Mielenterveystyössä toteutettavien ryhmähoitojen avulla voidaan tarjota laadukas ja toipumista edistävä vaihtoehto yksilötapaamisille. Ryhmähoitojen kehittäminen ja tarjoaminen hoitovaihtoehtona edistää myös hoitoon pääsyä palvelujärjestelmässä, jossa apua tarvitsevia on paljon. Ryhmähoitojen ei oleteta korvaavan kaikkia yksilötapaamisista koostuvia hoitosuhteita. Mitkä ryhmähoitojen ominaisuudet edistävät toipumista, ja mitä tulisi ottaa huomioon niiden suunnittelussa ja toteutuksessa? Ohjaajalla on tärkeä rooli tavoitteellisen työskentelyn varmistamisessa. Vertaistuki voi auttaa vähentämään stigman kokemusta.
Blogiteksti perustuu Juho-Matti Mäyrän opinnäytetyöhön (YAMK), joka on integratiivinen kirjallisuuskatsaus ingressissä esitetyistä teemoista. Katsaukseen valittiin kansainvälisiä vertaisarvioituja tutkimuksia laaja-alaisen näkökulman luomiseksi ryhmähoitojen kehittämiseksi mielenterveystyössä.
Tutkimuksia oli yhteensä yhdeksän. Niissä käsiteltiin aikuisille suunnattuja avohoidossa toteutettavia ryhmäinterventioita, joiden suuntaukset ja terapeuttiset viitekehykset vaihtelivat.
Ryhmäinterventioiden ja tapaamisten sisältö tukevat hyvinvointia
Ryhmäinterventioiden sisällöt ja tavoitteet vaihtelivat kohderyhmien ja niiden tarpeiden mukaisesti, mutta yhteisenä lähtökohtana niissä oli hyvinvoinnin tukeminen. Ryhmissä [1] harjoiteltiin esimerkiksi tunnistamaan, mistä asiakkaiden arki koostuu ja mihin asioihin, kuten liikuntaan ja ravitsemukseen, voi itse vaikuttaa. Terapeuttiset lähestymistavat ja työkalut nousivat myös esille. Kognitiivisen käyttäytymisterapian elementit auttoivat esimerkiksi työstämään ja muokkaamaan haitallisia ajatusmalleja, minkä ansiosta osallistujat saivat realistisemman kuvan omista vahvuuksistaan kehittämistarpeiden ohella, mutta myös usko omiin kykyihin vahvistui paremman itsevarmuuden myötä. [2] Toipumiskeskeinen lähestymistapa keskiössä yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet ja tavoitteet olivat tärkeitä teemoja.
Ohjaajalla on vastuu ryhmän työskentelystä
Ohjaajien rooli ja ammattitaito ovat tärkeitä ryhmähoidon toteutuksen kannalta. Ohjaajilla voi olla hyvin keskeinen rooli siinä, miten asiakkaat sisäistävät ryhmän kulloisenkin sisällön ja työskentelyssä hyödynnettävät materiaalit. Oppimista edistävät arkisten esimerkkien hyödyntäminen. Tulosten mukaan asiakkaat arvostivat sitä, että ohjaajat kertoivat omista kokemuksistaan, ja se vahvisti tasavertaisuutta. [1]
Ohjaajien lämmin ja välittävä tapa kohdata ryhmän jäsenet koettiin myös tärkeäksi turvallisen ilmapiirin luomisessa [3]. Tasavertaisuuden kokeminen ohjaajien kanssa nousi merkitykselliseksi, koska useilla asiakkailla oli negatiivisia kokemuksia terveydenhuollosta. Tasavertaisuuden kokemus mahdollisti avoimen keskustelun aiheista, joista osallistujat eivät olisi muuten puhuneet ammattilaisten kanssa. [1]
Haasteet ryhmän työskentelyn hallinnassa, kuten keskustelujen toistuva ajautuminen sivuraiteille, voivat haitata ryhmän toimintaa. Ohjaajien vastuulla on työskentelyn varmistaminen laaditun ohjelman mukaisesti kannustaen osallistujia samalla kokemusten jakamiseen. Näiden tavoitteiden välinen tasapainoilu voi tuntua haastavalta. On myös tärkeää, että ryhmähoito on asiakkaalle oikea-aikaista, sillä eri elämäntilanteet ja terveydelliset haasteet voivat vaikuttavaa asiakkaan sitoutumiseen. Aiemmat negatiiviset kokemukset, kuten terveydenhuollon ammattilaiselta saatu kohtelu enemmän potilaana kuin aikuisena, voivat tehdä asiakkaalle haastavaksi ryhmään osallistumisen. [4]
Ryhmään kuuluminen ja vertaistuki
Vertaisuuden merkitys toipumisessa nousi toistuvasti esille eri tutkimuksissa [1] [2] [3] [5] [6] [7] [8]. Kokemusten jakaminen vertaisten kanssa oli hyvin tärkeää ja auttoi hahmottamaan, ettei ole yksin ongelmiensa kanssa. [5] Mielenterveysongelmiin liittyvä stigma voi haitata toipumista. Stigman kokemus voi näkyä arjessa monella tavalla, mutta ryhmän turvallinen ilmapiiri voi toimia tälle tärkeänä vastapainona.
