Tuberkuloosihoitajattarista näyttöön perustuvan terveyden edistämisen ammattilaisiksi: terveydenhoitajakoulutus 100 vuotta

Terveyssisarkoulutukselle oli todellinen tarve kulkutautiepidemian runtelemassa Suomessa sata vuotta sitten. Työvoimaa tarvittiin valistamaan kansalaisia taudeista, jotka eivät olleet pahan katseen aiheuttamia ja joita voitiin hoitaa. Laki kunnallisista terveyssisarista vuonna 1944 loi tarpeen kouluttaa terveyssisaria Oulussa ja Porissa. Koulutus on tänä päivänä ainutlaatuista ja erityistä maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna. Tulevaisuuden terveydenhoitajatyötä haastavat globaalit uhat ja väestön ikääntyminen, yhteiskunnan muutokset ja yksilöä kohtaavat haasteet. Tässä artikkelissa sukelletaan historian havinaan ja tarkastellaan tulevaisuuden koulutuksen ja terveydenhoitajatyön näkymiä.

1900-luvulla Suomessa riehui tuberkuloosi, mikä uhkasi koko kansakuntaa. Kuolleisuus oli merkittävää, sillä jopa 10 000 ihmistä kuoli tuberkuloosiin vuosittain vielä 1930-luvulla (Hemminki & Paakkulainen, 1976; Vuoento, 2022.) Vajaan kolmen miljoonan asukkaan kansakuntaan tarvittiin osaavaa työvoimaa vastustamaan tuberkuloosin valtaa ja valistamaan kansalaisia raittiin ilman, ravitsevan ruoan ja puhtaiden olojen tärkeydestä, sillä hoitokeinot olivat tuohon aikaan alkeelliset. Sairaanhoitajia alettiin kurssittamaan valistustyöhön tuleviksi tuberkuloosihoitajattariksi.

Ennaltaehkäisevä työ koulutuksen kulmakivenä

Terveydenhoitajakoulutus aloitettiin Suomessa vuonna 1924, kun Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjesti ensimmäiset valtakunnalliset terveyssisarkoulutukset. Koulutus oli suunnattu sairaanhoitajille ja kätilöille, ja suunnittelun taustalla olivat Sophia Mannerheim, Arvo Ylppö ja Venny Snellman. Koulutukseen oli haettu vaikutteita myös ulkomailta. Terveyssisarten koulutus sairaanhoitajakoulutuksen lisänä kesti aluksi kuusi kuukautta. Vastuuta koulutuksesta otti lääkintähallitus ja lopulta valtio vuonna 1932, jolloin koulutusta toteutti Valtion Terveydenhuolto-oppilaitos. (Haarala, 2024; Räsänen, 2019.)

Tyyne Luomaa voidaan luonnehtia Suomen terveydenhoitajakoulutuksen esiäidiksi, joka johti terveydenhoitajakoulutusta ensimmäisessä Valtion Terveydenhoito-oppilaitoksessa. (Haarala, 2024). Koulutuksen alkuvaihe painottui tuberkuloosin torjuntaan ja lasten terveyden edistämiseen. Tuberkuloosiin kehitetty calmette-rokotus rantautui Suomeen 1940-luvulla, minkä lisäksi tuolloin kehitetyt antibiootit vähensivät kuolleisuutta merkittävästi. (Hemminki & Paakkulainen, 1976; Vuoento, 2022). Luoma näki terveydenhoitajakoulutuksen merkittävänä kansanterveyden edistämisen näkökulmasta. Luoman mukaan koulutuksessa tulisi huomioida yhteiskunnalliset tarpeet ja valmentaa terveyssisaria (kuva 1) moniammatilliseen ja ennaltaehkäisevään neuvonta- ja valistustyöhön (Räsänen, 2019).

Vuonna 1944 astui voimaan laki kunnallisista terveyssisarista. Tämä vahvisti koulutuksen asemaa entisestään ja terveyssisarten koulutus aloitettiin Porin lisäksi myös Oulussa. Kunnille tuli velvoite palkata terveyssisar jokaista 4 000 asukasta kohden (Räsänen, 2019).

