Tag diagnostiikka
Suomessa ei tällä hetkellä ole optometristeille suunnattuja kliinisiä ohjeistuksia glaukoomapotilaiden arviointiin. Kliinisten ohjeistusten on todettu lisäävän optometristien näöntutkimusten laatua, aikaistavan glaukoomapotilaiden diagnooseja ja vähentävän väärien positiivisten epäilyjen määrää. Kansainvälisissä tutkimuksissa optometristit ovat sitoutuneita noudattamaan avokulmaglaukoomapotilaan kliinisiä hoito-ohjeistuksia vaihtelevasti. Kliinisiin hoito-ohjeistuksiin sitoutumiseen vaikuttavat positiivisesti integratiivisen kirjallisuuskatsauksen mukaan koulutus ja palaute sekä tietämys taudista ja ohjeistuksien olemassaolosta. Lisäkoulutusten myötä optometristit ottavat käyttöön vaativampia tutkimusmenetelmiä ja tunnistavat paremmin muutoksia näköhermonpäässä. Ohjeistuksen käyttöönotossa tiedottamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, mikäli optometristien toivotaan sitoutuvan sen käyttöön. Tässä artikkelissa esitellään yhteiskehitetty ohjeistus glaukoomapotilaan arvioimiseksi optometristien työssä.
Bioanalyytikko on terveydenhuollon ammattilainen, jonka työtehtäviin kuuluu muun muassa verenkuvatutkimusten analysointi. Vaikka laboratorion analyysilaitteistot ovat hyvin luotettavia, manuaalista näytteiden mikroskopointia tarvitaan yhä ammattitaidon ylläpitämiseksi muun muassa laitevikatilanteissa. Opiskelijoiden projektityönä valmistettiin veren sivelyvalmisteita opetuskäyttöön, jotta tulevilla bioanalyytikko-opiskelijoilla on käytössään hyvälaatuista opiskelumateriaalia. Vapaaehtoisilta otetut verinäytteet analysoitiin Oulun ammattikorkeakoulun Kontinkankaan kampuksen laboratorion Sysmex-verenkuva-analysaattorilla. Tämän jälkeen samoista näytteistä valmistettiin mikroskopoitavat objektilasit, jotka värjättiin May-Grünwald-Giemsa-värjäyksellä. Projektityön lopputuloksena syntyi 120 kappaletta May-Grünwald-Giemsa-värjättyä ja peitinlasilla päällystettyä veren sivelyvalmistetta sekä samojen näytteiden verenkuvatulosteet tulosten vertailua varten.
Mammografia on suurta tarkkuutta vaativa lääketieteellisen kuvantamisen laji, jossa esiintyy erilaisia artefaktoja eli kuvavirheitä. Artikkeli perustuu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutettuun opinnäytetyöhön, jossa kartoitetaan neljän eri mammografian menetelmän yhteydessä esiintyviä artefaktoja vuosina 2011–2020 kirjoitetuissa englanninkielisissä tutkimusartikkeleissa. Menetelmät ovat filmikuvausmammografia, digitaalinen mammografia, rintojen tomosynteesi ja varjoainetehosteinen mammografia. Opinnäytetyön tuloksena luetteloitiin yhteensä 63 artefaktaa. Tutkimusaineistossa sekä mainittiin artefaktoja ohimennen että kuvailtiin niitä tarkemmin. Tarkempi kuvailu painottui uudempien menetelmien eli tomosynteesin ja varjoainemammografian artefaktoihin. Vanhemman aineiston tutkiminen voisi antaa lisätietoa myös vanhempien menetelmien artefaktoista. Artefaktojen riittävä tuntemus on hyvä keino vähentää niistä aiheutuvia haittoja mammografiatutkimuksissa.