojen, suoritusten, taitojen, arvojen ja asenteiden osalta [2]. Osaaminen on laadukkaan ja turvallisen hoitotyön perusta, joka on sidoksissa aikaan ja kontekstiin edellyttäen jatkuvaa altistumista tietylle osaamisalueelle osaamisvaatimusten täyttymiseksi [3] [4].
Osaamisen arviointi toimii osana ammatillisen osaamisen kehittämisprosessia, johon lukeutuvat osaamisvaatimusten ja tasokuvausten määrittely sekä osaamisen kartoittaminen suhteessa osaamistasokuvauksiin [5]. Osaamisen arviointi edellyttää päteviä ja luotettavia instrumentteja, joilla mitataan sairaanhoitajan osaamista kokonaisvaltaisesti tietojen ja taitojen näkökulmista [6] [7]. Pätevyyden ja luotettavuuden lisäämiseksi instrumenttien tulee heijastaa todellista kliinistä ympäristöä [7].
Osaamisen itsearviointimittarin kehittäminen
Sairaanhoitajan osaamisen itsearviointimittari kriittisesti sairaan potilaan tunnistamiseen ja hoitamiseen kehitettiin opinnäytetyönä Oulun seudun yhteispäivystykseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää ja esitestata kriittisesti sairaan potilaan tunnistamis- ja hoitamisosaamisen itsearviointimittari sekä arvioida sen luotettavuutta.
Tavoitteena oli työkalun kehittäminen päivystyspoliklinikan sairaanhoitajien osaamisen kartoittamista varten, jotta henkilöstön lisä- ja täydennyskoulutusta voidaan suunnitella kohdennetusti hoidon laadun ja potilasturvallisuuden parantamiseksi.
Aineisto ja menetelmät
Itsearviointimittarin kehittämisen runkona sovellettiin Robert F. DeVellisin mittarin kehittämisen vaiheita, joita ovat mitattavan teorian määrittely, väittämien muodostaminen, asteikkotyypin valinta, asiantuntijapanelin arviointi, mittarin esitestaus ja mittarin reliabiliteetin arviointi [8]. Mitattavan teorian rakentamisessa hyödynnettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta.
Aineiston hakua varten muodostettiin mukaanotto- ja poissulkukriteerit, jotka ohjasivat aineiston valintaa. Mukaanottokriteereitä olivat tutkimuksen julkaisu vuosina 2011–2021, laatu (vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli, järjestelmällinen katsaus, muu julkaisu tai väitöskirja), ilmaisen kokotekstin saatavuus sekä tulosten hyödynnettävyys päivystyspoliklinikan ympäristöön ja tutkimuksen kieli (suomen-, ruotsin- tai englanninkielisyys). Aineiston haku suoritettiin kotimaisten Medic- ja Finna-tietokantojen lisäksi kansainvälisistä PubMed-, CINAHL-, Cochrane Library- ja Elsevier Science Direct Freedom Collection -tietokannoista. (Kuvio 1.)
Aineiston laadun arvioinnissa hyödynneettiin Joanna Briggs Instituten (JBI) tutkimuksen laadunarviointikriteeristöjä ja Gazarian arviointikriteeristöä [9]. Aineisto (N = 16) analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Integroivan kirjallisuuskatsauksen tulosten pohjalta teoreettiset käsitteet muutettiin mitattavaan muotoon ja itsearviointimittarin väittämiksi.
Asteikkotyypiksi itsearviointimittariin valittiin asenteita ja mielipiteitä mittaava Likert-asteikko [10]. Mittarin väittämiä arvioi asiantuntijapaneeli, jonka jälkeen arviointien pohjalta laskettiin sekä väittämäkohtainen luotettavuusindeksi I-CVI ja koko mittaria kuvaava luotettavuusindeksi S-CVI/Ave [11].
