Tutkimusten mukaan sairaan lapsipotilaan kohtaaminen koetaan opiskelijoiden mielestä pelottavana ja haastavana. Opinnäytetyönä tehdyn laadullisen tutkimuksen mukaan opiskelijoiden haasteiksi tunnistettiin lapsen haastavan tunnetilan kohtaaminen, ikä- ja kehitystason arviointi sekä vanhemman kohtaaminen ja luottamuksen saavuttaminen. Tuloksista nousi kehitysideoita opetukseen sekä opiskelijoiden tukemiseen ja ohjaukseen.
Yleisimpiä syitä lasten sairaalahoitoon joutumiselle ovat kuivuminen, infektiot, kirurgiset syyt, hengitysvaikeudet, kouristukset ja mielenterveyshäiriöt (Leyenaar ym., 2016). Hoitokontaktissa kaikissa hoitoon liittyvissä toimissa on otettava huomioon lapsen tai nuoren etu (Finlex 785/1992). Kodin vuorovaikutuskeinot ja toimintamallit ohjaavat lapsen sosiaalisten taitojen ilmenemistä ja kehittymistä (Storvik-Sydänmaa ym., 2019). Kohtaaminen ja vuorovaikutus voi olla välillä haastavaa, sillä sairaus ja sen hoito voivat aiheuttaa lapselle ahdistusta ja pelkoa. Ikätasoinen kohtaaminen tuo lapselle turvallisuuden tunnetta ja vahvistaa luottamusta hoitohenkilökuntaan (Olli, 2011).
Lapset kokevat pelkoa erilaisissa tilanteissa, ja pelko voi olla lievää tai voimakasta (Kankkonen & Suutarla, 2006). Sairaalahoito on lapsille usein stressaavaa ja he kokevat sen uhkaavana (Li ym., 2016). Sairaalassa ollessaan lasta voivat pelottaa monet asiat, kuten sanat tai tilanteet, joiden merkitystä lapsi ei tiedä (Kiviluoma ym., 2023). Leikki on lapselle yksi keino pitää kiinni tutusta ja turvallisesta asiasta vieraassakin ympäristössä (Terveyskylä, 2023a). Lapsen leikkirutiinien jatkuminen sairaalassa edistää sopeutumista sairauden aiheuttamaan stressaavaan tilanteeseen (Nijhof ym., 2018).
Lapsen tai nuoren sairastuminen vaikuttaa aina koko perheeseen aiheuttaen huolta ja epävarmuutta (Storvik-Sydänmaa ym., 2019). Lapsen joutuessa sairaalaan vanhemmat voivat kokea monenlaisia tunteita, kuten avuttomuutta, huolestuneisuutta tai pelkoa (Terveyskylä, 2023b). Vanhemmat tarvitsevat ohjausta tukeakseen lasta ja tunnistaakseen lapsen pelkoja (Storvik-Sydänmaa ym., 2019.). Vanhempien kokemus hoitajien kiireestä tai raskaasta työtaakasta nostavat kynnystä kysyä apua (Bakir, 2021). Lapsen sairastuminen voi aiheuttaa kriisitilanteen perheessä, jolloin kriisituen tarjoaminen on tärkeää (Storvik-Sydänmaa ym., 2019).
Tämän artikkeli perustuu opinnäytetyön laadulliseen tutkimukseen, jossa yksilöteemahaastatteluina haastateltiin yhdeksää hoitotyön opiskelijaa etäyhteydellä. Haastatteluissa opiskelijoita pyydettiin kertomaan kokemuksistaan ja ajatuksistaan kohtaamisista lapsipotilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa. Opiskelijat vastasivat monipuolisesti kolmen eri teemaan, jotka olivat: opiskelijan kokemukset, opiskelijan valmiudet ja opetuksen kehittäminen. Haastatteluaineisto analysointiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimuksen avulla saatiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
- Millaisena opiskelijat kokevat omat taitonsa ja valmiutensa lapsipotilaan ja vanhempien kohtaamisessa?
- Millaista opetusta tai tukea opiskelijat kokevat tarvitsevansa lapsipotilaan ja vanhempien kohtaamisesta?
