Vertaismentorointi on yksi tapa saattaa eri organisaatioiden asiantuntijoita yhteen. Se on kuin eräänlainen matka, jossa yhdessä tarkastellaan usein jo etukäteen määriteltyä teemaa useasta eri näkökulmasta. Vertaismentorointi edellyttää osallistujilta sitoutumista, mutta on erittäin antoisaa ja inspiroivaa sopivan ryhmän kohdatessa. Vertaismentoroinnissa on nimensä mukaisesti kyse siitä, että jokainen ryhmäläinen toimii tasavertaisena jäsenenä antaen oman parhaan panoksensa ryhmän toiminnalle keskustellen, kuunnellen ja kysellen.
Loppukevään 2022 kirkkaimpien auringon säteiden jo muistutellessa lähestyvästä kesästä saimme mielenkiintoisen mahdollisuuden ilmoittautua mukaan syksyllä 2022 käynnistyvään ryhmämentorointipilottiin. OSMU-hanke tarjosi osallistumismahdollisuuden kaikille Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) sote-alan lehtoreille ja yliopettajille, Oulun yliopiston (OY) hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikön henkilökunnalle sekä Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) kliinisen hoitotyön asiantuntijoille sekä muille hoitotyön asiantuntijoille ja tutkijoille. Vertaismentoroinnin teemana oli näyttöön perustuva sosiaaliala, terveydenhuolto ja kuntoutus. Tavoitteena oli jakaa organisaatioiden välistä osaamista ja kokemuksia vertaismentoroinnin avulla.
Kesälomien jo kolkutellessa kalentereita ajatus seuraavalle lukuvuodelle ajoittuvasta uudesta mahdollisuudesta koukutti heti. Vertaismentorointi osaamisen kehittämisen menetelmänä oli meille kaikille ihan uutta, ja jo mahdollisuus päästä kokeilemaan ja oppia hyödyntämään erilaista osaamisen kehittämisen mallia herätti innostuksen ja kiinnostuksen. Vaikka perinteisesti vertaismentorointi korostaa kokeneiden ja aloittelevien työntekijöiden kokemusten ja osaamisen jakamista pienryhmässä [1], niin tässä meille mahdollistui ennen kaikkea kokemusten ja osaamisen jakaminen erilaisten työorganisaatioiden ja työtehtävien näkökulma- ja painotuserojen kautta.
Vertaismentoroinnin teema, näyttöön perustuva toiminta, on kaikille meille lähes ydinsisältöä päivittäisessä työssä. Eli näyttöön perustuva terveydenhuolto ei käsitteenä ja mallina [2] ollut uusia asia. Näyttöön perustuva terveydenhuolto eri osa-aluepainotuksineen on kuitenkin laaja ja edellyttää monipuolista sekä erilaista osaamista eri vaiheista. Näyttöön perustuvaan terveydenhuollon kehittäminen ja edistäminen vaatii osaamisen lisäksi myös ennen kaikkea yhteistä ymmärrystä sekä yhteistyötä. Vertaismentorointi tarjosi siis loistavan mahdollisuuden tutustua ja verkostoitua samaa tavoitetta kohti, mutta osin eri näkökulmista tähyilevien kanssa. Kolmen organisaation keskeisin ja yhteinen tavoite on parhaan mahdollisen hoidon takaaminen ja turvaaminen suomalaisissa sote-palveluissa nyt ja tulevaisuudessa.
Päätös osallistumista oli siis helppo sinetöidä ilmoittautumislinkkiä klikkaamalla. Ilmoittautumisten yhteydessä kysyttiin omia mielenkiinnon kohteita näyttöön perustuvasta toiminnan osa-alueista ja sisällöistä. Tässä hetkessä täytetyt tiedot siivittivät OSMU-hanketyöntekijät muodostamaan vertaismentorointiryhmiä. Ja niin meistä tuli me – Liisa Kiviniemi ja Sanna Ronkainen Oamkista, Hanna Komulainen ja Merja Sjöman OYSista sekä Jonna Juntunen OY:sta (kuva 1).
