Korkeakoulujen opettajat ohjaavat tulevaisuuden osaajia ja vaikuttavat osaltaan siihen, millaista osaamista työelämä saa. Millaista osaamista itse korkeakouluopettajilla on ja mitä osaamista heiltä vaaditaan opetustyöhön? Oulun ammattikorkeakoulussa kartoitettiin sosiaali- ja terveysalan opettajien osaamista kattavalla osaamisen itsearviointimittarilla keväällä 2022. Tässä artikkelissa kuvataan aineiston tuloksia eli opettajien osaamisen nykytilaa. Artikkeli on osa sosiaali- ja terveysalan yksikön osaamisen johtamisen ja kehittämisen tiekarttaa. Osaamisen arvioinnin tuloksia hyödynnettiin opettajien koulutustarpeiden kartoittamisen ja kehityskeskusteluiden tukena.
Elämme alati muuttuvassa maailmassa, mikä vaatii koulutusjärjestelmiä ja koulutuksen ammattilaisia mukauttamaan opetusmenetelmänsä nykyisiin olosuhteisiin eli digitaaliseen aikakauteen [1]. Muutosten takia opettajat tarvitsevat monipuolista osaamisen päivittämistä ja yhteistoiminnallisen toimintakulttuurin omaksumista [2]. Korkeakouluopettajien ammatillisen kehittymisen keskeisenä pilarina on jatkuva pyrkimys kehittää osaamistaan laajasti eri osaamisalueilla [1]. Näin ollen opettajien osaamisen jatkuva kehittäminen tulisi korkeakouluissa olla tärkeä päämäärä, ja toisaalta organisaatioissa olisi hyvä kehittää myös osaamisen kehittämisen palautejärjestelmiä [2].
Korkeakouluopettajilta vaaditaan monipuolista osaamista
Korkeakouluopettajien osaamiselta odotetaan nyt ja tulevaisuudessa paljon. Osaamista haastavat muun muassa toimintaympäristön jatkuvat muutokset, digitalisaatio ja globalisaatio [1]. Ammattikorkeakoulun opettajan työssä korostuvat tieteellisyyden ja ammatillisuuden yhteensovittaminen [3]. Tutkimuksissa on esitetty erilaisia korkeakouluopettajien osaamisen alueita. Muuan muassa Blaškován ym. [4] tutkimuksen mukaan korkeakouluopettajien osaamisalueet ovat ammatillinen osaaminen, pedagoginen osaaminen, motivointiosaaminen, vuorovaikutusosaaminen, persoonallisuusosaaminen, tieteellinen ja tutkimuksellinen osaaminen sekä julkaisuosaaminen.
Opettajien odotetaan rakentavan ja ylläpitävän verkostoja [5] sekä luovan ja hallinnoivan yhteistyöprojekteja [6], joihin myös opiskelijat voivat osallistua [7]. Opettajan työelämäosaaminen on oleellinen taito, jotta koulutuksen työelämälähtöisyys voi toteutua [8]. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi opettajalla tulee olla kyky kartoittaa tarvittavaa tietoa ja kehittämistarpeita työelämässä. Lisäksi opettajan on oltava visionääri sekä riittävän yrittäjähenkinen. Ennen kaikkea opettajalla on oltava hyvät viestintä- ja neuvottelutaidot. Hänellä tulisi olla myös projektinhallintataitoja, kuten hyvä organisointikyky, kyky hallita resursseja sekä seurata ja arvioida projektiprosesseja [6] [9]. Opettajuuden ydinosaamista on sisällön hallinnan ohella opiskelijan oppimisen edistäminen, eettisyys, tulevaisuushakuisuus, yhteiskuntasuuntautuneisuus, yhteistyö ja verkostoituminen sekä itsensä ja työnsä jatkuva kehittäminen ja oppiminen [8].
