Takaisin kokoomateoksen etusivulle
Tässä artikkelissa syvennytään kaupunkiorganisaatioiden viestinnän muutokseen. Kimmokkeena tekstille toimi Oulun kaupungin julkaisema kaupunkimedia Mun Oulu, joka herätti jo ennen syntymäänsä tiukkaa keskustelua siitä, millaista verovaroin tuotettu sisältö voi olla – tai saa olla.
Takavuosina kuntien viestintä painottui kuivakkaisiin kokoustiedotteisiin, joiden jakelukanavana oli pääsääntöisesti kunnantalon eteinen. Toki myös faksit ja sähköpostit auttoivat asiaa. Suurten sanomalehtien kuntatoimittajat seurasivat pieteetillä asialistojen pykäliä ja pitivät yllä yhteyksiä virkamiehiin.
Sitten saapui digitalisaatio ja tuulikaappien tulosteseinien status romahti. Samoin kävi printtilehdille ja seuraavan aamun kokousuutisille. Nykyään jokainen yksilö on oma mediansa. Twiittaukset ja postaukset kulkevat valonnopeudella ruudulta toiselle, ja samaan aikaan iltavuorossa istuva neljännen valtiomahdin portinvartija joutuu pohtimaan, millaisella otsikolla infoähkyyn uupuneet median kuluttajat saataisiin klikkaamaan verkkolehden maksumuurin taakse.
Median murroksen myötä tiedotusvälineiden resurssit ovat heikentyneet. Enää ei ole itsestään selvää, että paikallinen media ehtii nappaamaan kiinni kuntalaisia koskettavista teemoista, saati että aiheita pystyttäisiin taustoittamaan riittävän perusteellisesti. Tähän tarpeeseen syntyi oululainen kaupunkimedia Mun Oulu ystävänpäivänä 2020.
Mun Oulu kertoo lämpimällä sydämellä Oulusta
Mun Oulun omilla sivuilla kerrotaan, että kaupunkimedian tehtävänä on kertoa oululaisista asioista, kaupunkikulttuurista ja tapahtumista sekä antaa käytännönläheistä tietoa päätösten perusteista, taustoista ja vaikutuksista. Lisäksi media avaa kaupungin palveluiden monipuolisuutta ja herättelee mielenkiintoa kaupungin toimintaan. Lähtökohtana on parantaa kaupunkilaisten palveluita viestinnän osalta sekä laajentaa viestinnän kenttää.
Oulun kaupungin viestintäjohtaja Mikko Salmi viittaa Mun Oulun verkkosivujen avausjutussa kuntien viestintää koskevaan lainsäädäntöön:
”Kuntalaissa korostetaan aktiivisen, monikanavaisen, ymmärrettävän ja oikea-aikaisen viestinnän merkitystä, ja Mun Oulu vastaa näihin”. [1]
Oulun kaupunkimedia on saanut osakseen kritiikkiä muun muassa Keskisuomalaisen päätoimittajan Pekka Mervolan kynästä. Hän kysyi pääkirjoituksessaan elokuussa 2019 ”Lähteekö Oulu oudosti valeuutisten tielle?”, sillä ”uutismaisen verkkomedian” toteuttaminen tarkoittaa Mervolan mukaan sitä, että Oulusta tulee Suomen trumpilaisin kaupunki. Tiedottamista Mervola ei kritisoi, mutta sen kutsuminen uutisoinniksi ei ole hyväksyttävää:
”Julkisen vallan itsestään tekemiä juttuja ei pidä kutsua uutisiksi, sillä tällaisen ”uutisen” tekijällä on asiassa omat motiivinsa. Kaupunki haluaa etupäässä kertoa itsestään myönteisiä asioita ja jättää ikävät kääntöpuolet kertomatta.” [2]
Myös Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho kyseenalaisti Yle Oulun haastattelussa Mun Oulun mahdollisuudet tuottaa riippumatonta journalismia. [3]
Oulun kaupungin strategiapäällikkö Kari-Pekka Kronqvistin sanoin kaupunkimedia perustettiin täyttämään tiedotusvajetta. Kiinnostavasti toteutettu sisältö tuo kaupungin asiat helpommin saavutettaviksi ja ymmärrettäviksi. [4]
Oulun kaupungin talousarvioon 2020 ja taloussuunnitelmaan 2021–2022 on kirjattu, että ulkoista viestintää kehitetään lanseeraamalla uusi kaupunkimedia Mun Oulu. Tavoitteena on paikallisuutisiin, tapahtumiin ja oululaisiin ihmisiin keskittyvä digitaalinen media, joka toimii journalistisin periaattein. Käynnistyvällä kaupunkimedialla parannetaan asukkaiden tietoisuutta siitä, mitä Oulussa tapahtuu sekä lisätään tietoa osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista. [5]