Vuoden 1972 kansanterveyslain myötä terveyssisar-nimike poistui ja korvautui terveydenhoitaja-nimikkeellä. Suomen liittyminen EU:hun vuonna 1995 toi mukaan tutkintoon kansainväliset direktiivit, minkä mukaan koulutusta tarkasteltiin. Ammattikorkeakoulujärjestelmän myötä vuoden 1996 jälkeen terveydenhoitajakoulutus on muotoutunut nelivuotiseksi korkeakoulututkinnoksi. (Haarala, 2024.)

Näyttöön perustuvaa ennaltaehkäisevää työtä ihmisten parissa

Terveydenhoitaja kulkee yksilöiden ja perheiden rinnalla raskauden seurannasta ikäihmisten palveluihin saakka. Koulutus ja työskentely perustuu vahvasti näyttöön, eli tutkittuun tietoon. Suomessa valmistuu vuosittain noin 700 uutta terveydenhoitajaa, jotka ovat saaneet koulutuksen myötä osaamista toimia itsenäisesti terveyden edistämisen, ennalta ehkäisevän työn ja kansanterveyden asiantuntijoina (Saastamoinen & Putkuri, 2024).

Terveydenhoitajan työ on monipuolista ja myös kansallisesti ja kansainvälisesti tutkittua. Terveydenhoitaja toimii lastenneuvolassa ja esimerkiksi terveydenhoitajan toteuttamasta leikki-ikäisen lapsen neurologisen kehityksen arviointimenetelmistä Lene on vahvasti tutkittu käytössä oleva menetelmä (mm. Pakarinen ym., 2016). Terveydenhoitaja työskentelee myös äitiysneuvolassa, ja muun muassa imetyksen tukemisesta on tehty hyvää tutkimustyötä (Koskimäki ym., 2012). Lisäksi painonhallinnan seuraamisesta on tehty tutkimusta raskaana olevien ja lasten osalta (Mäenpää & Vuori, 2019).

Terveydenhoitaja työskentelee ehkäisy- ja seksuaaliterveyspalveluissa (Haarala, 2022; Terveyden ja hyvinvoinninlaitos [THL], 2023), koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa sekä työterveyshuollossa. Opiskeluterveydenhuollosta on tehty tutkimusta yhteistyöstä mielenterveys- ja päihdetyön parissa tehtävästä yhteistyöstä lastensuojelun kanssa (mm. Kanste ym., 2018; Pirskanen ym., 2013). Terveydenhoitaja toimii moniammatillisessa yhteistyössä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan terveyden edistäjänä (Alstveit ym., 2022). Lisäksi terveydenhoitaja voi työskennellä kotihoidossa ikäihmisten palveluissa, kuten ikäneuvolassa. Terveydenhoitajan työ akuutti- ja vastaanottotyössä sairaanhoitajana sekä avoterveydenhuollossa lisää kansanterveystyön asiantuntijuutta. Terveydenhoitaja voi työskennellä myös yhteisö- ja järjestötyössä, koulutus- ja projektitehtävissä sekä itsenäisenä yrittäjänä. (Haarala, 2022.)

Terveydenhoitajan työ kansallisen ja globaalien haasteiden välimaastossa

Tulevaisuuden terveydenhoitajan koulutuksessa digitaalinen transformaatio on väistämätöntä. Tulevaisuutta voidaan ennakoida ja tuottaa skenaarioita niistä haasteista, joita terveydenhoitajakoulutuksessa tulee huomioida. PESTEL-analyysissä tulevaisuuden näkymiä tarkastellaan poliittisesta, taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Lisäksi PESTEL-analyysissä tarkastellaan koulutusnäkymiä sosiaalisesta, teknologisesta sekä laillisuuden näkökulmasta. Tässä analyysissä pohditaan koulutuksen laillisuutta erityisesti arvojen näkökulmista. Tämän artikkelin PESTEL-analyysiin hyödynnettiin tekoälyä ja asiantuntijoiden (Haarala, 2022; Laiho ym. 2024) tuottamaa tietoa tulevaisuuden terveydenhoitajan koulutuksesta (taulukko 1.) Koulutuksen tulee vastata tulevaisuuden terveydenhoitajatyön tarpeisiin, ja koulutuksen suuntaviivoihin tulee hyödyntää osaamisen ennakointitietoa monipuolisesti.