Harjoittelu lisäsi opiskelijoiden varmuutta työskennellä perheiden kanssa
Pääsääntöisesti opiskelijat kokivat lapsipotilaiden kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen luontevana ja sujuvana. Opiskelijat osoittivat hyvää teoreettista osaamista ikätasoisesta viestinnästä. He tunnistivat myös leikin merkityksen vuorovaikutuksen työvälineenä, mikä loi turvallisuuden tunnetta hoitotilanteisiin. Opiskelijat olivat tietoisia lapsen sairauden vaikutuksista vuorovaikutukseen ja osasivat mukauttaa toimintaansa lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan.
Yleisesti se niinkuin lapsen kohtaaminen ja niin sanottu toimeentuleminen tuntui ihan luontevalta, mistä puhuu sen lapsen kanssa ja oikeita termejä käyttää niille. Semmoinen yleinen vuorovaikutus oli helppoa. (Haastateltava 8)
Opiskelijat hyödynsivät hyvin myös vanhempien tuomaa tietoa, tukea ja lohtua hoitotilanteissa, mikä vahvisti vuorovaikutusta. Ammatillinen kasvu harjoittelun aikana oli merkittävää, ja kokemuksen karttuessa perheen huomiointi sujui luontevammin. Vanhempien kanssa tapahtuvaan kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen liittynyt jännitys väheni merkittävästi harjoittelun aikana ja onnistumisen kokemukset lisäsivät opiskelijoiden varmuutta ja ammatillisuutta harjoittelussa.
Lapsen yksilöllinen kehitys ja vanhemman kohtaaminen haastoivat vuorovaikutusta
Lapsipotilaan kohtaamisessa suurimmaksi haasteeksi nousi ikätasoinen viestintä, jonka käytännön toteutuksessa opiskelijat kokivat tarvitsevansa lisätukea. Haasteita ilmeni esimerkiksi kerrottaessa hoitoon liittyvistä asioista lapselle ymmärrettävällä tavalla sekä lapsen ymmärryksen varmistamisessa. Lapsen yksilöllinen kehitys loi myös haasteita vuorovaikutukseen, sillä samanikäiset lapset eivät olleet kehityksellisesti samalla tasolla.
Tulosten mukaan monet opiskelijat kokivat, etteivät heidän taitonsa riittäneet kaikkiin haastaviin tilanteisiin lapsipotilaiden kanssa. Pienten lasten kohdalla haasteina esille nousivat erityisesti lapsen itkuisuus, pelko ja vastustelu. Sen sijaan teini-ikäisten potilaiden kohdalla haasteita toivat vetäytyneisyys, hiljaisuus ja puhumattomuus.
Vanhempien läsnäolo hoitotilanteissa lisäsi monien opiskelijoiden jännitystä ja epävarmuutta, minkä vuoksi opiskelijoilla oli paineita näyttää osaamistaan vanhemmille. Lisäksi useat opiskelijat toivat esiin, että vanhempien luottamuksen puute heitä kohtaan heikensi vuorovaikutusta. Tämä ilmeni esimerkiksi siten, etteivät vanhemmat puhuneet suoraan opiskelijoille tai eivät jakaneet tietoa heidän kanssaan.
Kyllä siinä päällimmäisenä oli aina se jännitys, että miten mää nyt, ku se vanhempi koko ajan tuijottaa siinä selän takana, mitä tahansa mää puuhaan sen lapsen kanssa. Jotenkin tuli semmoinen olo, että pitää jotenkin nyt näyttää se, että kyllä mää osaan ja en oo ihan tunari. (Haastateltava 3)
Opiskelijoilla ilmeni myös vaikeuksia kohdistaa puhetta oikein perheenjäsenille sekä antaa perheelle tarvittavaa tietoa. Aluksi he kokivat haasteelliseksi huomioida yhtä aikaa sekä lapsen että vanhemmat, mikä ilmeni esimerkiksi vaikeutena puhua suoraan lapselle tilanteissa, joissa se olisi ollut mahdollista ja tarkoituksenmukaista.
Mutta tässä justiin saatto olla kolmekin ihmistä, molemmat vanhemmat ja se lapsikin siinä, niin se oli sillai, että kenelle kohdistaa puheen ja sitten oli pieni kynnys alkaa puhumaan lapsen ohi sille vanhemmalle, vaikka ois voinu puhuu suoraan sille lapselle myös. (Haastateltava 6)
Opiskelijoiden mukaan opetusta tulisi kehittää monipuolisesti sekä huomioida opetuksen riittävyys lähtökohdat huomioiden
Tutkimuksessa nousi esille opiskelijoiden tarve saada lisää tukea ja ohjausta lapsipotilaan ja vanhempien kohtaamiseen. Opiskelijat pitivät simulaatio-oppimista hyödyllisenä osana opetusta. Lisäksi lähes kaikilta opiskelijoilta nousi esille toive oppitunnista, jossa käsiteltäisiin lapsen ja vanhemman kohtaamista. He toivoivat, että tunneilla voisi jakaa omia kokemuksia ja saada konkreettisia vinkkejä.