Vertaisten kanssa keskustelu auttoi myös vähentämään mielenterveysongelmaan liittyvää häpeää ja rakentamaan positiivisempaa kuvaa itsestä. Osallistujat kokivat toisilta saadun tuen tärkeänä, mutta myös se oli tärkeää, että pystyi itse antamaan tukea. [9] Vertaisten kanssa koettu yhteys mahdollisti kokemuksen yhteenkuuluvuudesta. Tämä nousi erityisen tärkeäksi henkilön kokiessa yksinäisyyttä, mikä oli yleistä. [6]
Ryhmähoitojen hyödyntäminen tulevaisuudessa
Toipuminen on yksilöllinen prosessi, joka jatkuu ryhmähoidon jälkeen. On tärkeää pohtia, miten ryhmäinterventio tukee tätä jatkumoa. Ryhmissä tarjottavat työkalut hyvinvoinnin tukemiseen ja toimivan arjen rakentamiseen antavat asiakkaalle valmiuksia arjen haasteissa pärjäämiseen. Osallistujien samankaltaiset haasteet, kokemukset tai elämäntilanteet ja näihin liittyvät jaetut kokemukset hyväksyvässä turvallisessa ilmapiirissä tuovat yhteenkuuluvuutta. Vertaisuus edistää yhteenkuuluvuuden kokemusta, ja vastaavasti vertaisuuden kokemuksen vähäisyys vähentää tätä.
Opinnäytetyön tulosten [10] perusteella vahvistuivat ryhmäprosessin mahdollisuudet toipumisen edistäjänä. Kokemusten jakaminen vertaisten kanssa ja ryhmän jäsenten omiin kokemuksiin perustuva tuki voivat olla hyvin merkityksellistä. Jos ryhmähoidon kesto jää liian lyhyeksi, voivat ryhmänä työskentelyn hyödyt jäädä vähäiseksi. Tällöin esimerkiksi ryhmän keskinäinen luottamus ei ehdi muodostua.
Lyhytkin ryhmäinterventio voi tosin olla vaikuttava, jos sen sisältö on laadukas. Ryhmäinterventioiden toteutuksessa on kuitenkin huomioitava ryhmän prosessin vaiheet ja ryhmädynaamiset tekijät, kuten ryhmän jäsenten välisen luottamuksen muodostuminen, joka vie yleensä aikaa.
Opinnäytetyön tulokset tuovat näkökulmaa ryhmien toipumista edistäviin ominaisuuksiin huomioiden myös niitä tekijöitä, jotka haittaavat ryhmän toimintaa tai toipumista. Tuloksia hyödynnetään ryhmähoitojen kehitystyössä Pohteen alueen mielenterveystyön avopalveluissa. Kehittämistyön tuloksena ryhmähoidot voivat tulevaisuudessa tarjota yhä laadukkaamman vaihtoehdon hoitomuodoksi.