POLIITTINEN	Terveydenhoitajakoulutusta säätelevät kansalliset ja EU tason lait ja asetukset. Tulevaisuuden koulutuksessa panostetaan infrastruktuuriin ja koulutuksen kehittämiseen. Hallitusohjelmat vaikuttavat koulutuksen resursseihin ja kehittämiseen.
EKONOMINEN	Aikuiskoulutuksen lakkauttaminen haastaa koulutuksen järjestämistä. Toisaalta terveydenhoitajien kysyntä kasvaa väestön ikääntymisen myötä ja palkkakehitykseen luodaan toiveita tulevaisuudessa. Terveydenhoitajien kysyntä vaikuttaa opiskelijoiden koulutukseen hakeutumiseen.
SOSIAALINEN	Ikääntyvä väestö tarvitsee tulevaisuudessa terveydenhoitajia. Myös globalisaatio ja maahanmuuton myötä terveydenhoitajien monipuolinen kielitaito, kulttuurinen osaaminen ja kompetenssi ovat ensiarvoisen tärkeitä. Asiakkaan rooli tulevaisuudessa on entistä itsenäisempi ja omahoitoon pohjautuvaa.
TEKNOLOGINEN	Uudet teknologiat, tekoäly ja telelääketiede integroituu koulutukseen. Digiosaaminen korostuu tulevaisuuden terveydenhoitajan työssä. Innovatiiviset ja immersiiviset oppimisympäristöt kehittävät osaamista koulutuksessa.
EKOLOGINEN	Ympäristöystävällisyys ja kestävä kehitys, planetaarinen terveys huomioidaan terveydenhoitajakoulutuksessa. Työssä korostuvat ympäristöystävälliset käytännöt.
ARVOT (LAILLISUUS)	Terveydenhoitajatoiminta on vahvasti eettistä toimintaa. Asiakkaat kohdataan empaattisesti ja inhimillisesti. Terveydenhoitaja sitoutuu jatkuvaan osaamisen kehittämiseen ja oppimiseen työelämässä. Tulevaisuuden terveydenhoitaja nähdään muutoskyvykkäänä ja innovatiivisena työn kehittäjänä.

Suomen väestö ikääntyy kovaa vauhtia. Vuoden 2030 ekaluokkalaiset ovat jo syntyneet ja koululaisia on heidän koulutaipaleensa alussa 80 000 nykyistä vähemmän. Tämä vaikuttaa tulevaisuudessa myös neuvola- ja kouluterveydenhoitajien työnäkymiin syntyvyyden laskiessa. Toisaalta maahanmuutto on edellytys sille, että Suomessa on riittävästi työikäistä väestöä tulevaisuudessakin. Kulttuurillinen kompetenssi ja osaaminen haastaa myös terveydenhoitajakoulutusta ja se tulee nähdä mahdollisuutena. Digitalisaatio on jo nyt osa jokapäiväistä työtä ja sen merkitys kasvaa. Ihmisten inhimillistä kohtaamista ei voi koskaan unohtaa. (Alstveit ym., 2022; Laiho ym., 2024).

