Gerastenia on ikääntyneiden keskuudessa nopeasti yleistyvä geriatrinen oireyhtymä, mutta tästä huolimatta se on edelleen heikosti tunnettu. Gerastenian tunnistaminen varhain jo ensihoitovaiheessa voi parhaimmillaan hidastaa kyseisen oireyhtymän kehittymistä ja ehkäistä ikääntyneen joutumista sairaalahoitoon. Ensihoidon rooli gerastenian tunnistamisessa on näin ollen hyvin keskeinen, joskin vaativa. Tunnistamisen ohella myös ikääntyneiden ja/tai gerasteniasta kärsivien kohtaamiseen ensihoidossa liittyy monia haasteita.
Gerastenia (aiemmin HRO eli hauraus-raihnausoireyhtymä) tarkoittaa geriatrista oireyhtymää, joka aiheutuu solu- ja elinjärjestelmien toiminnan heikentymisestä ja elimistön reservien hiipumisesta. Ikääntymisen myötä elinjärjestelmien toiminnot heikentyvät luonnollisestikin, mutta gerasteniassa tämä heikentyminen on kiihtynyttä (kuva 1). Gerasteniaa kuvaillaan yhdeksi ongelmallisimmista seuraamuksista sille, että väestö ikääntyy. (Alakare, 2021; Charlton ym., 2022; Green ym., 2018; Harris ym., 2018; Koivukangas ym., 2017, s. 425–430; Strandberg ym., 2015; Strandberg, 2024.)

Keskeisiä piirteitä gerasteniassa ovat aktiivisuuden hiipuminen, tarmottomuus, ravitsemustilan heikkeneminen sekä lihasmassan- ja lihasvoiman heikentyminen eli sarkopenia. Gerasteniassa ei kuitenkaan ole yksinomaan kyse vanhuudesta, aliravitsemuksesta tai luu- tai lihaskadosta, vaan monen myötävaikuttavan tekijän yhteisvaikutuksesta. (Alakare, 2021; Koivukangas ym., 2017, s. 425–430; Strandberg ym., 2015; Strandberg, 2024.)
Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhön, jossa käsitellään gerastenian tunnistamista ensihoidossa ja tunnistamiseen liittyviä vaikeuksia.
Yleinen, mutta huonosti tunnettu oireyhtymä
Gerastenian esiintyvyys kasvaa iän myötä ja oireyhtymän kehittymisen arvellaan alkavan viimeistään keski-iässä. Yli 65-vuotiaista 45 prosentilla esiintyy gerastenian esiastetta. Sen sijaan 80 vuotta täyttäneistä jo lähes puolet kärsii varsinaisesta gerasteniasta. Gerastenia luonnehditaankin nykyään jo yhtä yleiseksi kliiniseksi tilaksi kuin diabetes. Läheskään kaikille ikääntyneille kyseistä oireyhtymää ei kuitenkaan kehity. (Koivukangas ym., 2017, s. 425–430; Rysti, 2020; Strandberg, 2024.)
Yleisyydestään huolimatta gerastenian tunnettuus on heikko. Tietämys ikääntyneiden hauraudesta ja gerasteniasta vaihtelee nykyisellään suuresti ensihoitajien välillä. Samoin vaihtelevat käsitykset siitä, miksi gerastenian tunnistaminen on ensihoidossa ylipäätään hyödyllistä ja kuinka laajasta oireyhtymästä onkaan kyse. Ensihoitajat tarvitsevat hyvän ymmärryksen myös hauraudesta voidakseen vastata ikääntyneiden potilaiden tarpeisiin. (Charlton ym., 2022; Green ym., 2018; Harris ym., 2018.)
Riittävän tietämyksen suhteen haasteena on kuitenkin esimerkiksi ensihoitajan roolin kehittyminen alati laaja-alaisemmaksi ja vaativammaksi sekä ensihoitajien koulutuksen vastaaminen laajentuvaan rooliin. Väestön ikääntyessä ensihoitajat kokevatkin kaipaavansa enemmän erityisesti geriatrian koulutusta ja osaamista. (Charlton ym., 2022; Green ym., 2018; Harris ym., 2018.)