Mun Oulun haasteena on saada myös yhteiskunnallisesti passiiviset kaupunkilaiset kokemaan itsensä toimijoiksi, joilla on mahdollisuus vaikuttaa kaupungin asioihin. Kronqvist nostaa esille kevään 2021 kuntavaalit, joiden yhteydessä Mun Oulu voisi toimia rakentavan ja tasapuolisen vuoropuhelun edistäjänä nostamalla esille asioita, joihin kaupunginvaltuutetut pääsevät vaikuttamaan tulevalla valtuustokaudella. [4]
Kronqvistin mielestä kaupunkimedialla on hyvät mahdollisuudet täydentävään uutisointiin, koska se ei ole riippuvainen muun muassa siitä, tuottavatko sisällöt rahaa. Vapaan median tontille ei ole kuitenkaan tarkoitus mennä, vaan pikemminkin tavoitteena on löytää katvepaikkoja, asioita, jotka jäisivät kertomatta ilman Mun Oulua. [4]
Kaupunki on media
Soittokierros Turkuun, Tampereelle, Jyväskylään ja Seinäjoelle osoittaa, että Oulu ei ole pyrkimyksissään yksin. Vaikka muissa kaupungeissa ei ole avattu sivuja omalle kaupunkimedialle, oululaisten tavoitteet löytyvät myös näiden verrokkikaupunkien viestinnällisistä päämääristä. Kaupungeista on tullut omia medioitaan, jotka haluavat hallita julkisuuskuvaansa tarjoamalla kaupunkia koskevan ajankohtaisen tiedon ensimmäisenä omissa kanavissaan. Sisäiset ja ulkoiset verkkosivut ovat tärkein foorumi, mutta sosiaalisen median merkitys on myös suuri. Perinteisiä mediatiedotteita tehdään toki edelleen, mutta viestiminen ei ole enää sen varassa tarttuvatko toimittajat aiheisiin.
Anne Kalliomäen lanseeraama tarinalähtöinen palvelumuotoilu, tarinallistaminen (story based service design, storification), näkyy myös kaupunkien viestinnässä ja markkinoinnissa. Anne Kalliomäen mukaan arvolähtöisyys välittyy parhaiten juuri tarinallistamisen kautta. Ei kerrota arvoista, vaan luodaan asiakaskokemus, jossa arvot ovat läsnä tarinana, johon asiakas voi osallistua. [6] Tarinallisuuden voimasta kertoo myös se, että kaupunkien viestintäyksiköt tuottavat monenlaisia sisältöjä podcasteista videoihin. Pelkän tiedon jakamisen lisäksi kaupunki rakentaa identiteettiään osallistumisen paikkana, yhteisönä ja palveluympäristönä.
Tätä havaintoa tukee myös Uutismedian liiton jäsenilleen tekemä kysely, jonka tuloksista ilmenee, että vastanneista 69 prosentin mielestä kuntaviestinnän aktiivisuus on kasvanut viime vuosien aikana. Perinteisten toimintamallien rinnalle tai tilalle on otettu uusia sähköisen median viestintämuotoja, ja etenkin sosiaalisessa mediassa julkaistaan muutakin kuin kunnan omaa tiedotusta ja omien toimien markkinointia. [7]
Kaupunkibrändäystä asukkaiden suulla
Seinäjoen kaupungin markkinointipäällikkö Anu Männikkö kertoo, että Seinäjoella ollaan samoilla linjoilla Oulun kanssa:
”Kyllä meilläkin Seinäjoen kaupungin viestinnässä koetaan tosi vahvasti, että me olemme media. Aikaisemmin asiat mitattiin sillä, että ovatko ne saaneet näkyvyyttä paikallisessa lehdessä, mutta tänä päivänä se ei ole enää se juttu. Viestinnän digitalisaation myötä jokainen meistä on ehdottomasti media, niin sinä kuin minäkin.” [8]
Seinäjoen kaupunki on rakentanut Avaruuden pääkaupunki -markkinointikonseptin, joka ponnistaa avarista lakeusmaisemista. [9] Markkinointislogan vakuuttaa, että ”Capital of Space on paikka, jossa on tilaa kaikelle hyvälle”. Seinäjoella halutaan luoda yhteisöllistä markkinointia, johon kaikki pääsevät mukaan ja joka vie kaupunkia eteenpäin. [10]
Yksi osa markkinointia on Avaruusasukas-tarinat. Eri ikäiset ja eri taustoista tulevat seinäjokiset kertovat kaupungistaan vapain sanoin. Tarinat on koottu kaupungin verkkosivuille ja niitä on markkinoitu Facebookin ja Instagramin kautta.