Tulevaisuuden osaamisen näkökulmasta digitalisaatio on olemassa jo nyt. Digitaalisen terveysturvallisuuden syvällinen ymmärtäminen haastaa koulutuksen toteuttajia. Opetushallituksen näkemysten mukaan terveyspalveluissa vuonna 2035 perusdigitaidot sisältävät esimerkiksi fyysisen ja psyykkisen terveyden suojeluosaamisen digitaalisten ympäristöjen ja teknologioiden riskeiltä, henkilökohtaisen tiedon ja yksityisyyden suojeluosaaminen ja digitaaliset kommunikointitaidot, digitaalisen sisällön uudelleenjalostamis- ja integrointitaitoja unohtamatta. (Opetushallitus, 2024.) Tämä haastaa myös terveydenhoitajakoulutusta orientoitumaan syvällisesti digitaalisten ratkaisujen ymmärtämiseen ja osaamiseen. Tulevaisuuden koulutuksessa pohjoismaista yhteistyötä ja opiskelijavaihtoa terveydenhoitajakoulutuksessa olisi hyvä tarkastella ja tuoda erilaisia näkökulmia koulutukseen (Alstveit ym., 2022).

Yksilöiden kohtaamisessa dialogi on tärkeää

100 vuotta sitten lähtökohtana terveyssisarien koulutukselle oli valistaa ja tukea yhteisöä ja yksilöitä ottamaan vastuuta omasta terveydestään. Terveydenhoitajan työssä kohtaaminen on edelleen keskiössä. Digitalisaation vahvistuessa tarve sosiaaliselle kanssakäymiselle kuitenkin kasvaa (Leppänen, 2020.) Mikael Leimanin (2015) mukaan yhteyden syntyminen ja kannatteleva vuorovaikutussuhde ovat asiakaslähtöisen työskentelyn ydintä. Yhteyden syntymisen myötä vuorovaikutussuhteen luottamuksellisuus kasvaa ja yhteinen ymmärrys asiakkaan tunteista sekä kokemuksista vahvistuu. Tämä luo pohjan kannattelevalle vuorovaikutussuhteelle, jossa asiakasta tuetaan käsittelemään omia tunteitaan ja ajatuksiaan tavoitteena lisätä asiakkaan itseymmärrystä sekä vahvistaa asiakaslähtöistä toimintaa terveydenhoitajan työssä. (Leiman, 2015.)

Asiakaslähtöinen, dialogisuuteen pohjautuva lähestymistapa korostaa asiakkaan omaa asiantuntijan roolia suhteessa omaan tilanteeseensa. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakas tuntee parhaiten omat tarpeensa, voimavaransa ja tavoitteensa ja siksi hänellä on tärkeä rooli omien palvelujensa suunnittelussa ja toteutuksessa. Dialogisessa lähestymistavassa on valmentava ote, jossa ammattilaisen tehtävänä on tukea asiakasta tämän omien tavoitteiden saavuttamisessa, kuunnella aktiivisesti ja käyttää avoimia kysymyksiä ymmärryksen syventämiseksi. Dialoginen lähestymistapa vahvistaa asiakkaan osallisuutta ja toimijuutta, joka vaikuttaa merkittävästi asiakkaan motivaation rakentumiseen. (Leiman, 2015; Lindahl ym., 2019; Seikkula, 2023, s. 6–7.)

Monimuotoisuuden tukeminen terveydenhoitajan työssä

Terveydenhoitajan rooliin kuuluu seksuaalisuuden tukeminen ja sen puheeksi ottaminen. Seksuaaliterveys ja seksuaalikasvatus ovat keskeinen osa terveydenhoitajan työtä. (Bildschjuskin, 2021.) Terveydenhoitajat kohtaavat eri ikäisiä asiakkaita, joten ymmärrys seksuaalisuudesta ja sen ilmenemisestä eri elämänvaiheissa on tärkeää. Tänä päivänä perheiden monimuotoisuus ja seksuaalisuuden monimuotoisuus haastavat myös terveydenhoitajien koulutusta, jotta ammattilaiset kohtaavat asiakkaansa sensitiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Tiedon lisääminen seksuaalisuuden monimuotoisuudesta tarkoittaa ymmärrystä seksuaalisista suuntauksista, identiteetistä ja kokemuksista. Terveydenhoitajien osaamisen päivittäminen korostuu entisestään, ja tätä tukee uusimpien tutkimusten ja käytänteiden hyödyntäminen työssä. (Bildschjuskin, 2021; Sudenkaarne, 2021.)