Tunnistaminen vaikeaa ensihoidossa
Ensihoito on avainroolissa, kun puhutaan hauraiden potilaiden varhaisesta tunnistamisesta. Usein ensihoito on hoitoketjun ensimmäinen lenkki, jossa ikääntyneen heikentyneeseen tilanteeseen voidaan puuttua ja tarvittava hoito aloittaa. Gerastenian tunnistaminen voi olla hankalaa, mutta gerastenialle tyypillisen oirekuvan tunteminen sekä gerastenian tunnistamisessa hyödynnettävät mittarit ovat tässä avuksi. (Green ym., 2018; Rantala ym., 2023.)
Yleistettynä gerasteniasta kärsivä tyyppipotilas on iäkäs nainen, joka on tahattomasti laihtunut, liikkuu hitaasti ja kokee subjektiivista uupumusta. Gerastenialle tyypillisiä oireita ovat erityyppiset hengitysvaikeudet ja sydänvaivat, päänsärky, väsymys, pahoinvointi, kuume ja eri puolilla kehoa olevat kivut, kuten raaja- ja rintakivut. Tunnistamisen kannalta myös pelkkä potilaan käyttäytyminen ensihoitotilanteessa kertoo hänen terveydentilastaan paljon. Gerasteniasta kärsivät potilaat ovat sekä fyysisesti että psyykkisesti alttiimpia erilaisille ärsykkeille, mikä voi näkyä ensihoitotilanteessa korostuneena herkkyytenä ja ahdistuneisuutena. (Charlton ym., 2022; Lankinen, 2023; Nurmi & Holmström, 2021; Rantala ym., 2023; Regen ym., 2022; Rysti, 2020; Simon ym., 2022.)
Tunnistamisen avuksi on kehitetty erilaisia mittareita. Näistä mittareista ensihoitoon parhaiten soveltuvia ovat tutkimusten mukaan Edmonton Frail Scale (EFS) ja Groningen Frailty Index (CFI). Nämä mittarit arvioivat muun muassa potilaan fyysistä toimintakykyä, ravitsemusta, lääkkeiden käyttöä ja mielialaa. Ensihoitajien mukaan mittareiden etuja ovat muun muassa helppokäyttöisyys, monipuolisuus ja kysymysten selkeys. Ensihoitajat kokevatkin mittareiden tukevan heitä päätöksenteossa ja auttavan perustelemaan hoitopäätöksiä ikääntyneiden kohdalla. (Green ym., 2018; Harris ym., 2018.)
Ikääntyneiden kohtaaminen ei ole helppoa
Opinnäytetyön tulosten mukaan ensihoitajat kohtaavat ikääntyneitä ja/tai gerasteniasta kärsiviä potilaita hoitaessaan monia haasteita (kuva 2), jotka on jaoteltavissa kolmeen luokkaan: ensihoitajalähtöisiin, potilaslähtöisiin sekä ulkoisiin haasteisiin.

Ensihoitajalähtöisiin haasteisiin lukeutuvat muun muassa ensihoitajan roolin kehittyminen alati laaja-alaisemmaksi ja vaativammaksi. Ensihoitajat kaipaisivat enemmän geriatrian koulutusta ja ymmärrystä hauraudesta, koska väestö ikääntyy. Tietämys ikääntyneiden hauraudesta ja gerasteniasta vaihteleekin nykyisellään suuresti ensihoitajien välillä. Haasteiksi koetaan myös tarpeeksi kattavan tilannekuvan muodostaminen lyhyen ensihoitokontaktin aikana sekä luottamuksen ja hoitaja-potilassuhteen luominen. Myös inhimilliset tekijät, kuten motivaation puute ja väsymys voivat vaikuttaa esimerkiksi siten, että ensihoitajat pyrkivät mahdollisimman vähän hoitoa ja työpanosta vaativiin hoitovaihtoehtoihin ikääntyneiden kohdalla. Tämä ei tietenkään ole ikääntyneen potilaan kannalta edullista. (Charlton ym., 2022; Green ym., 2018; Harris ym., 2018; Rantala ym., 2023; Regen ym., 2022.)