”Meillä ei ollut tarkoituksena tehdä näistä mitään Seinäjoen mainostarinoita, vaan ajattelimme, että tarina sellaisenaan kantaa. Kuitenkin on ollut hauskaa huomata, että niissähän puhutaan Seinäjoesta todella kauniisti. Niissä näkyy kotiseuturakkaus, ja ne ovat tosi kivoja tarinoita, joita on myös luettu paljon.”
Anu Männikkö näkee tarinallisuuden keinona saada huomiota tärkeäksi koetulle asialle: ”Tarinallisuuden tehtävänä on helpottaa asioiden ymmärtämistä. Tarina voi auttaa selkeyttämään vaikeita asiakokonaisuuksia.”
Yhtenä esimerkkinä Seinäjoen tulevista tarinoista Männikkö mainitsee aseman seudun uudistushankkeen, joka vaatii taitavaa taustoitusta, jotta kaupunkilaisten on helppoa seurata hankkeen edistymistä. [8]
Seinäjoen tapa ”antaa mikki kaupunkilaisille” ilman käsikirjoitusta noudattaa tarinallistamisesta kirjoittaneen Anne Kalliomäen ohjetta:
”Yritysten tulisi mielestäni tarinallistaa siten, että myös säröt ja rosot näkyvät. Inhimillisyys on se, mikä tekee esimerkiksi elokuvan päähenkilöstä inhimillisen ja samaistuttavan. Tarinallistamisessa tulisikin pyrkiä kunnioittamaan yrityksen toiminnan aidointa ydintä ja tuomaan se esiin, silloinkin kun se tarkoittaa heikkouden ja haavoittuvuuden näyttämistä.” [11]
Vahva viestintä vaatii kaupungilta voimavaroja
Keskiaikainen historia tuo ainutlaatuisuuden syvyyden Turun kaupungin tarinaan Suomen Joutsenen, Turun linnan ja Turun tuomiokirkon kaltaisten monumenttien kautta. 700-vuotiaan Joulurauhan julistuksen ansiosta Turku tavoittaa joka joulu noin miljoona televisiokatsojaa. Turun uusin innovaatio, Suomen ensimmäinen kaupunkirinnehissi Funikulaari oli somehitti jo ennen käyttöönottoaan. Tänä päivänä Turku tuo esille muun muassa koulutusmahdollisuuksiaan, laivanrakennuksen ja merellisyyden historiaa sekä johtavaa asemaansa lääkekehityksen suomalaisena keskuksena. [12]
Turun kaupungin markkinointipäällikkö Juha Elo kertoo, että vaikka asukkaat ovat kaupungin palveluviestinnässä tärkein kohderyhmä, strategisessa viestinnässä huomioidaan vahvasti myös matkailijat ja elinkeinoelämä, eli päättäjät, sijoittajat ja investoijat, joilla on vaikutusta kaupungin elinvoimaan. [13]
”Turun kaupunkiorganisaatio on media, mutta en käyttäisi työstämme sanaa journalismi, pikemminkin tämä on palveluviestintää. Tarjoamme toimittajille taustoittavia aamiaistilaisuuksia, ja nyt korona-aikana niiden tilalla välitetään kaupunginjohtajan live-lähetyksiä ajankohtaisista asioista kaupungin omasta studiosta. Turun kaupungin Facebook on Suomen kaupunkien Facebook-tileistä seuratuin, ja Turku pyrkii tavoittamaan some-kanavillaan 400 000 ihmistä kuukaudessa.”