Itsearviointimittarin esitestaus toteutettiin Webropol-kyselynä lähettämällä linkki Oulun yhteispäivystyksen hoitohenkilökunnalle (N = 142). Aineiston esitestausaineistoa tarkasteltiin tilastollisilla menetelmillä laskemalla osaamista kuvaavia prosenttiosuuksia, frekvenssejä, keskihajontaa sekä minimi- ja maksimiarvoja. Jakaumien sijainnin kuvaamiseksi aineistosta muodostettiin graafisia esityksiä laatikkojanakuvioiden avulla, jotka kuvaavat osaamisen jakautumista alle 5 vuotta ja vähintään 5 vuotta päivystyksessä työskennelleiden sekä akuuttihoitajina ja ei-akuuttihoitajina työskentelevien välillä. Itsearviointimittarin sisäistä reliabiliteettia arvioitiin tilastollisin menetelmin laskemalla mittarille ja sen osiolle Cronbachin alfakertoimet.
Tulokset
Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan osaaminen kriittisesti sairaan potilaan tunnistamisessa koostui tiedonkeruu-, tulkinta- ja reagointiosaamisesta. Kriittisesti sairaan potilaan hoitamisessa osaaminen koostui kliinisestä osaamisesta, päätöksenteko-, vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamisesta sekä eettisestä osaamisesta.
Asiantuntijapaneeli arvioi 172:sta väittämästä koostuvan mittarin, joiden arviointien jälkeen koko mittaria kuvaavan luotettavuusindeksi S-CVI/Ave oli 0.88, joka jäi hieman alle tavoiteltavan 0.90 tason. Asiantuntijapaneelin ehdostusten perusteella väittämiä poistettiin, muokattiin ja lisättiin, jonka jälkeen mittaria kuvaavaksi luotettavuusindeksiksi saatiin 0.92, joka edustaa luotettavaa mittaria [11]. Väittämien muokkausten jälkeen itsearviointimittari koostui 134:sta väittämästä.
Webropol-kyselynä toteutettuun itsearviointimittarin esitestaukseen vastasi 26 prosenttia (n = 37) kyselyn saaneista. Vastaajien itsearvioitu osaaminen kriittisesti sairaan potilaan tunnistamisessa (ka 4,2) ja hoitamisessa (ka 4,3) oli hyvää. Itsearviointimittarin Cronbachin alfakertoimeksi saatiin 0,904, joka edustaa hyvää mittarin sisäistä luotettavuutta [12].
Osaamisen kehittäminen edellyttää määrittelemistä ja arviointia
Sairaanhoitajat ovat terveydenhuollon suurin ammattiryhmä, minkä vuoksi heidän työpanoksellaan sekä osaamisella nähdään olevan merkittävä vaikutus kansanterveysongelmien ehkäisyyn, palveluiden saatavuuteen, hoidon laatuun ja palvelujärjestelmän kustannuksiin [5]. Lisäksi tarpeet ja odotukset jatkuvaa ammatillista kehittymistä kohtaan kumpuavat sairaanhoitajilta itseltään työuran kestosta riippumatta [13]. Jotta osaamista voitaisiin ylläpitää ja kehittää, tulee osaamisen arviointiin kehittää luotettavia ja päteviä työkaluja riittävän osaamistason varmentamiseksi [3] [5].
Laadukkaan, eettisen ja turvallisen hoidon näkökulmista osaaminen on tärkeässä asemassa, jonka vuoksi osaamisen arviointi on tarpeellista [6]. Optimaalisia osaamisprofiileja tunnistamalla voidaan samanaikaisesti parantaa potilashoidon laatua sekä edesauttaa niukkojen hoitotyön resurssien hyödyntämistä [14]. Kehitettyä itsearviointimittaria voidaan hyödyntää kriittisesti sairaan potilaan tunnistamisen ja osaamisen kartoittamisessa sekä lisä- ja täydennyskoulutuksen kohdennetussa suunnittelussa.
Esitestausaineiston tuloksiin tulee suhtautua varauksella kyselyn alhaisen vastausprosentin vuoksi. Jatkossa olisi mielenkiintoista testata itsearviointimittarin luotettavuutta toistomittausten avulla ja kehittää mittarin osioita, esimerkiksi kliinisen osaamisen näkökulmasta, itsenäiseksi osaamisen itsearviointimittariksi kriittisesti sairaan potilaan hoitamisessa.
