Tag COVID-19
Artikkelia varten haastateltiin yhdeksää 15–18-vuotiasta nuorta. Artikkeli pohjautuu nuorten haastattelussa esiin nousseisiin vastauksiin siitä, miten he ovat kokeneet terveydenhoitajan saatavuuden koronapandemian aikana opiskeluterveydenhuollossa. Haastattelujen perusteella nuoret eivät niinkään nostaneet esiin terveydenhoitajan saatavuuteen liittyviä ongelmia, vaan toivoivat ennemminkin parannuksia tiedon kulkuun ja saatavuudesta informointiin.
Nuorten psyykkisen hyvinvoinnin heikentyminen ja lisääntyneet mielenterveyden häiriöt ovat olleet laajasti esillä mediassa koronavirusepidemian aikana. Useat eri tahot ovat tuottaneet tutkimustietoa koronarajoitusten ja etäopiskelun vaikutuksista nuorten hyvinvointiin. Psyykkisen tuen tarjoaminen matalankynnyksen palveluina edistää hyvinvointia ja ehkäisee ongelmien laajenemista. Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön, jonka tuloksista käy ilmi koronarajoitusten heikentävä vaikutus nuorten psyykkiseen hyvinvointiin ja oppimiseen. Vaikutus ei kuitenkaan tämän tutkimuksen mukaan ollut niin suuri kuin useimmat muut tutkimukset osoittavat. Tuen tarjoamisessa ja sen kohdentamisessa nuoriin oli haasteita, joita opetus- ja oppilashuollon henkilöstön sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten tulee jatkossa kehittää.
Artikkelissa kuvataan Covid-19-pandemian aiheuttamien poikkeusolojen vaikutusta lapsiperheiden hyvinvointiin vanhempien kokemana. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla (n=5) lapsiperheiden vanhempia. Tutkimuksen mukaan poikkeusolojen aiheuttamat muutokset arjessa vaikuttivat lapsiperheiden hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti. Muutoksia ilmeni perheen elintasossa, yhteisösuhteissa sekä perheen itsensä toteuttamisessa. Perheen suojaaviksi tekijöiksi koettiin toimiva parisuhde, perheen yhteinen aika sekä töiden tekeminen. Kuormittaviksi tekijöiksi koettiin tukiverkon puute, epätietoisuus koronatilanteesta, työtilanteiden muuttuminen, sosiaalisten kontaktien vähyys sekä sosiaalinen media. Vanhemmat olisivat toivoneet sekä keskusteluapua että konkreettista kotiapua sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta, sillä poikkeusolojen aikana lapsiperheille kasautui kuormittavia tekijöitä huomattava määrä lyhyessä ajassa. Tulevaisuudessa vastaavanlaisissa poikkeusoloissa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää huomioida perheiden muuttunut tilanne ja vahvistaa perheiden resilienssiä.
Artikkelissa pohditaan ahdistusta ilmiönä kohta kaksi vuotta kestäneeseen koronapandemiaan peilaten. Artikkelissa käsitellään menetelmiä, joilla ahdistusta voidaan lievittää. Uusi koronavirus mutatoituu, leviää ja tarttuu helposti sekä aiheuttaa kuolemanriskin erityisesti ikääntyneelle ja monisairaalle kansanosalle. Tämän lisäksi yhteiskuntaan asetetut rajoitustoimet ovat osaltaan vaikuttaneet ihmisten mielialaan ja mielenterveyteen esimerkiksi sosiaalisten rajoitusten sekä taloudellisen epävarmuuden vuoksi. Artikkeli perustuu Oulun ammattikorkeakoululle tehtyyn opinnäytetyöhön, jonka aiheena ovat ahdistuksen lievityskeinot. Opinnäytetyössä todetaan koronapandemian lisänneen ihmisten kokemaa ahdistusta suoraan tai epäsuorasti. Koettuun ahdistukseen on kuitenkin olemassa toimivia lievityskeinoja.
Kouluterveydenhuollossa tuetaan kouluympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä koko kouluyhteisön hyvinvointia. Myös huoltajien kasvatustyön tukeminen on tärkeässä roolissa. Koululaisten suurimpia terveysongelmia ovat jo pitkään olleet erilaiset mielenterveysongelmat. Keskeisimpinä ovat käytöshäiriöt, tarkkaavaisuuden ongelmat ja aggressiivisuus. Koulussa terveydenhoitaja toimii terveyden edistämisen asiantuntijana. Kouluterveydenhoitaja tekee yhteistyötä koulun muun henkilöstön kanssa, toimii lääkärin työparina sekä asiantuntijana moniammatillisissa työryhmissä. Lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tuen tarpeet ovat lisääntyneen poikkeusaikana tavallista enemmän. Siksi olisi tärkeää, että palveluita on helposti saatavilla. Koronaepidemian alussa kouluterveydenhoitajia siirrettiin eri kunnissa toisiin tehtäviin. Työpaikan muutokset ja asiakasmäärän laskut vaikuttavat suuresti terveydenhoitajan työhön sekä työnkuvaan.