Juha Elo kokee, että median toimintamahdollisuudet ovat heikentyneet ja kaupungin asioista kertovat jutut jäävät usein maksumuurin taakse. Toisinaan otsikoissa korostuu vain kriittinen kärki ja laajempi taustoitus jää tekemättä, tai se näkyy vain sisällöstä maksaville. Siksi kaupunki tarvitsee vahvaa viestintää. Työn monipuolisuus tekee kaupungin viestintätyöstä mielenkiintoista, mutta toisaalta myös kuormittavaa:
”Resurssit eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa kanavien määrän kanssa. Reagointinopeuteen kohdistuu aiempaa suurempia vaatimuksia, vaikka meillä ei olekaan päivystysmahdollisuutta vuorokauden ympäri. Some- ja verkkoviestijöille tämä on erityisen kuormittavaa.” [13]
Tositarinoita arjen keskeltä
Liikunta- ja opiskelijakaupungiksi profiloituva Jyväskylä pyrkii vastaamaan viestintäpaineisiin kannustamalla ja kouluttamalla henkilöstöä some-osaajiksi. Viimeisin esimerkki onnistumisesta on ikääntyneiden palveluyksikön some-tarinat, joilla pyritään vastaamaan myös jatkuvaan rekrytointitarpeeseen ikäihmisten hoitotyössä.
”Ikäihmisten palveluyksiköiden ovet ovat nyt kiinni koronan vuoksi, mutta haluamme tehdä arjen keskeltä nostoja, jotka kertovat siitä, että ikääntyneiden elämä on tästä huolimatta hyvää. Kannustamme työntekijöitämme kertomaan kuulumisia työyhteisöstään. Se on vakuuttavampaa viestintää kuin päälle liimatut kampanjat”, kertoo Jyväskylän kaupungin viestintäjohtaja Emmi Palokangas. [14]
Palokangas kertoo, että kaupungin on viestittävä omista toimistaan kiinnostavasti moniin eri kanaviin ja oltava läsnä siellä, missä kaupungin asukkaat ovat.
Twitter ja ajankohtaiset videot ovat korostuneet korona-aikana, samoin asukastapaamisten tilalle tulleet verkkoseminaarit. Opiskelijapodcasteissa kuullaan muun muassa talousjohtajan vinkkejä omaan taloudenhoitoon.
Peruspalveluista kertovan viestinnän lisäksi tehdään brändiviestintää, joka kytkeytyy vahvasti Jyväskylän kaupungin strategiaan. Sen keskiössä on sydämen sivistys, joka viestii Jyväskylästä humaanina koulutuskaupunkina, jonne tullaan opiskelemaan eri puolilta Suomea. Samalla Jyväskylä on liikuntakaupunki, sillä liikunta on tutkitusti jyväskyläläisille tärkeä asia. [15] Tähän aatteeseen myös vapaa media tarttuu mielellään, sillä kyse ei ole keksitystä tarinasta, vaan kaupunkilaisten tutkitusta todellisuudesta. [14]
Kaupunkilaisilla on oikeus tietoon ja vuorovaikutukseen
Tampereen kaupungin viestintäjohtaja Anna-Maria Maunu kertoo Tampereen brändin pohjautuvan kehystarinaan, joka viestii, että Tampere on koti kaikille asukkailleen. [16] Kaupunkien viestinnän yksi tehtävä on yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen vahvistaminen. Maunu korostaa, että verovaroilla toimiva julkisorganisaatio vastaa tekemisistään ennen kaikkea kaupungin asukkaille, jotka kustantavat sen toiminnan. [17]
”Me teemme näkyväksi tarinoita, jotka juurruttavat ihmisiä tähän kaupunkiin. Asiat tehdään osaksi yhteisöä asemoimalla ihmiset sukupolvien, aikojen ja paikkojen ketjuun. Tarinan on oltava tosi.” [17]
Tampereella tarinallisuuden avulla on saatu nostetta kaupungin merkittäville rakennushankkeille, eli siinä mielessä se on merkittävä osa myös kaupungin markkinointiviestintää.
Maunu kuvaa Tampereen kaupungin viestinnän ja tiedotusvälineiden suhteita sopivan viileiksi ja asiallisiksi:
”Me kunnioitamme median toimintatapoja. Kaupungin asioista kerromme kyllä myös itse. Kaupunki on vastuullinen viestinnän toimija. En väitä, että se olisi riippumaton, mutta toisaalta emme ole myöskään riippuvaisia mistään ulkopuolisesta rahoituslähteestä. Meillä on monta kanavaa ja 14 000 työntekijää, jotka vievät vahvaa viestiä eteenpäin siitä, millainen toimija Tampereen kaupunki on. Nostamme esille Tampereen kaupungin asioita, eikä se tarkoita vain hyviä uutisia. Jos palveluita karsitaan tai budjetti ylittyy, niin emme me sitä peittele.” [17]
Kaupunkilaisten odotukset asettavat omat paineensa kaupunkiorganisaation viestinnälle. Esimerkiksi Tampereella jatkuvat rakennushankkeet nostivat pyöräilykansan tunteet kiehumispisteeseen, kun pyöräreiteistä alkoi tulla liian vaarallisia liikkujille työmaiden vuoksi. Tampereen kaupunki toteutti verkossa suoran pyöräilyillan, johon tuli ennakkoon lähes 100 kysymystä. Lisäksi chatti oli auki lähetyksen aikana.
