Mielen hyvinvoinnin kysymykset ovat monin tavoin yhteiskunnassa tapahtuvan keskustelun keskiössä. Kohtaamattomuutta ja ulkopuolisuuden kokemusta on ympärillämme paljon. Sen vuoksi tarvitaan monenlaisia osallisuutta vahvistavia tapoja mielen hyvinvoinnin edistämiseen. Seuratanssi tarjoaa liikunnan lisäksi mahdollisuuden kohtaamiseen ja osallistumiseen sillä ajatuksella, että ketään ei jätetä ulkopuolelle.
Mielen hyvinvointi viittaa ihmisen omaan kokemukseen hyvinvoinnistaan ja mielen tasapainosta. Sen synonyymi on psyykkinen hyvinvointi ja se liittyy hyvään mielenterveyteen ja psyykkiseen toimintakykyyn. Psyykkistä hyvinvointia voi kokea myös henkilö, jolla on mielenterveyden häiriö. Mielenterveys on psyykkisen hyvinvoinnin tila, joka antaa ihmisille mahdollisuuden selviytyä elämän stressistä, toteuttaa kykyjään, oppia uutta ja työskennellä hyvin sekä antaa panoksensa yhteisölleen. Se on olennainen osa terveyttä ja hyvinvointia, ja se tukee yksilöllisiä ja kollektiivisia kykyjämme tehdä päätöksiä. Mieleltään hyvinvoiva ihminen kykenee rakentamaan toimivia ihmissuhteita ja samalla muokkaa ympäristöä, jossa elämme. Mielenterveys on perusihmisoikeus. Se on ratkaisevan tärkeää henkilökohtaisen, yhteisöllisen ja sosioekonomisen kehityksen kannalta. [1] [2]
Yhteisöllisyyden kokemuksia kulttuurista
Mielen hyvinvoinnin kannalta merkityksellisiä ovat yhteydet toisiin ihmisiin ja niistä syntyvät yhteenkuulumisen ja yhteisöllisyyden kokemukset. Ne voidaan tunnistaa yksinäisyyden kokemuksen vastavoimaksi. Kulttuurin eri muotoja hyödyntämällä on mahdollista rakentaa kohtaamisia ja yhteyttä ihmisten välillä. Ne mahdollistavat uudet kokemukset, ilon ja elämykset sekä niiden jakamisen. Osallisena tässä ovat taiteilijoiden lisäksi kaikki kulttuurin eri muotoihin osallistujat, katsojat ja kuuntelijat. Mielen hyvinvoinnin edistämisen huomioiminen haastaa kehittämään uudenlaisia kulttuurin toimintatapoja.
Tanssi ja musiikin harrastaminen tuottavat kokemuksia mielen hyvinvoinnista [3]. Taideaktiviteetit ja interventiot voivat edistää lasten, nuorten sekä työikäisten aikuisten mielenterveyttä ja hyvinvointia. Ne voivat parantaa myös ikääntyneiden aikuisten elämänlaatua, sosiaalisia kontakteja, mielenterveyttä ja hyvinvointia. [4] Ikääntyneillä esimerkiksi yhteisölaulaminen tuottaa elämänlaadun kohenemista [5]. Sosiaali- ja terveysalan sekä taide- ja kulttuurialan yhteistyörakenteita- ja mekanismeja tulisikin hyödyntää nykyistä enemmän. [6] Suomalainen seuratanssi on monessa suhteessa edistyksellinen osallisuuden ja mielen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Sosiaalista osallisuutta ja kohtaamisia seuratanssissa
Seuratanssi on aina ollut suomalaista yhteiskuntaa rakentava voima. Aikoinaan se on ollut osa nuorisokulttuuria ja sotien jälkeen se on auttanut jälleenrakentamaan yhteiskuntaa tarjoamalla kansalaisille kohtaamispaikan. Yhteiskunnan sekä musiikki- ja tanssikulttuurin muutokset ovat muuttanut myös tapaa, jolla seuratanssia tanssitaan. Myös tanssilajit ovat lisääntyneet. Seuratanssista on tullut monipuolinen harrastusmuoto kaiken ikäisille. Yksi asia ei ole kuitenkaan muuttunut, seuratanssia tanssitaan edelleen sosiaalisista syistä.
Sana seuratanssi pitää sisällään sanat seura ja tanssi [7]. Tämä kertoo tanssi luonteesta. Osa ihmisistä harrastaa seurantanssia enemmän seuran kuin tanssin vuoksi, mutta suurin osa molemmista syistä.
Seuratanssin pedagogiikkaa voisi kutsua osallistavaksi pedagogiikaksi. Osallisuus ja läsnäolo ovat niin vahvasti seuratanssin ytimessä, että se on synnyttänyt oman pedagogiikkansa. Seuratanssia harrastavien ihmisten osallisuus on vähitellen määrittänyt sen, miten seuratanssia opetetaan. Moni ihminen tulee tanssikursseille ja -leireille juuri osallisuuden ja läsnäolon vuoksi, mutta samalla nautitaan myös musiikista, liikunnasta ja tanssilavojen hienoista kulttuurimaisemista. Läheisyyden kaipuu ja sosiaalinen toiminta ovat suunnanneet seuratanssin pedagogiikkaa tukemaan kaikkien mahdollisuutta päästä tanssimaan.
