Synnytys on jokaiselle naiselle ainutlaatuinen kokemus, jonka aikaisia tapahtumia ei voi etukäteen ennustaa. Vaikka synnytys olisi lääketieteen näkökulmasta ongelmaton, voi synnyttäjä silti kokea sen traumaattisena. Puutteellinen vuorovaikutus ja tiedonpuute voivat olla yhteydessä traumaattisen kokemuksen syntymiseen, ja synnytystä hoitavalla kätilöllä on toiminnallaan mahdollisuus ehkäistä joidenkin traumaattisten kokemusten muodostumista. Synnytyskokemuksella on merkittävä vaikutus naisen ja perheen myöhempään hyvinvointiin.
Opinnäytetyö ”Traumaattiset synnytyskokemukset synnyttäneiden naisten näkökulmasta” tuo esille kolmen haastatellun naisen omakohtaisia kokemuksia traumaattisista synnytyksistä. Traumaattisten synnytyskokemusten muodostumiseen vaikuttivat useat eri tekijät, mutta vuorovaikutukseen liittyvät haasteet sekä tiedonsaannin puute olivat yhdistävänä tekijänä haastateltujen traumaattisissa kokemuksissa [1].
Traumaattisen synnytyskokemuksen kokeneista synnyttäneistä naisista osa tiedosti oman toimintansa merkityksen sekä oman puutteellisen vuorovaikutuksen merkityksen synnytyskokemukseensa. Lähes jokainen haastatteluun osallistunut nainen koki kätilön tai muun hoitohenkilökunnan työskentelyn synnytyksen aikana epäasialliseksi. Synnyttäjille oli tiuskittu, toimenpiteistä ei ollut kerrottu etukäteen ja lupaa koskettamiseen ei oltu aina kysytty. Tämän seurauksena synnyttäjät kokivat menettäneensä päätösvaltansa omasta kehostaan synnytyksen aikana [1].
Synnytyskokemuksista nousivat vahvasti esille myös kiire ja sen vaikutukset vuorovaikutustilanteisiin. Kiireen koettiin olleen yhteydessä siihen, että tiedon saanti synnytyksen kulusta jäi puutteelliseksi esimerkiksi sikiön voinnin heikentyessä. Hoitohenkilökunta oli jättänyt kertomatta synnytyksen kulkuun liittyviä oleellisia asioita, minkä vuoksi synnyttämässä olleet naiset olivat kokeneet jääneensä ulkopuolelle päätöksenteosta. Myös yksilöllisen hoidon suunnittelun ei koettu toteutuneen, ja toiveiden noudattamatta jättäminen ja näkemyserot synnyttäjän ja hoitohenkilökunnan välillä olivat johtaneet muun muassa turvattomuuden tunteeseen sekä luottamuspulaan hoitohenkilökuntaa kohtaan [1].
Synnyttäneet naiset olivat kokeneet epäasiallisen kohtelun jatkuneen myös synnytyksen jälkeen muun muassa heidän kokemuksensa vähättelynä. Kielteisille tunteille ei koettu olleen tilaa, vaan henkilökunnan puheiden perusteella synnyttäneet naiset saivat käsityksen, että tilanteessa tulisi ajatella positiivisesti ja olla onnellinen lapsen voidessa hyvin. Synnytyksen aikaiset tunnetilat synnyttäneiden naisten kertoman mukaan olivat vaihtelevia ja ristiriitaisiakin. Kokemukseen vaikuttaneet tunteet vaihtelivat onnesta pelon tunteeseen ja hämmennyksestä epäonnistumiseen ja pettymykseen [1].
Traumaattinen synnytyskokemus
Noin 10 prosenttia synnyttäjistä kokee synnytyksen traumaattisena ja oireilee sen mukaisesti synnytyksen jälkeen [2]. Traumaattinen kokemus vie kokijaltaan hallinnan tunteen, sillä traumatisoitumiseen johtava tilanne tulee eteen yleensä sattumanvaraisesti, eikä siihen ole mahdollisuutta varautua. Traumatisoiva tapahtuma järkyttää ja saa aikaan traumaattista stressiä [3].
Suunnittelemattomat tapahtumat tai lääketieteelliset toimenpiteet, kuten kiireelliseen keisarileikkaukseen päätyminen tai vastasyntyneen joutuminen tehohoitoon, ovat riskitekijöitä traumaattisen synnytyskokemuksen syntymiselle [4].
Synnytykseen liittyvät odotukset ja synnytyksen todellisuuden eroavaisuudet sekä aikaisemmat kielteiset kokemukset synnytyksestä ovat vahvasti olleet yhteydessä naisten synnytyskokemuksiin [5]. Yksilölliset ja kulttuurilliset tekijät vaikuttavat siihen, mikä tapahtuma on kokijalleen traumaattista stressiä aiheuttava [6], joten traumatisoitumista voi olla vaikea ennustaa.