Työskentelyämme jäsensivät näyttöön perustuvan toiminnan vaiheet ja OSMU-hankkeen toimijoiden laatima työkirja. Alusta saakka teimme muistiot keskusteluistamme työkirjaan ja sovimme puheenjohtaja- ja sihteerivuorot. Sovimme, että työskentely painottuu tapaamisiimme, jolloin välityöskentely jäi vähäisemmäksi. Tämä valinta perustui kaikkien tiiviiseen työtahtiin ja erilaisiin vastuutehtäviin muissa tiimeissä ja verkostoissa. Yhteisen työskentelymme kohteeksi valitsimme osaamisen arvioinnin liittyen kliiniseen hoitotyöhön. Olimme kiinnostuneita laaja-alaisesta kliinisen hoitotyön osaamisesta. Suljimme pois itsearviointiin perustuvan osaamisen arvioinnin ja myös yksittäiseen hoitotoimenpiteeseen liittyvän osaamisen arvioinnin.
Kliinisen hoitotyön osaamisen arviointia tarkastelimme näyttöön perustuvan toiminnan viiden päävaiheen mukaisesti [2]. Yksi työskentelyn parhaita asioita oli kaikkien aito kiinnostus osaamisen arviointia kohtaan. Jokainen tarkasteli sitä oman asiantuntijuutensa ja myös työtehtäviensä kautta. Keskustelu lisäsi meidän jokaisen osaamista. Se todettiin prosessin aikana moneen kertaan. Vertaismentoroinnin idea toteutui hienosti.
Mitä vien mukanani tästä kaikesta?
Vertaismentoroinnissa oli huikea pohtia asioita monesta eri näkökulmasta. Keskustelut saivat niin erilaisen syvyyden, kun meitä asiantuntijoita oli eri organisaatioista erilaisilla taustoilla. Erityisen hedelmällistä tästä kaikesta teki se, että vaikka meillä kaikilla oli yhteinen kiinnostuksen kohde, oli meillä jokaisella erilainen tulokulma asiaan. Toiset toivat esille enemmän koulutusnäkökulmaa, kun taas toiset käytännön hoitotyön tarpeita. Jokaisen näkökulma laajeni yhteisestä kiinnostuksen aiheesta huomattavasti ja keskustelua syntyi mahtavasti.
Mentoroinnin käynnistämisessä oli onnistuttu ryhmien muodostamisessa. Oli ihana huomata, että omaan ryhmään olivat päätyneet sellaiset henkilöt, joille osaamisen arviointi oli aiheena erityisen tärkeä ja kiinnostava. Lisäksi jokaiselle oli aiheesta paljon näkemystä ja kokemusta, jonka vuoksi kaikki pystyivät tasapuolisesti osallistumaan ryhmän toimintaan ja keskustelut olivat hyvin inspiroivia ja antoisia.
Mielestämme työelämässä tulisi enemmänkin hyödyntää tällaiseen henkilökohtaisiin intresseihin perustuvia työryhmiä, jotka muodostuvat eri organisaatioiden edustajista. Tällöin työryhmissä on henkilöitä, joilla on aito ja ajantasainen kiinnostus käsiteltävää asiaa kohtaan. Uskomme, että tämän ansiosta mentorointiryhmämmekin pystyi työstämään ideoita ja ajatuksiaan niin dynaamisesti ja tehokkaasti huomioiden ilmiötä monitahoisesti.
Mentorointi oli osa meidän jokaisen työtä reilun puolen vuoden ajan. Kuukausittaiset tapaamiset rytmittivät toimintaamme. Yhteisvastuullisesti jaetut sihteeri- ja puheenjohtajavuorot takasivat sen, että toimintamme eteni tavoitteellisesti, vaikkakin usein päädyimme pohtimaan asioita myös hyvin kaukanakin päivän teemasta. Oli mahtavaa, kun näissä tapaamisissa pystyi kysymään myös asioista, jotka eivät päivän varsinaiseen agendaan kuuluneetkaan.
