Vuonna 2025 tulee kuluneeksi 50 vuotta kätilökoulutuksen aloittamisesta Oulussa. Kätilökoulutus on toteutunut tänä aikana eri tavoin. Väestörakenteen ja syntyvyyden muuttuessa kätilöt toimivat tänä päivänä entistä laaja-alaisemmin naisten ja perheiden seksuaali- ja lisääntymisterveyden (SELI-terveys) eri osa-alueiden hoitotyön asiantuntijoina.
Kätilön ammatti on ensimmäinen ammatti, johon suomalaisia naisia on virallisesti koulutettu. Suomalaiset naiset kouluttautuivat Tukholmassa jo 1700-luvulla ja Turussa Kätilöiden valmistuslaitoksessa vuodesta 1816. Kätilöt edustavat maassamme naisten vanhinta ammattikuntaa. Kätilökoulutukseen valituilta vaadittiin nuhteettomuutta ja järkevää ujostelemattomuutta, mutta myös ikä ja käsien koko olivat määrittäviä tekijöitä. (Vainio-Korhonen, 2012.)
Koulutus siirtyi Helsinkiin vuonna 1833 ja 1970-luvulle asti kätilökoulutusta toteutettiin kaksivuotisena vain Helsingin Kätilöopistolla. Koulutukseen lisättiin 1930-luvulla synnytysopin lisäksi äitiyshuoltotyön opetusta (Raussi-Lehto ym. 2016). Ammattikasvatushallituksen kehotuksesta kätilökoulutus aloitettiin Helsingin lisäksi vuonna 1975 Oulussa, Tampereella ja Jyväskylässä (Tallberg ym., 1996).
Vuonna 1975 Suomessa syntyi 65 719 lasta, ja Oulussa uuden yliopistosairaalan toiminta oli käynnistynyt. Sairaanhoidon erikoiskoulutuksen saaneille osaajille eli äitiyshuollon ja naistentautien kätilö-erikoissairaanhoitajille oli Suomen eri maakunnissa kova tarve. Vuonna 2023 syntyi 43 383 lasta, joista joka kolmas pääkaupunkiseudulla. Vaikka syntyvyys on laskenut tilastohistorian matalimmalle tasolle, monipuolista kätilöosaamista tarvitaan laaja-alaisesti terveydenhuollossa. (Suomen virallinen tilasto, 2024; Tallberg ym., 1996.)
KUVA 1. Tuiran synnytyslaitos 1975 (kuva: Olavi Lahtinen).
Kätilökoulutuksen kehitys Oulussa
Oulun ensimmäisessä opiskelijaryhmässä vuonna 1975 oli 11 opiskelijaa ja aloittaneen erikoissairaanhoitaja-kätilökoulutuksen ryhmän vastaavana opettajana toimi Liisa Päivike. Vuoden kuluttua koulutuksen päättyessä valmistuneita oli 14 kolmen siirto-opiskelijan ansiosta. Opetus toteutettiin Kätilöopiston opetussuunnitelman ja -järjestelyjen mukaisesti. Teoriaa oli 470 tuntia ja käytännön opetusta 630 tuntia. (Tallberg ym.,1996.)
Tänä päivänä sairaanhoitajan perusopintojen lisäksi toteutuvien varsinaisten kätilöopintojen osuus koko tutkinnosta on 90 opintopistettä, mikä tarkoittaa laskennallisesti 2 430 tuntia opiskelijan työtä (1 op = 27 tuntia). Työelämäyhteistyö ja ammattitaitoa edistävä harjoittelu ovat aina korostuneet koulutuksessa.
Kätilöitä on koulutettu Oulussa viiden vuosikymmen aikana eri tavoin. Vuoteen 1989 asti kätilöksi opiskelevat suorittivat ensin 2,5-vuotisen sairaanhoitajan tutkinnon, hankkivat työkokemusta ja tämän jälkeen erikoistuivat vuoden kestävissä kätilöopinnoissa ja valmistuivat kätilö-erikoissairaanhoitajiksi. Keskiasteen koulutusuudistuksen aikana kouluttauduttiin niin sanotusti suoraan kätilöiksi. Ylioppilaspohjainen koulutus kesti 3,5 vuotta sisältäen kätilön ja sairaanhoitajan osaamisen. 1990-luvulla kätilö-tutkintonimike otettiin uudelleen käyttöön. Suomen EU-jäsenyys vuonna 1995 edellytti koulutusta säätelevien kansainvälisten direktiivien huomioimista. Vuodesta 1997 kätilökoulutus muuttui ammattikorkeakoulutasoiseksi. (Tallberg ym., 1996; Raussi-Lehto ym., 2016.)