Traumaattinen synnytyskokemus voi ilmetä myös traumaperäisen stressihäiriön kaltaisena, mutta lyhytkestoisempana akuuttina stressihäiriönä, joka voi ennakoida traumaperäisen stressihäiriön kehittymistä. Kaikille ei kuitenkaan automaattisesti kehity näitä häiriöitä huonon synnytyskokemuksen seurauksena. [2] Traumaattisen synnytyskokemuksen yleiset seuraukset vaihtelevat heikosta itsetunnosta imetysvaikeuksiin ja seksuaalisuuteen liittyviin ongelmiin, synnytyspelkoon ja keisarileikkauksen toivomiseen myöhemmässä raskaudessa [7].
Traumatisoitumisen tunnistamisen vaikeuden vuoksi joissakin synnytyssairaaloissa on otettu käyttöön VAS-mittarilla toteutettava synnytyskokemuskysely, joka tehdään synnytyksen jälkeen. VAS-mittarilla synnytyskokemusta arvioidaan asteikolla 1–10, jolloin luku 1 kuvaa erittäin negatiivista ja luku 10 erittäin positiivista synnytyskokemusta. VAS-mittarin ja synnytyskokemusarvion tarkoituksena on löytää ja hoitaa traumatisoituneet äidit. [8]
Vuorovaikutuksen merkitys hoitotyössä
Hoitotyössä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa asiakas- ja perhelähtöisyys ovat merkittävässä asemassa. Asiakas- ja perhelähtöisessä vuorovaikutusmallissa asiakas ottaa osaa hoitonsa suunnitteluun. [9] Myötätuntoinen eläytyminen eli empatia on tärkeä osa onnistunutta vuorovaikutusta asiakkaan ja hoitotyön ammattilaisen välillä [10].
Jokaisen ihmisen kokemus vuorovaikutuksesta on yksilöllinen ja ainutlaatuinen ja siihen vaikuttaa oma elämäntilanne ja historia [6]. Tästä johtuen vuorovaikutusosaaminen onkin yksi ammatillisen osaamisen vaativimmista alueista hoitotyössä. Hoitotilanteiden nopea vaihtuvuus ja asiakkaiden haasteelliset tilanteet ovat osaltaan vaikuttamassa vuorovaikutusosaamisen vaativuuteen [9].
Vastavuoroisen vuorovaikutussuhteen muodostuminen hoitosuhteessa on oleellista, jotta vuorovaikutuksen osapuolet saavat selville, millaista tukea toiselta on mahdollista saada. Synnyttäjän ja kätilön välisessä vuorovaikutussuhteessa on oletusarvoista, että synnyttäjä on vuorovaikutussuhteen osapuoli, joka tarvitsee ja myös saa tukea synnytyksen aikana. Vuorovaikutussuhteen synty ja sen merkitys luovat pohjaa sille, miten tukea osoitetaan ja tulkitaan osapuolien välillä. Mikäli synnyttäjä kokee voivansa saada tarvitsemansa tuen hoitavalta taholta, on hänellä suurempi todennäköisyys tulkita vuorovaikutustilanteet, ja tilanteissa esiintyneet sanat, ilmeet ja eleet tämän mukaisesti. [10]
Kätilö onnistuneessa vuorovaikutuksessa
Kätilön tuen on todettu parantavan synnytyskokemusta [11]. Synnyttäjä tarvitsee fyysistä, psyykkistä ja tiedollista sekä empaattista ja arvostavaa tukea synnytyksen aikana. Kätilön tulee käyttää riittävästi aikaa synnyttäjän ja tämän kumppanin kohtaamiseen, jolloin luottamuksellisen hoitosuhteen syntyminen on helpompaa [12].
Kätilö voi onnistuneella vuorovaikutuksella ja empaattisella läsnäololla luoda pohjan hyvälle synnytyskokemukselle. Onnistunut synnytyksen aikainen vuorovaikutus ja sitä seurannut hyvä synnytyskokemus antavat tuoreille vanhemmille otollisen pohjan itsevarmaan vanhemmuuteen ja luontevaan varhaiseen vuorovaikutukseen. [13]
Perimmäisenä lähtökohtana vuorovaikutuksen haasteiden sekä traumaattisten kokemusten esiin tuomisessa on herättää ajatuksia, jotta traumaattisista kokemuksista voitaisiin ehkäistä ne, jotka ovat estettävissä. Pyrkimyksenä on innoittaa hoitotyön ammattilaisia toteuttamaan uusia tutkimuksia ja kehittämään parempia käytänteitä ja toimintamalleja. Vuorovaikutuksen merkitystä kätilötyössä ei voi liikaa korostaa. Jokaisella hoitotyön ammattilaisella on mahdollisuus kehittää omia vuorovaikutustaitojaan. Luottavaisen ilmapiirin luomisen sekä vastavuoroinen kommunikaatio tuovat synnytyssalin hektisyyteen tilaa tiedon, ajatusten ja tunteiden vaihtamiselle.