Asiakaskohtaamisissa yksilöllisten tarpeiden huomiointi korostuu. Terveydenhoitajan työssä oletusten välttäminen ja kohtaamisten turvallinen ilmapiiri luovat mahdollisuudet avoimelle keskustelulle. Asiakkaiden kohtaaminen kunnioittavasti ja yhdenvertaisesti riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuoli-identiteetistään on osa terveydenhoitajan työtä tänä päivänä. (Bildschjuskin, 2021.)

Yksilöiden terveyden edistämisen näkökulman lisäksi tulevaisuudessa terveydenhoitajan työssä korostuvat entistä vahvemmin ympäristön terveyden edistäminen ja ymmärrys ympäristön terveyshaasteiden vaikutuksista yksilön terveyteen ja hyvinvointiin. Globaalit haasteet ja niihin vastaaminen muun muassa planetaarisen terveyden edistämisessä ovat merkittävä osa terveydenhoitajan työtä. Yksilön valinnoilla on merkittävä vaikutus ympäristön terveyteen ja ympäristöllä puolestaan on vaikutusta yksilön ja yhteisöjen terveyteen. (Grotenfelt-Enegren ym., 2023.)

Terveydenhoitajapäivät Oulussa lisäsivät yhteenkuuluvuutta

Oulussa pidettiin terveydenhoitajapäivät 19.4.2024. Tapahtuma kokosi yhteen noin 300 terveydenhoitajaopiskelijaa, terveydenhoitajaa, asiantuntijaa ja monipuolisesti näytteille asettajia. Terveydenhoitajapäivät tarjosivat monipuolista koulutusta sekä verkostoitumismahdollisuuksia terveydenhoitajille ja alan opiskelijoille.

Päivän aikana kuultiin luentoja muun muassa terveydenhoitajakoulutuksen historiasta tähän päivään, näyttöön perustuvasta toiminnasta terveydenhoitajatyön perustana, aivoterveydestä, liikunnan puheeksi ottamisesta hyvinvoinnin tukemisessa, nepsylapsesta terveydenhoitajan vastaanotolla, rsv:stä ja sen ehkäisystä lapsilla, sähkötupakasta eli vapesta ja nikotiinituotteista sekä rokotuksista. Oulun ammattikorkeakoulun terveydenhoitajaopiskelijat olivat mukana järjestämässä laadukasta päivää yhdessä opettajien kanssa. Yhdessä tekeminen ja kollegoiden tapaaminen toi yhteenkuuluvuuden tunnetta terveydenhoitajien työhön. Osallistujat pystyvät toteamaan täydestä sydämestä, että terveydenhoitajan ammatti on maailman paras ammatti.

Arja Rantala
yliopettaja
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu

Johanna Jylhä-Ollila
lehtori
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu

Sanna Sandström
lehtori
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu

Lähteet

Alstveit, M., Lahti, S., Jónsdóttir, S. S., Egeland, N., Sørensen, S. K., & Eklund, A. J. (2022). Public health nurse education in the Nordic countries. Public Health Nursing, 39(1), 270–278. https://doi.org/10.1111/phn.13029

Brandt, B. (1956). Terveyssisar Florence Nyman Snappertunassa. Finna. Museovirasto. https://www.finna.fi/Record/museovirasto.655f2d36-0c44-4fe0-bc24-b89aa77ce397?sid=4870204743

Bildschjuskin, K. (2021). Seksuaalinen hyvinvointi ja seksuaalikasvatus. Duodecim Terveysportti. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/shk/article/kou00025/search/seksuaalisuus

Grotenfelt-Enegren, M., Holmström, C., & Laisi, J. (2023). Planetaarinen terveys toimii siltana ihmisen terveyden ja kestävyyden edistämisen välillä. Duodecim, 139, 835–842. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo17695.pdf

Haarala, P. (2022). Terveydenhoitajan ammatilliset osaamisvaatimukset. Theseus. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-341-1

Haarala, P. (2024). Terveydenhoitajakoulutusta 100 vuotta. Terveydenhoitajaliitto. https://www.terveydenhoitajaliitto.fi/ajankohtaista/terveydenhoitajakoulutusta-100-vuotta/