Hoitotyön harjoitteluihin kuuluu yleensä kaksi yksilö- tai ryhmäarviointia opettajan kanssa. Opiskelijat kokivat, etteivät he aina uskaltaneet tuoda esille omia haasteitaan harjoittelun aikana tapahtuvissa ryhmäarvioinneissa, mikä rajoitti heidän mahdollisuuksiaan saada tukea opettajalta. Tulosten perusteella opetusta tulisi kehittää huomioimaan paremmin lasten ja vanhempien erityispiirteet sekä opiskelijoiden omat lähtökohdat ja valmiudet. Tämä vaatisi kohdennettua tukea niille, joilla on vähemmän kokemusta lasten kanssa toimimisesta.
Kaikki opiskelijat oltiin siellä osastolla, oli siinä samassa arviossa, että toki siinä se vaikuttaa se muiden opiskelijoiden läsnäolo, että mitä kertoo ja siinä ei ehkä tuu kerrottua semmoisista omista haasteista vaan siitä mikä on mennyt hyvin. (Haastateltava 5)
Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että suurin osa opiskelijoista koki nykyisen opetuksen riittämättömäksi. Muutamat opiskelijat kokivat koulun tarjoaman opetuksen riittäväksi. Opetuksen riittävyyteen vaikuttivat opiskelijoiden aiemmat kokemukset lapsista. Ne, joilla oli enemmän kokemusta lasten parissa työskentelystä, kokivat opetuksen riittävän hyvin. Vastaavasti opiskelijat, joilla oli vähemmän kokemusta lapsista, olisivat tarvinneet enemmän käytännön ohjausta ja tukea.
Opiskelijat kaipaavat lisää tukea ja ohjausta perheen hoitotyön opintoihin
Yhteenvetona tutkimuksen tuloksista voidaan todeta, että hoitotyön opiskelijat tarvitsevat lisää tukea erityisesti ikätasoisen viestinnän hallitsemiseen, vanhempien kohtaamiseen ja luottamussuhteen rakentamiseen sekä lasten haastavien tunnetilojen käsittelyyn. Vuorovaikutus vanhempien kanssa osoittautui opiskelijoille selvästi haastavammaksi kuin lasten kanssa, ja vanhempien kohtaamista jännitettiin enemmän. Perheen tarvitseman tiedon jakaminen haastoi opiskelijoita, sillä teoreettisen osaamisen rajallisuus tuli usein esille näissä tilanteissa. Tämä vaikutti osaltaan negatiivisesti opiskelijoiden kykyyn luoda luottamuksellista suhdetta vanhempiin.
Vastauksissaan opiskelijat toivat esille toiveen heidän henkilökohtaisten valmiuksiensa ja aikaisemman kokemuksen monipuolisemmasta huomioimisesta opetuksessa. Opiskelijat kokivat vanhempien luottamuksen saavuttamisen haasteelliseksi ja kokivat etteivät sen vuoksi saavuttaneet harjoittelun tavoitteita niin syvällisesti. Opiskelijoiden kokemusten mukaan vanhempien kohtaamista tulisi käsitellä opetuksessa ja opiskelijaohjauksessa lisää. Nykyisessä opetuksessa lasten ja vanhempien kohtaamista opetetaan lasten ja nuorten hoitotyön perus- ja syventävissä opinnoissa ja siitä kysytään harjoitteluiden puoliväli- ja loppuarvioinnissa. Tulokset kuitenkin osoittavat nykyisen opetuksen olevan riittämätöntä niille opiskelijoille, joilla on vähäisesti kokemusta perheen hoitotyöstä.
Jatkossa olisi hyödyllistä tarkastella lapsipotilaiden ja heidän vanhempiensa näkökulmia siitä, miten he toivoisivat tulevansa kohdatuksi sairaalassa ja mitkä tekijät heidän mielestään heikentävät vuorovaikutusta. Lisäksi olisi hyvä tutkia tarkemmin opiskelijoiden ja vanhempien välistä vuorovaikutussuhdetta, sillä se koettiin haastavaksi ja aiheutti opiskelijoille paineita hoitotilanteissa. Tiedon saaminen näistä asioista auttaisi kehittämään opiskelijoiden oppimista ja tukisi heidän ammatillista kasvuaan.