Koimme, että tästä tiimistä saimme näkemystä myös moniin muihin työtämme koskeviin asioihin. Selkeästi etukäteen sovitut vastuut helpottivat kuitenkin ryhmässä toimimista, koska jokaisen perustyö ja vastuutehtävät jättävät helposti jalkoihin niin sanotut ei-kiireelliset työtehtävät. Koimme, että tämä vertaismentorointiryhmä oli ennen kaikkea meidän oman ammatillisen kehittymisemme kanava, mutta tämän lisäksi se kehitti myös organisaatioiden yhteistyötä.
Mentorointi antoi meille paljon. Paljon enemmän kuin meistä varmaan kukaan osasi etukäteen edes ajatella. Tänäkin päivänä olemme edelleen liian poteroituneita omiin tiimeihimme ja verkostoihimme. Meidän pitäisi uskaltaa enemmän hyödyntää tällaisia monialaisia eri organisaatioiden välisiä tiimejä. Mentorointi kannattaa myös jalkauttaa eri yhteyksiin. Esimerkiksi koulutuksessa voitaisiin hyödyntää eri vaiheen opiskelijoiden keskinäistä mentorointia tai parhaimmillaan jopa eri koulutusorganisaatioiden opiskelijoiden välistä mentorointia.
Mikä olisikaan antoisampaa kuin esimerkiksi mentorointiryhmä, jossa olisi opiskelijoita sekä hoitotyön perustutkinnosta (esimerkiksi sairaanhoitaja) että ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta (esimerkiksi kliininen asiantuntija) ja näiden lisäksi esimerkiksi yliopiston hoitotieteeltä (esimerkiksi terveystieteiden asiantuntija tai opettaja). Synergiaetu olisi varmasti huikea, ja jokaisella olisi tiimille varmasti paljon annettavaa.
Vertaismentorointi mahdollisuuksien antajana
Ryhmässä tapahtuvan vertaismentoroinnin merkityksen voi tiivistää asiantuntijatiedon keskinäiseen jakamiseen, reflektointiin sekä luontevaan ja luottamukselliseen yhteistyöhön. Kaikkien kannalta mielekäs aihepiiri on keskeinen seikka onnistuneelle yhteistyölle. Eri näkökulmat ja erilainen osaaminen tuovat siihen rikkauden, mihin saattaa tiivistyäkin mentoroinnin ydin: opimme toisiltamme.
Eri organisaatioissa työskentelevien henkilöiden verkostoituminen voi olla avain organisaatioiden laajemmankin yhteistyön vahvistumiseen. Johto- ja esihenkilötason yhteistyön lisäksi tarvitaan henkilöstön verkostoitumista. Vertaismentoroinnissa juuri se toteutuu. Tuttuihin henkilöihin voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä. Lisäksi he osaavat vinkata tarvittaessa muiden osaajien kontaktoimiseen.
Vertaismentorointiryhmämme on esimerkki itseohjautuvasta ryhmästä, jolle OSMU-hanke tarjosi toimintamahdollisuuden ja rakenteen. Se on osoitus myös motivoituneesta työskentelystä ja innostuksesta, jossa yhteistyö jatkuu hankkeen tarjoaman prosessin jälkeenkin. Saimme itse valita työskentelymme aihepiirin, joka nosti yhteisiä tarpeita ja ideoita yhteiseen jatkotyöskentelyyn. Tätä varten meillä on jo selkeät tulevaisuuden suunnitelmat.
Liisa Kiviniemi
yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Sanna Ronkainen
lehtori, hoitotyö
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Jonna Juntunen
yliopisto-opettaja
Oulun yliopisto, Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikkö
Hanna Komulainen
kliinisen hoitotyön asiantuntija
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue, Oulun yliopistollinen sairaala
Merja Sjöman
kliinisen hoitotyön asiantuntija
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue, Oulun yliopistollinen sairaala
Lähteet
[1] Tynjälä, P., Pennanen, M., Markkanen, I. & Heikkinen, H. 2021. Finnish Model of Peer-Group Mentoring: Review of Research. Annals of the New York Academy of Sciences 1483 (1), 208‒223. Hakupäivä 27.4.2023. https://doi.org/10.1111/nyas.14296
[2] Jordan, Z., Lockwood, C., Aromataris, E. & Munn, Z. 2016. The updated JBI model for evidence-based healthcare. The Joanna Briggs Institute.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.