Nea-Veera Mäkäräinen
Opiskelee kätilöksi Oulun ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan yksikössä
Elisabeth Ontero
Opiskelee kätilöksi Oulun ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan yksikössä
Niina Vänttilä
Opiskelee kätilöksi Oulun ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan yksikössä
Satu Rainto
lehtori
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Minna Manninen
lehtori
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö
Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön: Mäkäräinen, N-V., Ontero, E. & Vänttilä, N. 2022. Traumaattiset synnytyskokemukset synnyttäneiden naisten näkökulmasta. Oulun ammattikorkeakoulu, hoitotyön tutkinto-ohjelma. Opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060114366
Lähteet
[1] Mäkäräinen, N-V., Ontero, E. & Vänttilä, N. 2022. Traumaattiset synnytyskokemukset synnyttäneiden naisten näkökulmasta. Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Hakupäivä 23.11.2022. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060114366
[2] Airo, R., Mäkelä, T., Rouhe, S., Saisto, T. & Tokola, M. 2021. Traumaattisesta synnytyksestä toipuminen. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 137 (1), 72‒78. Hakupäivä 14.9.2022. https://www.duodecimlehti.fi/duo16006
[3] Lönnqvist, J., Henriksson, M., Marttunen, M., Partonen, T. & Aalberg, V. 2021. Psykiatria. 15. uud. p. Helsinki: Duodecim.
[4] Waldenström, U., Hildingsson, I., Rubertsson, C. & Rådestad, I. 2004. A negative birth experience: prevalence and risk factors in a national sample. Birth 31 (1), 17‒27. Hakupäivä 4.10.2022. https://doi.org/10.1111/j.0730-7659.2004.0270.x
[5] Koster, D., Romijn, C., Sakko, E., Stam, C., Steenhuis, N., de Vries, D., van Willigen, I. & Fontein-Kuipers, Y. 2020. Traumatic childbirth experiences: practice-based implications for maternity care professionals from the woman’s perspective. Scandinavian Journal of Caring Sciences 34 (3), 792‒799. Hakupäivä 4.10.2022. https://doi.org/10.1111/scs.12786
[6] Koivisto, K. 2019. Ohjaus ja dialoginen vuorovaikutus hoitotyössä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 65. Hakupäivä 14.9.2022. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2019101132367
[7] De Graaf, L. F., Honig, A., Van Pampus, M. & Stramrood, C. A. I. 2018. Preventing post-traumatic stress disorder following child-birth and traumatic birth experiences: a systematic review. Acta Obstetricia Gynecologica Scandinavica 97 (6), 648–656. Hakupäivä 14.9.2022. https://doi.org/10.1111/aogs.13291
[8] Rouhe, H. & Saisto, T. 2013. Synnytyspelko. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 129 (5), 521‒527. Hakupäivä 20.9.2022. https://www.duodecimlehti.fi/duo10849
[9] Mönkkönen, K. 2007. Vuorovaikutus – dialoginen asiakastyö. E-kirja. Helsinki: Edita.
[10] Mikkola, L. 2005. Hoitosuhteen vuorovaikutuksen haasteet tuen osoittamiselle. Prologi 1 (1), 48‒66. Hakupäivä 24.10.2022. https://doi.org/10.33352/prlg.95940
[11] Taheri, M., Takian, A., Taghizadeh, Z., Jafari, N. & Sarafraz, N. 2018. Creating a positive perception of childbirth experience: Systematic review and meta-analysis of prenatal and intrapartum interventions. Reproductive Health 15 (73). Hakupäivä 24.10.2022. https://doi.org/10.1186/s12978-018-0511-x
[12] Kalvas, A. 2017. Kätilön antama synnytyksen aikainen tuki. Teoksessa J. Tuomi & A-M. Äimälä (toim.) Viisaat valinnat – terveenä raskaaksi, hyvä synnytys. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja, Sarja A, Tutkimuksia 22, 169–181. Hakupäivä 4.10.2022. https://www.tamk.fi/web/tamk/-/viisaat-valinnat-terveena-raskaaksi-hyva-synnytys.html
[13] Moloney, S. & Gair, S. 2015. Empathy and spiritual care in midwifery practice: Contributing to women’s enhanced birth experiences. Women and Birth 28 (4), 323‒328. Hakupäivä 24.10.2022. https://doi.org/10.1016/j.wombi.2015.04.009
