Tag tanssi
Blogitekstissä kuvataan mielen hyvinvoinnin keskeisiä piirteitä ja seuratanssia mielen hyvinvoinnin edistäjänä. Mielen hyvinvointi on ihmisen kokemus omasta hyvinvoinnistaan ja mielen tasapainosta. Mielen hyvinvoinnin kannalta merkityksellisiä ovat yhteydet toisiin ihmisiin ja niistä syntyvät yhteenkuulumisen ja yhteisöllisyyden kokemukset. Osallisuus ja läsnäolo ovat seuratanssin ydinasioita. Seuratanssikulttuurin tavoite on, ettei kukaan jää yhteisön ulkopuolelle. Se on myös mielen hyvinvoinnin edistämisen tavoite, sillä yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemukset ovat keskeisiä mielen hyvinvointia heikentäviä tekijöitä. Seuratanssi on esimerkki siitä, että kulttuurin eri muotoja hyödyntämällä on mahdollista rakentaa kohtaamisia ja yhteyttä ihmisten välillä.
Raportti käsittelee tutkimusta digitalisaation mahdollisuuksien ja uhkien välisestä jännitteestä Oulun ammattikorkeakoulun musiikin ja tanssin toimijoiden kokemusmaailmassa. Tutkimusaineisto koottiin teemahaastattelujen ja kyselyn avulla, ja sen analyysissa käytettiin kriittistä lähilukua ja sisällönanalyysia. Vastaajien kokemukset tiivistyivät neljään ideaalityyppiin, joissa heijastuvat muutostoimijuuden toteutuminen ja kokemushorisontit: digitaalinen osaaja, positiivinen sopeutuja, epävarma selviytyjä ja toivonsa menettänyt. Tulosten perusteella digitalisaatiossa tulisi nostaa keskiöön kokemus osallisuudesta ja tunne elämän hallinnasta. Lisäksi tuloksissa korostuvat tarve muutostoimijuuden vahvistamiseen aidon korkeakouludemokratian ja päätöksenteon läpinäkyvyyden kautta.
Hiphop on sosiaalinen ja kulttuurinen kenttä, josta ammattilaisuus on vain pieni osa. Ilman sosiaalista näkökulmaa hiphop-tanssia on vaikea edes kutsua hiphopiksi. Hiphopin olemuksellisena ytimenä on alluusio eli sen sisältämät viittaukset ilmiön synnyttäneeseen kontekstiin, sen juuriin ja sosiaalisiin suhteellisuuksiin. Alluusio on itsessään estetiikkaa, joka luo hiphop-koreografialle sisältöä. Hiphopin toiminnallisena kehyksenä on puolestaan cipher eli ympyrämuodossa tapahtuva tanssitilanne. Cipher on demokraattinen rakenne, joka onnistuessaan takaa jokaisen osallistujan näkyväksi tulemisen. Hiphop-tanssissa sosiaalinen vuorovaikutus on keskeistä, ja liikkeiden tavoin se on harjoiteltava tekninen taito.
Hiphop-tanssi on sosiokulttuurinen tuotos, joka kiinnittyy vahvasti etnisiin ja paikallisiin konteksteihin. Sekä pedagogisuus että performatiivisuus ovat syvällä hiphop-tanssin rakenteissa, historiassa ja juurissa, ja hiphopilla on selkeä paikkansa tanssinopetuksessa. Hiphop-tanssi on mustaa tanssia, vaikka globaalisti on olemassa myös ei-mustia hiphop-yhteisöjä. Hiphop-kulttuuri voidaan käsittää afrodiasporisen kulttuurin jatkumona, joka on syntynyt usean kulttuurin risteämässä. Hiphop-tanssin keskeinen funktio on kolonialismin purku eri näkökulmista, mutta samaan aikaan se on aina myös hauskanpitoa yhdessä.
Blogitekstissä esitellään KanTaMus-hankkeen syksyllä 2021 käynnistyneitä työpajoja, joiden aihesisältöjä ovat oppiminen, keho, ääni, kontakti, muuntelu ja tapahtuman anatomia. Hanke on kansantanssin ja kansanmusiikin pedagogiikkaa yhdistävä hanke, jonka tavoitteena on luoda paikallisperinteeseen ja yhteisöllisyyteen nojaavaa, vuorovaikutteista pedagogiikkaa ja hyvinvointia tuottavaa yhteisötoimintaa.
Blogiteksti käsittelee kansantanssin ja kansanmusiikin historiallista suhdetta, ja se liittyy näiden alojen yhteistä pedagogiikkaa kehittävään KanTaMus-hankkeeseen. Liike ja materiaalisuus ovat kansantanssin ja -musiikin yhteisiä nimittäjiä. Liike täydentää kuvaa musiikista ja ääni tanssista sen suhteen, millaisina ne ovat eläneet eri aikoina, miten ne ovat muuttuneet ja miten ne koetaan nykyaikana. Kansanmusiikin historia on aina myös kansantanssin historiaa, vaikka vanhemmasta tanssista tiedetään vähemmän kuin musiikista. On länsimaisen taidemusiikin luoma harha erottaa performanssi ja tuote toisistaan. Laulu ja soitto ovat ennen kaikkea inhimillistä toimintaa, jossa liike ja usein tanssikin ovat läsnä. KanTaMus-hankkeessa haetaan yhteisiä tarttumapintoja, joiden kautta kansantanssi ja -musiikki voitaisiin taas palauttaa yhteiseen tekemiseen, äänen ja liikkeen kiinteään vuorovaikutukseen.
Oulun ammattikorkeakoulun Kulttuurialan yksikön työntekijät ja opiskelijat ovat pitkään tehneet monenlaista kehitystyötä, jonka kautta yksikön opetus on kiinnitetty digitaalisen maailman mahdollisuuksiin. Julkaisussa keskitytään kolmeen esittävien taiteiden pioneeriprojektiin: virtuaaliurkuihin, LoLa-järjestelmään ja tanssilaboratorioon. Näihin on perehdytty haastattelemalla Ismo Hintsalaa, Jussi Tuohinoa ja Anssi Kirkonpeltoa, jotka ovat tuoneet yksikköön uudenlaisia tapoja tarkastella musiikin ja tanssin opetusta ja esitystoimintaa. Haastatteluissa ilmeni, kuinka kulttuurin digitalisaatio perustuu yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa, mutta toisaalta sen kautta syntyy myös uusia, kaupallisesti hyödynnettäviä konsepteja. Kehitystyö vaatii kuitenkin jatkuvasti uusia resursseja. Lisäksi tietoisuuden kulttuurista ja sen mahdollisuuksista tulee lisääntyä voimakkaasti myös alan ulkopuolella, jotta tulevaisuudessa nähdään menestyksekkäitä moniosaajia edistämässä kulttuurin digitalisoitumista.
Millaista on tehdä tanssia teollisuusrobotille ja mitä tuntemuksia robotit ihmisissä herättävät? Thomas Freundlich kertoo koreografin työstä tanssiteoksissa Actuator (2008) ja Human Interface (2012).
Taide- ja kulttuurivierailut ovat kuuluneet koulujen opetusohjelmaan vuosikymmenten ajan. Vierailut eivät kuitenkaan usein herätä nuorten keskuudessa pysyvää kiinnostusta taidelaitoksia kohtaan. Sosiaalisen median ilmiöiden hyödyntäminen voisi tarjota mahdollisuuksia nuorten kiinnostuksen lisäämiseen, mutta merkittävän näkyvyyden saavuttaminen on haasteellista.