Anette Aho
Valmistunut sairaanhoitajaksi (AMK) Oulun ammattikorkeakoulun hoitotyön tutkinto-ohjelmasta
Eetu Ruuska
Valmistunut sairaanhoitajaksi (AMK) Oulun ammattikorkeakoulun hoitotyön tutkinto-ohjelmasta
Anne-Maria Pöyskö
lehtori
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Piia Hyvämäki
lehtori
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön:
Aho, A., & Ruuska, E. (2024). Hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia sairaan lapsen ja vanhempien kohtaamisesta [AMK-opinnäytetyö, Oulun ammattikorkeakoulu, Hoitotyön tutkinto-ohjelma]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024110527379
Lähteet
Bakir, E. (2021). The interactions between children, parents and nurses during postoperative pain management: A grounded theory study [Phd, The University of Manchester. https://research.manchester.ac.uk/en/studentTheses/the-interactions-between-children-parents-and-nurses-during-posto
Finlex 785/1992. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
Kankkonen, M., & Suutarla, A. (2006). Pelottaa! Työkirja lapsen pelkojen kohtaamiseen. Mannerheimin lastensuojeluliitto. https://cdn.mll.fi/prod/2017/07/28154132/JKK_Pelko_TK_pieni.pdf
Kiviluoma, K., Puustinen, M-L., & Rantanen, A. (2023). Lapsipotilaan ohjaus ja hoitotyön toimintaperiaatteet. Anestesia käsikirja. Duodecim Terveysportti. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/shk/article/aop00407/search/lapsipotilaan%20ohjaus
Leyenaar, J. K., Ralston, S. L., Shieh, M-S., Pekow, P. S, Mangione-Smith, R., & Lindenauer, P. K. (2016). Epidemiology of pediatric hospitalizations at general hospitals and freestanding children’s hospitals in the United States. Journal of Hospital Medicine, 11(11), 743−749. https://doi.org/10.1002/jhm.2624
Li, W. H.C, Chung, J. O. K., Ho, K. Y., & Kwok, B. M. C. (2016). Play interventions to recude anxiety and negative emotions in hospitalized children. BMC Pediatrics, 16(36). https://doi.org/10.1186/s12887-016-0570-5
Nijhof, S. L., Vinkers, C. H., van Geelen, S. M., Duijff, S. N., Achterberg, E.J. M., van der Net, J., Veltkamp, R. C., Grootenhuis, M. A., van de Putte, E. M., Hillegers, M. H.J., van der Brug, A. W., Wierenga, C. J., Benders, M. J.N.L, Engels, R. C.M.E., van der Ent, C. K., Vanderschuren, L. J.M.J., & Lesscher, H. M.B. (2018). Healthy play, better coping: The importance of play for the development of children in health and disease. Neuroscience & Biobehavioral Reviews, 95, 421–429. https://doi.org/10.1016/j.neubiorev.2018.09.024
Olli, J. (2011). Leikki lastenhoitotyön keinona. Sairaanhoitaja, 84(3), 18–20. https://lastenneurologianhoitajat.yhdistysavain.fi/@Bin/160336/Leikki+lasten+hoitoty%C3%B6n+keinona.pdf
Storvik-Sydänmaa, S., Tervajärvi, L., & Hammar, A-M. (2019). Lapsen ja perheen hoitotyö. Sanoma Pro Oy.
Terveyskylä. (2023a). Leikin merkitys lapselle sairastaessa ja sairaalassa ollessa. Haettu 14.11.2024 osoitteesta https://www.terveyskyla.fi/lastentalo/perheille-ja-kasvattajille/miten-valmistaa-lasta-ja-nuorta-sairaalahoitoon/leikin-merkitys
Terveyskylä. (2023b). Valmistautuminen lapsen kanssa ennen sairaalaan menoa. Haettu 14.11.2024 osoitteesta https://www.terveyskyla.fi/lastentalo/perheille-ja-kasvattajille/miten-valmistaa-lasta-ja-nuorta-sairaalahoitoon/valmistautuminen-ennen-sairaalaan-menoa
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.