”Ihmisille ei enää riitä se, että he voivat jättää verkossa valituksen. Heidän palveluodotuksensa on, että he saavat välittömästi tiedon siitä, mitä asialle aiotaan tehdä.” [17]
Maunu kertoo, että suorat lähetykset ovat hyvä esimerkki synergiaedusta ja yhteistyöstä Tampereen kaupungin ja paikallisen Aamulehden välillä, sillä Aamulehti on toteuttanut suoria lähetyksiä Tampereen kaupungin järjestämistä asukkaiden keskustelutilaisuuksista ja lisäksi se upottaa Tampereen kaupunginvaltuuston livelähetykset sivuilleen. Kun valtuusto käsitteli raitiovaunuliikennettä, kyseinen ”ratikkavaltuusto” sai kaupallisen median avittamana valtavan 143 000 katsojan näkyvyyden.
Tampereen kaupungin viestintäyksikössä on 14 työntekijää ja koko konsernissa noin kolmekymmentä. Sosiaalisen median laajuudesta kertoo se, että ylin johto ja luottamushenkilöt toimivat aktiivisesti Twitterissä, Instagram-kanavia on yli 20 ja Facebookissa yli 100 eri kohderyhmille. YouTube-kanavia on neljä. Vaikka Tampere tuottaa laajasti erilaisia sisältöjä, Maunu korostaa, että työ ei ole muuttunut journalismiksi, vaan kyse on edelleen yhteisöviestinnästä. Se vaatii kuitenkin nykypäivänä aiempaa enemmän panostusta. Pelkän tiedon lisäksi hyvän on tultava näkyväksi, sillä se rakentaa yhteisöä, joka on koti kaikille. [17]
Kuka auttaisi vapaata mediaa?
Journalistit on vuosikymmenten ajan mielletty kansalaisten saaman tiedon portinvartijoiksi, filttereiksi, jotka suodattavat hälyn ja valheiden seasta oleellisen ja tutkitun tiedon yleisölleen. Artikkelin alussa kerrottiin Uutismedian liiton tutkimuksesta, joka nostaa esille kuntaviestinnän aktiivisuuden kasvun.
Kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista kaupunki- ja paikallislehtien päätoimittajista kokee, että kuntaviestinnällä on vähäisiä (47 %) tai suuria (20 %) paikallisten lehtien liiketoimintaa haittaavia vaikutuksia. Näiden vaikutusten arvellaan kuitenkin kasvavan: 81 prosenttia vastaajista katsoo kuntaviestinnän valintojen vaikuttavan vähintään hieman haittaavasti lehtien liiketoimintaedellytyksiin kolmen seuraavan vuoden aikana. [7]
Suomen Lehdistön haastattelussa Oulun kaupungin viestintäjohtaja Mikko Salmi kommentoi tutkimusta näin:
”Digitaalisuus on murtanut portinvartijuuden. Kaupallinen media pitää vähän harhaisesti kiinni siitä edelleen, mutta tiedolla ei ole monopolia”, Salmi sanoo. [18]
Kuntaliiton viestinnän erityisasiantuntija Jari Seppälän mielestä on arvokasta, että journalismin hyviä periaatteita ja osaamista tulee muihinkin organisaatioihin:
”Kunta on kuitenkin yhteisö, ei vain viranomainen, joka tuottaa palveluita.” [18]
Kuntaorganisaatioiden viestinnän tehostuminen on ehdottomasti kuntalaisten etu, mutta kuka auttaisi klikkinälässä kituvaa vapaata journalismia? Ranskalaisen Montesquieun vallanjako-oppi on edelleen perustavanlaatuinen osa länsimaisia demokratioita. Toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan on kuuluttava eri elimille. Ja riippumatonta journalismia harjoittava media – se neljäs valtiomahti, valvoo näitä kolmea muuta. Kaupungin kustantama media ehtii moneen, mutta itseään se ei voi valvoa.