Sanna Kulojärvi
sairaanhoitaja
Oulun yliopistollinen sairaala, yhteispäivystys
Valmistunut Oulun ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan yksiköstä Kliininen asiantuntija -tutkinto-ohjelmasta (YAMK)
Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön: Kulojärvi, S. 2022. Sairaanhoitajan osaaminen kriittisesti sairaan potilaan tunnistamisessa ja hoitotyössä Oulun seudun yhteispäivystyksessä. Osaamisen itsearviointimittarin kehittäminen. Oulun ammattikorkeakoulu. Kliininen asiantuntija -tutkinto-ohjelma (YAMK). Opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022122231360
Lähteet
[1] Niittyvuopio, M. 2020. Peruselintoimintojen hoito terveydenhuollon ammattilaisen ydin-osaamisena. Teoksessa T. Ala-Kokko (toim.) Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito. Helsinki: Duodecim. Hakupäivä 17.9.2021. https://www.oppiportti.fi/op/phh00300/do
[2] Cowan, D. T., Norman, I. & Coopamah, V. P. 2005. Competence in nursing practice: A controversial concept – A focused review of literature. Nurse Education Today 25 (5), 355–362. Hakupäivä 26.10.2021. https://doi.org/10.1016/j.aaen.2006.11.002
[3] Silén-Lipponen, M., Kinnunen, P. & Seppänen, S. 2018. Sairaanhoitajien osaaminen varmistetaan valtakunnallisella kokeella. Tutkiva Hoitotyö 16 (2), 38–40.
[4] Garside, J. R. & Nhemachena, J. Z. Z. 2013. A concept analysis of competence and its transition in nursing. Nurse Education Today 33 (5), 541–545. Hakupäivä 23.10.2021. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2011.12.007
[5] Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:61. Hakupäivä 13.4.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3843-4
[6] Flinkman, M., Leino-Kilpi, H., Numminen, O., Jeon, Y., Kuokkanen, L. & Meretoja, R. 2016. Nurse Competence Scale: a systematic and psychometric review. Journal of Advanced Nursing 73 (5), 1035–1050. Hakupäivä 13.6.2022. https://doi.org/10.1111/jan.13183
[7] Franklin, N. & Melville, P. 2013. Competency assessment tools: An exploration of the pedagogical issues facing competency assessment for nurses in the clinical environment. Collegian (Royal College of Nursing, Australia) 22 (1), 25–31. Hakupäivä 9.6.2022. https://doi.org/10.1016/j.colegn.2013.10.005
[8] DeVellis, R. F. 2017. Scale Development: Theory and applications. Los Angeles: SAGE Publications, Inc.
[9] Rajala, M., Kaunonen, M. & Salin, S. 2019. Hypertensiopotilaan lääkehoitoon sitoutuminen: systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede 31 (2), 134–145. Hakupäivä 12.4.2022. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121247927
[10] Valli, R. 2018. Aineistokeruu kyselylomakkeella. Teoksessa R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. 5. uud. p. Jyväskylä: PS-kustannus, 92–116.
[11] Polit, D. F., Beck, C. T. & Owen, S. V. 2007. Is the CVI an acceptable indicator of content validity? Appraisal and recommendations. Research in Nursing & Health 30 (4), 459–467. Hakupäivä 17.9.2021. https://doi.org/10.1002/nur.20199
[12] Kankkunen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. 3. uud. p. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
[13] Price, S. & Reichert, C. 2017. The importance of continuing professional development to career satisfaction and patient care: meeting the needs of novice to mid-to late-career nurses throughout their career span. Administrative Sciences 7 (2), 17. Hakupäivä 13.12.2022. https://doi.org/10.3390/admsci7020017
[14] Koponen, L. & Meretoja, R. 2011. A systematic model to compare nurses’ optimal and actual competencies in the clinical setting. Journal of Advanced Nursing 68 (2), 414–422. Hakupäivä 27.10.2021. https://doi.org/10.1111/j.1365-2648.2011.05754.x
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.