Ikääntyneillä ja/tai gerasteniasta kärsivillä potilailla korkea ikä itsessään tuo mukanaan monenlaisia potilaslähtöisiä ongelmia, joihin lukeutuvat esimerkiksi kognitiiviset ongelmat sekä kuulo- ja näköongelmat. Nämä vaikeuttavat kommunikaatiota ja tiedonsaantia potilaan ja ensihoitajan välillä. Tutkimuksissa nousi esille myös lukuisia haasteita ikääntyneiden asenteisiin ja uskomuksiin liittyen. Yksi näistä uskomuksista on ambulanssista ”kuljetusorganisaationa”, jonka ainoana tarkoituksena on viedä ikääntynyt nopeasti terveydenhuoltoon. Ensihoito koetaan usein myös turvaverkkona, johon voi turvautua tilanteessa kuin tilanteessa. (Charlton ym., 2022; Green ym., 2018; Harris ym., 2018; Rantala ym., 2023; Regen ym., 2022.)
Moni ulkoisista haasteista puolestaan liittyy ensihoidon luonteeseen. Saatavilla oleva informaatio ensihoidossa on hyvin rajallista, samoin kuin käytettävissä olevat resurssit. Ensihoidon toimintaympäristön itsessään ei myöskään koeta olevan otollisin ikääntyneiden kohtaamiseen ja hoitoon muun muassa melun ja ihmisten paljouden vuoksi. Omat vaikeutensa luo myös yhtenäisen hoitoprotokollan puuttuminen, jolla arvioida rutiininomaisesti hauraita ikääntyneitä. (Charlton ym., 2022; Green ym., 2018; Harris ym., 2018; Rantala ym., 2023; Regen ym., 2022.)
Ensihoitajan rooli yhä merkityksellisempi
Opinnäytetyön tulosten perusteella voitaneen todeta, että ikääntyneet ovat haastava potilasryhmä ja gerastenia edelleen suhteellisen vieras oireyhtymä. Gerastenian tunnistaminen lähtee sen ymmärtämisestä, milloin on kyse normaalista ikääntymisestä ja milloin taas puhutaan gerasteniasta. Raja voi tosin olla hyvinkin häilyvä, kun otetaan huomioon kaikki muut ikääntyneille tyypilliset erityispiirteet. Tunnistamisen ohella myös ikääntyneiden ja/tai gerasteniasta kärsivien potilaiden kohtaamiseen liittyy lukuisia huomioitavia seikkoja, jotka ensihoitajan on hyvä tiedostaa ja tuntea, jotta ikääntyneet saavat tasalaatuista ja laadukasta hoitoa.
Ikääntyneistä ensihoidossa on tehty lukuisia tutkimuksia ja opinnäytetöitä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, gerasteniasta sen sijaan ei. Gerasteniasta kärsivät potilaat mielletäänkin herkästi ainoastaan ensihoidon ulkopuolisten ammattilaisten vastuulle. Vastuu ikääntyneistä on kuitenkin yhteinen ja täten koskettaa yhtä lailla myös ensihoidon parissa työskenteleviä. Väestön ikääntyessä gerastenia tulee koskettamaan yhä useampaa potilasta ja näin ollen oireyhtymä tulee vastaan useammin myös ensihoidossa.
Aihe on erityisen tärkeä ensihoitajan näkökulmasta, koska ensihoito voi usein akuuttitilanteissa olla ensimmäinen taho, joka kykenee puuttumaan ikääntyneen heikentyneeseen tilanteeseen. Näin ollen ensihoitajalla on mahdollisuus tunnistaa gerasteniasta kärsivä potilas jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja vaikuttaa hoidon lopputulokseen positiivisesti.