Seuratanssikursseilla on monesti paljon ihmisiä, mikä on opettajalle suuri haaste opetuksen lisäksi. Tanssitunneille onkin luotu monenlaisia toimintasääntöjä ja -metodeja, jotka ohjaavat ihmisiä kohtaamaan toisensa ilman erillistä ohjausta. Järjestelyjen tavoite on vuorovaikutuksen ja kohtaamisten maksimointi ilman, että kukaan jää ulkopuolelle.
Kun ennen sotia ja sotien jälkeen seuratanssilla oli erityinen merkitys myös kumppanin löytymisessä, nykyaikana painopiste on enemmän vapaa-ajan harrastustoiminnasta, kavereista ja sosiaalisuudesta. Myös tasa-arvo on saavuttanut seuratanssin, sillä toimijoiden rooleista käytetään nimitystä viejät ja seuraajat (ei miehet ja naiset). Enää ei pidetä pahana sitä, että samaa sukupuolta olevat tanssivat keskenään. Toki mielensä pahoittajiakin vielä löytyy niin tasa-arvon kuin kaiken muunkin suhteen.
Tanssikasvatus on kasvatusta tanssiin ja tanssin avulla [8]. Tämä ei koske pelkästään lapsia ja nuoria, vaan se on kaiken ikäisten pedagogisen toiminnan keskiössä. Seuratanssikulttuuri pitääkin sisällään paljon sellaista, mikä tukee yksilön sosiaalisia edellytyksiä toimia vuorovaikutuksessa. Tähän liittyvät tapakulttuuri, kehollinen vuorovaikutus ja toisen huomioiminen monilla eri tasoilla. Seuratanssissa opitaan tanssimaan kaikkien kanssa, ei vain samanikäiset ja -tasoiset keskenään.
Seuratanssin vahvuus on monella eri osa-alueella, mutta sosiaalinen osallisuus ja kohtaaminen ovat niistä tärkeimmät. Tanssi tuo todistetusti hyvää mieltä ja liikunnalla on monia terveysvaikutuksia. Musiikki ja tanssilavat luovat upeat puitteet ja houkuttelevat lajin pariin edelleen uusia harrastajia.
Seuratanssikulttuurin tavoite on, että kukaan ei jää yhteisön ulkopuolelle. Tämä on myös mielen hyvinvoinnin edistämisen tavoite, sillä yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemukset ovat keskeisiä mielen hyvinvointia heikentäviä tekijöitä. Miten ainutlaatuisen kansallista ilmiön, kuten seuratanssin, yhteisöllisyyttä ja osallisuuden pedagogiikkaa voi laajentaa koskemaan yhä moninaistuvampaa yhteiskuntaa?
Anssi Kirkonpelto
kehittämispäällikkö
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Liisa Kiviniemi
yliopettaja
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Marjukka Rasa
yliopettaja
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Lähteet
[1] Vorma, H., Rotko, T., Larivaara, M., & Koslof, A. (toim.). (2020). Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030. Sosiaali- ja terveysministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4139-7
[2] WHO. (2022). Mental Health. Strengthening Our Response. https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/mental-health-strengthening-our-response
[3] Ekholm, O., Juel, K., & Bonde, L. O. (2016). Associations between daily musicking and health: Results from a nationwide References 168 survey in Denmark. Scandinavian Journal of Public Health, 44(7), 726–732. https://doi.org/10.1177/1403494816664252
[4] Jensen, A., Torrissen, W., & Stickley, T. (2020). Arts and public mental health: exemplars from Scandinavia. Public Health Panorama, 6(1), 193–200. https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/331582/php-6-1-193-200-eng.pdf
[5] Coulton, S., Clift, S., Skingley, A., & Rodriguez, J. (2015). Effectiveness and cost-effectiveness of community singing on mental health-related quality of life of older people: randomised controlled trial. The British Journal of Psychiatry, 207(3), 250–255. https://doi.org/10.1192/bjp.bp.113.129908
[6] Fancort, D., & Finn, S. (2019). What is the evidence on the role of the arts improving health and well-being? A scoping review. Nordic Journal of Arts Culture and Health, 2(1), 77–83. https://doi.org/10.18261/issn.2535-7913-2020-01-08
[7] Kontturi-Paasikko, L. (2012). Parin kanssa paremmin: ajatuksia paritanssin opettamisesta tanssinopettajille ja -harrastajille. Tanssikoulu TanssinTahti.
[8] Anttila, E. (1994). Tanssin aika. Opas koulujen tanssikasvatukseen. Liikuntatieteellisen seura.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.