Tällä hetkellä kätilökoulutus on pisin ammattikorkeakoulututkinto. Koulutus on tarkasti EU-direktiivien säätelemää (2005/36/EY; 2013/55/EU). Se kestää 4,5 vuotta ja on laajuudeltaan 270 opintopistettä. Valmistuva kätilö saa tutkintotodistuksen kätilön ja sairaanhoitajan tutkinnoista ja hänet laillistetaan ammatinharjoittajaksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) toimesta sekä kätilönä että sairaanhoitajana. Koulutusta järjestetään kahdeksassa ammattikorkeakoulussa, joista Oulun ammattikorkeakoulu on tällä hetkellä pohjoisin.
Koulutus on jälleen muutoksen edessä. Opetus- ja kulttuuriministeriön SOTEKO-hankkeen työryhmä esittää, että kätilöiden koulutus toteutettaisiin jatkossa erikseen säänneltynä kätilökoulutuksena, johon pääsyn edellytyksenä olisi sairaanhoitajan (210 op) muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja. Kätilökoulutuksen laajuus olisi 18 kuukautta ja 3 000 tuntia. Koulutuksen suorittaneille myönnettäisiin kätilön tutkintonimike. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2023.)
Opiskelijalähtöinen ja osaamisperustainen kätilökoulutus
Kätilöt ovat aikaisemmin toimineet viisaina vaimoina, lapsenpäästäjinä. Nykyisin koulutus tähtää siihen, että valmistuvasta opiskelijasta tulee kätilönä lapsenpäästäjää laaja-alaisempi hoitotyön ja erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyden (SELI-terveys) eri osa-alueiden asiantuntija. Kätilön ydinosaamista ovat raskaana olevan, synnyttävän ja synnyttäneen naisen, terveen vastasyntyneen ja perheen hoidon suunnittelu, toteutus ja arviointi. (International Confederation of Midwives, 2024). Kätilö on Suomessa myös asiantuntija naisten terveyden ja naistentautien hoitotyön eli gynekologisen potilaan hoitotyössä. Kätilö on mukana yksilöiden ja perheiden hyvinkin henkilökohtaisissa elämän erilaisissa tilanteissa.
Tämän päivän kätilökoulutuksessa korostuvat opiskelijalähtöisyys ja osaamisperustaisuus sekä näyttöön perustuvan tutkitun tiedon käyttö. Opetuksessa ja ohjauksessa hyödynnetään aktivoivien opetuskeskustelujen lisäksi monipuolisesti erilaisia opetus-, oppimis- ja arviointimenetelmiä, kuten simulaatioita, taito- ja työpajoja, seminaareja sekä verkossa tapahtuvaa oppimista.
Aitojen tilanteiden harjoittelu simuloidussa ympäristössä mahdollistaa kliinisten taitojen lisäksi naisten ja monimuotoisten perheiden asiakaslähtöistä ohjaamisen ja kohtaamisen osaamista. Vuorovaikutusta ja kommunikaatiota, tiimityötä sekä hoitotyön johtajuutta opitaan erilaissa harjoituksissa. Käytetyt menetelmät tukevat tarvittavia työelämätaitoja. Kätilöllä ajatellaan olevan järkevää ujostelemattomuutta eli kykyä ottaa puheeksi vaikeitakin asioita, tehdä itsenäisesti nopeita päätöksiä ja toimia muuttuvissa, tiukoissakin tilanteissa itsenäisesti, mutta myös osana moniammatillista tiimiä. Samaan aikaan kätilön työssä korostuvat myös vuorovaikutus sekä aidon kohtaamisen ja läsnäolemisen taito.
Moniammatillisen yhteistyön osaamista tarvitaan jo koulutuksen aikana. Perheiden haasteet ovat aiempaa monimuotoisempia. Osa perheistä voi hyvin ja toimii aktiivisesti, kun taas osalla voimavarat ja kyvyt hakea apua ovat vähissä. Tarvitaan tilanteiden tunnistamisen ja asiakaslähtöisten ohjausmenetelmien hallintaa sekä oman työn kehittämis- ja asiantuntijaosaamista, johon kätilökoulutuksessa kiinnitetään huomiota. Lisääntynyt maahanmuutto edellyttää kulttuurisensitiivisyyden huomioimista, jolla on merkitystä yksilöiden kokemuksiin ja hoidon tarpeeseen. Työelämäyhteistyö korostuu harjoittelun aikaisena valmiiden ammattilaisten kanssa tehtävänä yhteistyönä. Opiskelijaohjauksen rooli kätilöopintojen aikana on tärkeä.
KUVA 2. Kätilöopiskelijoiden taitopajaharjoitus (kuvat: Minna Manninen).