Juho-Matti Mäyrä
Opiskelee Oulun ammattikorkeakoulussa Kliinisen asiantuntijan tutkinto-ohjelmassa (YAMK)
Liisa Kiviniemi
yliopettaja
Hyvinvointi- ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Sirpa Tölli
lehtori
Hyvinvointi- ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Blogiteksti perustuu opinnäytetyöhön: Mäyrä, J-M. 2023. Ryhmähoitojen kehittäminen mielenterveys- ja päihdetyössä. Oulun ammattikorkeakoulu. Kliinisen asiantuntijan tutkinto-ohjelma (YAMK). Opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305078086
Lähteet
[1] Lund, K., Hultqvist, J., Bejerholm, U., Argentzell, E. & Eklund, M. 2020. Group leader and participant perceptions of Balancing Everyday Life, a group-based lifestyle intervention for mental health service users. Scandinavian Journal of Occupational Therapy 27 (6), 462–473. Hakupäivä 1.4.2023. https://doi.org/10.1080/11038128.2018.1551419
[2] Kukla, M., Strasburger, A. M., Salyers, M. P., Rattray, N. A. & Lysaker, P. H. 2017. Subjective Experiences of the Benefits and Key Elements of a Cognitive Behav-ioral Intervention Focused on Community Work Outcomes in Persons With Mental Illness. The Journal of Nervous and Mental Disease 205 (1), 66‒73. Hakupäivä 1.4.2023. https://doi.org/10.1097/NMD.0000000000000601
[3] Williams, C. M., Meeten, F. & Whiting, S. 2016. ‘I had a sort of epiphany!’ An exploratory study of group mindfulness-based cognitive therapy for older people with depression. Aging & Mental Health 22 (2), 208–217. Hakupäivä 1.4.2023. http://dx.doi.org/10.1080/13607863.2016.1247415
[4] Bauer, I. E., Kiropoulos, L. A., Crist, N. P., Hamilton, J. E., Soares, J. C. & Meyer, T. D. 2018. A qualitative study investigating bipolar patients’ expectations of a life-style intervention: A self-management program. Archives of Psychiatric Nursing 32 (4), 555‒560. Hakupäivä 1.4.2023. https://doi.org/10.1016/j.apnu.2018.03.002
[5] Bratt, A. S., Svensson, I. & Rusner, M. 2019. Finding confidence and inner trust as a parent: experiences of group-based compassion-focused therapy for the parents of adolescents with mental health problems. International Journal of Qualitative Studies on Health and Well-Being 14, 1684166. Hakupäivä 1.4.2023. https://doi.org/10.1080/17482631.2019.1684166
[6] Lund, K., Argentzell, E., Leufstadius, C., Tjörnstrand, C. & Eklund, M. 2019. Joining, belonging, and re-valuing: A process of meaning-making through group participation in a mental health lifestyle intervention. Scandinavian Journal of Occupational Therapy 26 (1), 55–68. Hakupäivä 1.4.2023. https://doi.org/10.1080/11038128.2017.1409266
[7] Woolley, H., Levy, E., Spector, S., Geneau, N., Castro, A., Rouleau, S. & Roy, L. 2019. “I’m not alone”: Women’s experiences of recovery oriented occupational therapy groups following depression. Canadian Journal of Occupational Therapy 87 (1) 73-82. Hakupäivä 10.4.2023. https://doi.org/10.1177/0008417419878916
[8] Diebold, A., Segovia, M., Johnson, J. K., Degillio, A., Zakieh, D., Park, H. J., Lim, K. & Tandon, S. D. 2020. Acceptability and appropriateness of a perinatal depression preventive group intervention: a qualitative analysis. BMC Health Services Research 20, 189 (2020). Hakupäivä 10.4.2023. https://doi.org/10.1186/s12913-020-5031-z
[9] Supiano, K. P., Larsen, P., Riley, C., Hutton, A., Iacob, E., Walker, A. M. & Morrison, S. J. 2021. Complicated grief group therapy for community-residing persons diagnosed with serious mental illness. Social Work in Mental Health 19 (5), 381–402. Hakupäivä 1.4.2023. https://doi.org/10.1080/15332985.2021.1940419
[10] Mäyrä, J-M. 2023. Ryhmähoitojen kehittäminen mielenterveys- ja päihdetyössä. Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Hakupäivä 25.5.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305078086
