Tämän vuosisadan haasteena on ilmastonmuutos ja sen ehkäiseminen. Rakentamisella on noin 40 prosentin osuus päästöistä, ja korjausrakentaminen on osa tätä kokonaisuutta. Kestävä korjausrakentaminen on kuitenkin osa ratkaisua, koska sillä pidennetään olemassa olevan rakennuskannan ikää. Rappauskorjausmenetelmää valittaessa olisi hyvä tällöin kiinnittää huomiota sen pitkäikäisyyteen sekä siitä aiheutuviin päästöihin.

Julkisivujen pintoina rappausta on käytetty enemmän jo 1950- ja 1960-luvuilta asti betoni- ja tiilirakentamisen yleistyessä. Erilaisilla tyyleillä tehdä tekstuuria on elävöitetty pintaa ja tehty vaihtelevia esteettisiä muotoja. Tämä tapa tehdä julkisivuja on edelleen voimissaan, ja erilaisilla rappausjärjestelmillä tehdään julkisivuja nykyäänkin. [1]

Vaikka rapatut pinnat ovat pitkäikäisiä, asettavat paikalliset olosuhteet niille omat haasteensa. Julkisivujen rappauksia kuluttavat Suomessa kosteus, tuuli ja lämpötilojen vaihtelut (kuva 1). Yhteisvaikutuksessa kuluminen on suurinta, ja kosteuden pääsy pinnan rakenteisiin ei ole toivottavaa niiden kestävyyden kannalta. Lämpötilan vaihdellessa veden jäätymis- ja sulamispisteen rajoilla pitkiä kausia pinnan kulumisvauhti kasvaa. [1]

Valokuva rapatusta talon seinästä, josta rappaus on osittain kulunut pois.
KUVA 1. Kosteus ja jäätyminen voivat irrottaa laajoja alueita rappauksesta (kuva: Risto-Matti Lauronen).

Paksu- ja ohuteristerappaus sekä korjausmenetelmät

Paksurappauksella tarkoitetaan kolmikerrosrappausta, joka on paksumpi kuin 15 senttimetriä. Ohuteristerappauksessa eristeen paksuudet rappauksen alla vaihtelevat tarpeesta riippuen, mutta rappauskerroksen paksuus on alle paksurappauksen. [2]

Ajan saatossa rapatut pinnat kuluvat ja halkeilevat, jolloin kosteus pääsee tunkeutumaan pinnan rakenteisiin. Kosteuden jäätyessä halkeamat laajenevat ja hiljalleen koko rappaus saattaa irtaantua seinästä.

Kun rappauspinta vaurioituu, oikein suoritettu paikallinen korjaus saattaa aluksi pidentää pinnan ikää. Irti olevat alueet käydään läpi ja ne paikataan korjauslaastilla ja pinnat tehdään uusiksi. Mikäli vauriot kasvavat, lopulta edessä on koko rapatun pinnan uusiminen. Se pitää sisällään vanhan rappauksen purkamisen, jätteen pois kuljetuksen sekä uuden pinnan rappaamisen.

Ympäristöä ajatellen purkamisesta aiheutuva työ, jäte ja päästöt voisivat olla vältettävissä vaihtoehtoisilla tavoilla korjata vaurioituneet pinnat. Riippuen pinnan rappauksen kunnosta on mahdollista antaa joko nopea kosmeettinen käsittely ennen suurempaa saneerausta, mutta myös luonteeltaan pysyvämpi korjaus.

Keinot välttää rappausten purkaminen saneerauksessa

Rappauksen purkamisen voi välttää usealla tavalla riippuen siitä, kuinka aikaisin asiaan puututaan. Lievään halkeiluun voi esimerkiksi puuttua pinnan verkotuksella ja uudelleen rappauksella.

Mikäli pinnassa esiintyy enemmän halkeilua ja se kaipaa enemmän halkeamien silloitusta, on se mahdollista levyttää kiinni kantavaan rakenteeseen, verkottaa ja rapata. Pinta kasvaa enemmän kuin pelkässä verkotuksessa, mutta se on uutena pintana pitkäikäinen.

Vanhan rappauksen päälle on samalla logiikalla mahdollista tehdä lämpörappaus. Eriste kiinnitetään mekaanisin kiinnikkein kantavaan seinään ja pinta verkotetaan ja rapataan. Mikäli pohjalla olisi jo ohuteristerappaus, on mahdollista tehdä kannakkeilla ja levytyksellä tuulettuva rapattu julkisivu.

Pintaa mahdollisimman vähän rikkova rappauskorjaus ja saavutetut hyödyt

Ympäristö ei välttämättä ole ainoa, joka voittaa korjattaessa purkamatta. Ajallisesti voidaan saavuttaa huomattavaa hyötyä, mikäli suurimmaksi osaksi toimiva rappaus jätetään pohjalle. Tällaisessa tapauksessa hyöty näkyy myös kustannuksissa, mikäli kyse on verkotuksella korjaamisesta.

Raskaampia korjausmenetelmiä käytettäessä ajallinen ja rahallinen hyöty vähenee, vaikka säästöä pitäisi edelleen syntyä. Jätteen ja päästöjen määrä pysyvät kuitenkin pienempinä.


Lauronen Risto-Matti, rakennusmestari (AMK)
Oulun ammattikorkeakoulu, Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö

Kypsyysnäyte perustuu opinnäytetyöhön:

Lauronen, R-M. 2022. Julkisivurappauksien korjaaminen Sto-korjausjärjestelmillä. Kustannuksien ja ominaisuuksien vertailu. Oulun ammattikorkeakoulu. Rakennusmestari (muuntokoulutus). Opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204235777


Lähteet

[1] Neuvonen, P. 2009. Kerrostalon julkisivukorjaus. Julkisivun ominaispiirteet ja korjaustavan valinta. Helsinki: Edita Prima Oy.

[2] Talonrakennusteollisuus ry. 2019. Rakennustöiden menekit 2020. Helsinki: Rakennustieto Oy.

Post Views: 1 718