Kätilökoulutuksen tulevaisuus
Kätilökoulutusta tulee kehittää jatkuvasti tulevaisuutta ennakoiden ja reagoida siihen proaktiivisesti. Ennakointi on oleellinen osa koulutuksen kehittämistyötä. Yhteiskunnallisesti haastava tilanne ja erityisesti väestörakenteen muutos vaikuttaa myös kätilökoulutukseen. Koulutuksessa tulee yhä enemmän huomioida ihmisen elinkaari ja se, miten eri ikäkaudet näyttäytyvät naisen kokonaisvaltaisessa terveydessä ja hyvinvoinnissa.
Lisäksi tieteellisen tutkimuksen lisääntymisen seurauksena tunnistetaan uusia sairauksia, löydetään uusia mahdollisuuksia sairauksien hoitamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Tämä tuo myös kätilön työhön uusia toimintatapoja ja muuttaa työn sisältöä. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän tiedonlukutaitoa ja tiedonhallintaa.
Digitalisaation ja hyvinvointiteknologian kehittymisen seurauksena myös kätilötyön toimintaympäristö muuttuu ja tämäkin edellyttää uudenlaista osaamista. Koulutuksessa tulee huomioida tietoturvanäkökulmien ja eettisten kysymysten lisäksi myös haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ja heidän mahdollisuutensa käyttää digitaalisia ratkaisuja ja palveluita. Vaikka digitalisaatio näyttäytyy tulevaisuudessa kätilön työssä yhä suuremmassa roolissa, niin työssä korostuvat kuitenkin vuorovaikutus, inhimillinen kohtaaminen ja kosketus. Kätilöosaamista on tärkeä hyödyntää entistä laaja-alaisemmin, jopa aivan uusissa toimintaympäristöissä.
Muuttuva yhteiskunta vaikuttaa kätilökoulutukseen
Kätilötyön toimintaympäristö muuttuu myös globaalisti ja tämä näkyy erityisesti kansainvälistymisenä ja monikulttuurisuutena. Tämä tuo uusia mahdollisuuksia ja näkökulmia kätilön työhön, koulutuksen järjestämiseen sekä koulutusorganisaatioiden ja työelämän väliseen yhteistyöhön. Yhteistyöverkostojen laajentuminen merkitsee tulevaisuudessa yhä enemmän monipuolista ammatillista osaamista ja työllistymismahdollisuuksia (Opetushallitus, 2025).
Kätilökoulutuksen kehittämiseen vaikuttavat monet yhteiskunnalliset tekijät ja teknologian kehittyminen. Ihmisten terveys- ja palvelutarpeet muuttuvat. Kätilötyön keskiössä ovat edelleen asiakaslähtöisyys, vuorovaikutus ja inhimillinen kohtaaminen. Koulutus on myös rakenteellisen muutoksen edessä, mikä pidentää kätilöksi kouluttautumisen kokonaiskestoa. Suunnitteilla on jälleen erillinen kätilökoulutus sairaanhoitajatutkinnon aiemmin suorittaneille, lähes kuten vuonna 1975.
Minna Manninen
lehtori, kätilötyön opintovastaava
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Outi Kajula
yliopettaja
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Marja Kinisjärvi
lehtori
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Satu Rainto
lehtori
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Kätilökoulutuksen 50-vuotisjuhlaseminaari 30.1.2025 Oulun, Jyväskylän ja Tampereen ammattikorkeakouluissa
Lähteet
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti). EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22–142. http://data.europa.eu/eli/dir/2005/36/oj
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/55/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti. EUVL L 354, 28.12.2013, s. 132–170. http://data.europa.eu/eli/dir/2013/55/oj
International Confederation of Midwives. (2024). ICM Essential Competencies for Midwifery Practice. https://internationalmidwives.org/resources/essential-competencies-for-midwifery-practice/
Opetushallitus. (2025). Ammatillisen koulutuksen kansainvälistyminen. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/ammatillisen-koulutuksen-kansainvalistyminen
Raussi-Lehto, E., & Ryttyläinen-Korhonen, K. (toim.), (2016). Koulutettu kätilö kanssasi 200 vuotta. https://asiakas.kotisivukone.com/files/suomenkatiloliitto.kotisivukone.com/Katilokoul_juhlakirja.pdf
Opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö. (2023). Loppuraportti: Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hanke (Valtioneuvoston julkaisuja 2023:15). Valtioneuvosto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-958-8
Suomen virallinen tilasto (SVT). (2024) Syntyneet. Tilastokeskus. https://stat.fi/tilasto/synt
Tallberg, M., Hyttinen, H., & Korteniemi, A. (1996). 100 vuotta työtä terveyden hyväksi. Oulun terveydenhuolto-oppilaitos.
Vainio-Korhonen, K. (2012). Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa. WSOY.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.