Noora Juutinen
Opiskelee ensihoitajaksi (AMK) Oulun ammattikorkeakoulun ensihoidon tutkinto-ohjelmassa
Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön:
Juutinen, N. (2024). Ikääntynyt asiakas ja gerastenia ensihoidossa [AMK-opinnäytetyö, Oulun ammattikorkeakoulu, Ensihoidon tutkinto-ohjelma]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024122037766
Lähteet
Alakare, J. (2021). Iäkäs hauras potilas. Teoksessa M. Kuisma, P. Holmström, J. Nurmi, K. Porthan & T. Taskinen (toim.), Ensihoito. Sanoma Pro Oy.
Charlton, K., Sinclair, R, D., Hanratty, B., Burrow, E., & Stow, D. (2022). Measuring frailty and its association with key outcomes in the ambulance setting: a cross sectional observational study. BMC Geriatrics, 22(935). https://doi.org/10.1186/s12877-022-03633-z
Green, J., Kirby, K., & Hope, S. (2018). Ambulance clinicians´ perceptions, assessment and management of frailty: thematic analysis of focus groups. British Paramedic Journal, 3(3). https://doi.org/10.29045/14784726.2018.12.3.3.23
Harris, W., Vincent. L., Peter, E, H., & Parker, L. (2018). Paramedic Assessment of frailty: An exploratory study of perceptions of frailty assessment tools. Irish Journal of Paramedicine, 3(1). http://dx.doi.org/10.32378/ijp.v3i1.80
Koivukangas, M., Strandberg, T., Leskinen, R., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Antikainen, R. (2017). Vanhuksen gerastenia – tunnista riskipotilas. Suomen Lääkärilehti, 72(7), 425–430. http://hdl.handle.net/10138/237126
Lankinen, I. (2023). Iäkkään potilaan tutkiminen. Teoksessa P. Alanen, J. Jormakka & J. Kettunen (toim.), Oireista työdiagnoosiin. Sanoma Pro Oy.
Nurmi, J., & Holmström, P. (2021). Äkillinen yleistilan heikkeneminen ja pyörtyminen. Teoksessa M. Kuisma, P. Holmström, J. Nurmi, K. Porthan & T. Taskinen (toim.), Ensihoito. Sanoma Pro Oy.
Rantala, A., Sterner, A., Frank, C., Heinrich, E., & Holmberg, B. (2023). Older patients´ perceptions of the Swedish ambulance service: A qualitative exploratory study. Australasian Emergency Care, 26(3), 249–253. https://doi.org/10.1016/j.auec.2023.01.005
Regen, E., Phelps, K., Van Oppen, J., Riley, P., Lalseta, J., Martin, G., Mason, S., & Conroy, S. (2022). Emergency care for older people living with frailty: patient and carer perspectives. Emergency Medicine Journal, 39(10). https://doi.org/10.1136/emermed-2022-212420
Rysti, M. (2020). Hauraus-raihnausoireyhtymä. Teoksessa M. Mustajoki, A. Alila, E. Matilainen, M. Pellikka & M. Rasimus (toim.), Sairaanhoitajan käsikirja. Kustannus Oy Duodecim. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/shk/article/shk02204?toc=4093
Simon, N., Jauslin, A., Bingisser, R., & Nickel, C. (2022). Emergency presentations of older patients living with frailty: Presenting symptoms compared with non-frail patients. The American Journal of Emergency Medicine, 59, 111–117. https://doi.org/10.1016/j.ajem.2022.06.046
Strandberg, T., Cederholm, T., Saksela, E., & Goebeler, S. (2015). HRO:sta gerasteniaan. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 131(11), 1103–1104. https://www.duodecimlehti.fi/duo12298
Strandberg, T. (2024). Gerastenia ja sen kliininen merkitys. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 140(10), 809–811. https://www.duodecimlehti.fi/duo18244/undefined
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.