Päivärinta Mervi, tiedottaja
Oulun seurakuntayhtymä
Isomursu Pekka, yliopettaja, tutkintovastaava
Oulun ammattikorkeakoulu, Kulttuurialan yksikkö
Lähteet
[1] Kaupunkimedia Mun Oulun verkkosivut 13.2.2020. Hakupäivä 5.12.2020. https://www.munoulu.fi/artikkeli/-/id/mun-oulu-kaupunkimedia-on-sun
[2] Mervola, P. 2019. Lähteekö Oulu oudosti valeuutisten tielle? Pääkirjoitus. Keskisuomalainen 31.8.2019. Hakupäivä 5.12.2020. https://www.ksml.fi/paakirjoitus-mielipide/2379366
[3]Holopainen, H. 2019. Oulun kaupunki aikoo perustaa oman median: vertaaminen journalismiin on asiantuntijoille liikaa, kaupunkilaisia risoo esiintyminen S-ryhmän kanssa. Yle Uutiset 4.9.2019. Hakupäivä 5.12.2020. https://yle.fi/uutiset/3-10951808
[4] Oulun kaupungin strategiapäällikkö Kari-Pekka Kronqvistin haastattelu 21.10.2020.
[5] Oulun kaupunki, konsernihallinto. 2019. Oulun kaupungin talousarvio 2020 ja -suunnitelma 2021–2022. Kaupunginjohtajan esitys 8.10.2019. Hakupäivä 5.12.2020. https://www.ouka.fi/documents/52058/18289186/TA2020+kaupunginjohtajan+esitys+8.10.2019.pdf/419ddced-ac11-4f26-9a73-20122f09d5bd
[6] Anne Kalliomäen Tarinakone.fi-sivusto. Hakupäivä 15.12.2020. https://tarinakone.fi/tarinallistaminen
[7] Uutismedian liitto. 2020. Kuntaviestintä hakee uusia muotoja – muutokset huolestuttavat paikallisia lehtiä. Hakupäivä 5.12.2020. https://www.uutismediat.fi/ajankohtaista/kuntaviestinta-hakee-uusia-muotoja-muutokset-huolestuttavat-paikallisia-lehtia/
[8] Seinäjoen kaupungin markkinointipäällikkö Anu Männikön haastattelu 22.10.2020.
[9] Seinäjoen kaupunki. Avaruuden pääkaupunki -kampanjasivut. Hakupäivä 12.5.2021. http://www.capitalofspace.com/fi/
[10] Männikkö, A. Avaruuden pääkaupunki valloittaa maailmaa. Blogikirjoitus 1.1.2019. Hallintoakatemian verkkosivut. Hakupäivä 5.12.2020. https://hallintoakatemia.fi/avaruuden-paakaupunki-valloittaa-maailmaa
[11] Kalliomäki, A. 2014. Tarinallistaminen, 44. Palvelukokemuksen punainen lanka. Helsinki: Talentum Media Oy.
[12] Turun kaupunki. 2019. Turun brändikäsikirja. Versio 08/2019. Hakupäivä 23.10.2020. https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files//turun_brandikasikirja_2019.pdf
[13] Turun kaupungin markkinointipäällikkö Juha Elon haastattelu 23.10.2020.
[14] Jyväskylän kaupungin viestintäjohtaja Emmi Palokankaan haastattelu 29.10.2020.
[15] Jyväskylän kaupunki. Jyväskylä-brändi. Hakupäivä 29.10.2020. https://www.jyvaskyla.fi/viestinta/jyvaskyla-brandi%E2%80%8B
[16] Tampereen kaupunki. Tampere.Finland-brändikonsepti. Hakupäivä 22.10.2020. https://www.tampereenbrandi.fi/brandi.html
[17] Tampereen kaupungin viestintäjohtaja Anna-Maria Maunun haastattelu 22.10.2020.
[18] Virranta, R. 2020. Kunnat tuottavat paikallisten julkkisten haastatteluja ja raportoivat tapahtumista – Onko se niiden tehtävä?. Suomen Lehdistö, Uutiset 3.12.2020. Hakupäivä 4.12.2020. https://suomenlehdisto.fi/kunnat-tuottavat-paikallisten-julkkisten-haastatteluja-ja-raportoivat-tapahtumista-onko-se-niiden-tehtava/