Ammattikorkeakouluopiskelijoille tarjottiin mahdollisuus sisällyttää opintoihinsa kokemus konferenssityöskentelystä, kun Oulussa järjestettyyn kansainväliseen eHealth-konferenssiin haettiin opiskelijoita osaksi järjestäjävastuussa olevaa tiimiä. Oulun ja Lapin ammattikorkeakoulujen opiskelijat työskentelivät hybridimuotoisessa konferenssissa yhdessä Suomen Telelääketieteen ja eHealth-seuran, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin, Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun edustajien kanssa. Monipuolisissa työtehtävissä opiskelijat pääsivät haastamaan itseään ja kerryttämään arvokasta työkokemusta muun muassa tiimityöskentelystä. Tässä artikkelissa kuvaillaan opiskelijoiden kokemuksia tapahtumassa työskentelystä ja jaetaan vinkkejä hybridikonferenssin järjestämiseen.
Terveydenhoitajien työssä jaksamista ja hyvinvointia tulisi tukea nykyistä paremmin. Hoitajien työssä jaksamisesta on puhuttu pitkään, mutta Kiinan Wuhanista 2019 alkanut koronapandemia on aiheuttanut entisestään haasteita terveydenhoitajien jaksamiseen. Terveydenhoitajia on jouduttu siirtämään täysin erilaisiin työtehtäviin, mikä on osaltaan kuormittanut työntekijöitä ja heidän jaksamistaan. Esimiestyöllä on todettu olevan myös selviä vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin. Terveydenhoitajien työhyvinvoinnin heikkeneminen on todellinen vaara työssä jaksamiselle ja sitä tulisikin turvata riittävillä toimenpiteillä ja tukitoimilla. Riittävillä toimenpiteillä ja tukitoimilla varmistetaan hoitohenkilökunnan työssä jaksaminen myös tulevaisuudessa.
Kokoomateos on kolmas Oulun ammattikorkeakoulun Kulttuurituottamisen ja luovan talouden (YAMK) Master-opiskelijaryhmän ja opettajien yhteistyönä laatima artikkelikokoelma kulttuurituottamisen ajankohtaisista aiheista. Teoksen sisältämien artikkelien teemoja ovat tuottajan työn keskeiset piirteet ja suhteet muihin professioihin, koronapandemian suora ja vahva vaikutus kulttuurialan toimintaan ja toimijoihin, ihmisten osallistaminen kulttuurin tekemiseen, kuluttamiseen ja kulttuuripalvelujen saavutettavuuteen, tarinallistaminen kulttuurin kuluttamisen houkuttelevuuden lisääjänä sekä digitalisoituvan kulttuurin haasteet ja mahdollisuudet. Jokainen artikkeli toimii itsenäisenä tekstinä, joten lukija voi halutessaan poimia niistä itseään kiinnostavimmat.
On helppoa todeta se, minkä niin moni muukin on jo tämän vuoden aikana todennut: korona ja kokoontumisrajoitukset ovat muuttaneet vapaa-aikaamme ja työelämää täysin, emmekä voi nauttia kulttuuri- ja urheilutapahtumista kuten ennen. Kulttuurin saralla epidemian aiheuttamat tappiot ovat järkyttävät. Onkin aika silmäillä miten kulttuurialan kulurakenne ja tulot ovat rakentuneet. Esimerkiksi festivaaleja jouduttiin jättää järjestämättä, ja myös useat teatterit ovat lomauttaneet työntekijänsä, joten kuluttajat eivät pääse nauttimaan varsinkaan kotimaisesta viihteestä kuten aiemmin.
Otetta ei näytetä, koska artikkeli on suojattu.
Keväällä 2020 myös kulttuuriala teki muiden toimijoiden tavoin valtavan digiloikan. Teknologinen osaaminen nousi keskiöön, kun yleisön tavoittamisen keinoja joutui pohtimaan uudesta digitaalisesta näkökulmasta. Tässä artikkelissa tarkastellaan digiloikkaa esimiehen, kulttuurituottajan, opettajan ja kulttuuripalveluiden käyttäjän näkökulmasta.
Vuonna 2020 tapahtuma- ja kulttuuriala oli ennennäkemättömän muutoksen edessä. Alkuvuodesta maailmalla kulkenut COVID-19-pandemia saavutti Suomen ja koko tapahtuma-ala pysähtyi. Pandemian leviäminen heitti nopeasti koko alan valtavien haasteiden eteen, ja sillä on ollut terveysvaikutustensa lisäksi myös mittavat taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset.
Otetta ei näytetä, koska artikkeli on suojattu.