Hemminki, E., & Paakkulainen, A. (1976). The effect of antibiotics on mortality from infectious diseases in Sweden and Finland. American Journal of Public Health, 66(12), 1180–1184. https://doi.org/10.2105/AJPH.66.12.1180

Kanste, O., Haravuori, H., Muinonen, E., & Marttunen, M. (2018). Kunnallisen opiskeluterveydenhuollon ammattilaisten näkemyksiä yhteistyöstä mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä lastensuojelun kanssa. Hoitotiede, 30(1), 67–80.

Koskimäki, M., Hannula, L., Rantanen, A., Kaunonen, M., Rekola, L., & Tarkka, M.-T. (2012). Äitien imetyksestä selviytyminen ja imetysluottamus lapsivuodeosastolla. Hoitotiede, 24(1), 3–13.

Laiho, V., Simola, T., & Simpura, T. (2024). Tulevaisuuden terveydenhoitajatyö 2050-luvulla: Kohtaamisen merkitys ei vähene, vaikka digitaalisuus lisääntyy. Teoksessa S. Imeläinen & P. Kousa (toim.), Ylpeäasti Terveydenhoitaja. Terveydenhoitajakoulutuksesta terveyden edistämisen asiantuntijaksi (s. 74–81). LAB-ammattikorkeakoulun julkaisusarja, osa 76. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-478-3

Leiman, M. (2015). Dialogisen ohjauksen periaatteita ja työvälineitä. Teoksessa M. Koivuhuhta & P. A. Kauppila (toim.), Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus (s. 19–30). UEF eRepository. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-1759-1

Leppänen, S. (2020). Kohtaamisen tärkeys. LAB Open. https://www.labopen.fi/lab-pro/kohtaamisen-tarkeys/

Lindahl, A., Patja, K., & Keski-Rahkonen, A. (2019). Terveysvalmennus lääkärin työkaluna. Suomen lääkärilehti, 74(29), 1498–1502. http://hdl.handle.net/10138/318812

Mäenpää, T., & Vuori. A. (2019). Neuvolan terveydenhoitajat raskaana olevien ja lasten painonhallinnan tukena. Hoitotiede, 31(2), 146–157.

Opetushallitus. (2024). Terveyspalvelut 2035, Kasvavat osaamistarpeet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/er7_osaamiskortti_0.pdf

Pakarinen, A., Liuksila, P.-R., Aromaa, M., Hautala, L., Kallio, H., Sillanpää, M., & Salanterä, S. (2016). Neurologisen kehityksen ongelmat ja niiden arviointi Lene-menetelmän avulla lastenneuvoloissa. Hoitotiede, 28(1), 3–16.

Pirskanen, M., Laukkanen, E., Varjoranta, P., Lahtela. M., & Pietilä, A.-M. (2013). Nuorten päihteiden käyttö ja voimavarat. Kouluterveydenhoitajan toteuttaman varhaisen tuen intervention arviointi. Hoitotiede, 25(2), 118–126.

Räsänen, M. (2019). Terveyssisarkoulutus 1900-luvulta 1950-luvulle. Teoksessa A. Nikula (toim.), Onneksi on terveydenhoitaja (s. 7–17). Theseus. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-170-7

Saastamoinen, J., & Putkuri, T. (2024). Experts in promotion and prevention – The 100th Anniversary of Finnish public health nurse education. European Journal of Public Health, 34(Supplement_3). https://doi.org/10.1093/eurpub/ckae144.1852

Seikkula, J. (2023). Dialogi parantaa – mutta miksi. Kuva ja Mieli.

Sudenkaarne, T. (2021). Queering bioethics: a queer feminist framework for vulnerability and principles [väitöskirja, Turun yliopisto]. UTU-Pub. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8507-4

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2023). Ehkäisy- ja seksuaaliterveyspalvelut. https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/ehkaisy-ja-seksuaaliterveyspalvelut

Vuoento, R. (2022). Tuberkuloosi. Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00611