Mikkosen ym. [2] mukaan erityisesti sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajat tarvitsevat vahvaa pedagogista osaamista, tutkimusosaamista, kulttuuriosaamista, oman ammattialansa laajaa tuntemusta, näyttöön perustuvan toiminnan osaamista, johtamis- ja yhteistyöosaamista sekä verkostoitumisen ja kansainvälisen ammatillisen vuorovaikutuksen taitoja. Opettajien on pystyttävä työskentelemään myös digitaalisissa oppimisympäristöissä [1] [2].
Sosiaali- ja terveysalan yksikössä kehitetään ja toteutetaan osaamisen johtamisen ja kehittämisen toimintamallia [10]. Tässä artikkelissa kerromme opettajien osaamisen kartoituksen tuloksista. Kartoitus oli osa OSMU-hanketta, jonka tavoitteena oli osaamisen johtamisen toimintamallin kehittäminen Pohjois-Pohjanmaan sote-palvelutuotantoalueelle.
Opettajien osaamisen itsearviointimittarin kehittämisessä hyödynnettiin olemassa olevaa mittaria
Opettajien osaamisen kartoituksessa haluttiin hyödyntää mahdollisimman paljon olemassa olevia ja mahdollisesti jo testattuja mittareita oman mittarin kehittämisen pohjalle. HeSoEduCo-mittari [11] sisälsi jo korkeakouluopettajan työssä tärkeitä osaamisalueita. HeSoEduCo-mittari oli kehitetty TerOpe-hankkeessa, ja sitä kehitettiin sekä muokattiin osaamisen ennakoinnista saatujen osaamistietojen perusteella. Lisäksi mittariin lisättiin opettajien osaamiseen liittyviä osaamisalueita hyödyntäen tieteellistä tutkimustietoa ja yksikön tarpeita siten, että lopulta se sisältää 13 osaamisaluetta ja 121 väittämää.
Mittarin osaamisalueita olivat sosiaali-, terveys-, ja kuntoutusalan opettajan ammatillinen osaaminen (kuviossa ja taulukossa lyhennettynä ammatillinen osaaminen) (7 väittämää), tieteellinen ja tutkimuksellinen opettajan osaaminen (15 väittämää), pedagoginen osaaminen (16 väittämää), digipedagoginen osaaminen (9 väittämää), arviointiosaaminen (8 väittämää), vuorovaikutus-, verkosto-, ja yhteistyöosaaminen (6 väittämää), työhyvinvointiosaaminen (8 väittämää), itsensä johtamisen osaaminen (16 väittämää), kulttuurinen osaaminen (8 väittämää), eettinen osaaminen (9 väittämää), näyttöön perustuva sosiaali-, terveys-, ja kuntoutuksen osaaminen (taulukossa ja kuviossa NPT-osaaminen) (10 väittämää), kestävät innovaatiot ja ennakointiosaaminen (4 väittämää) sekä osaamisen jatkuva kehittämisosaaminen (5 väittämää).
Mittarin jokainen osaamisalue sisälsi Likert-asteikolliset väittämät, jossa opettaja arvioi osaamisensa asteikolla 1‒4 (1 = osaan huonosti, 2 = osaan kohtalaisesti, 3 = osaan hyvin, 4 = osaan kiitettävästi). Jokaista osaamisen osa-aluetta tarkasteltiin väittämien tasolla vastaajien tiimit huomioiden. Lisäksi jokaisesta osaamisalueesta muodostettiin summamuuttujat. Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin SPSS28-tilasto-ohjelmistolla. Lisäksi tarkasteltiin mittarin käytettävyyttä.
Sisäistä johdonmukaisuutta tarkasteltiin Cronbachin alfakertoimella, mihin sisällytettiin mittarin osiot. Cronbachin alfa vaihteli 0,83 (vuorovaikutusosaaminen) – 0,96 (digipedagoginen osaaminen), mikä osoitti mittarin johdonmukaisuuden olevan hyvää. Opettajien itsearvioitua osaamista tarkasteltiin osaamisalueista luotujen summamuuttujien mukaisesti x2-testillä sekä Kruskall-Wallisin testillä. Tilastollisesti merkitsevänä erona käytettiin p < 0,05 tiimien väliseen tarkasteluun. Osaamista tarkasteltiin tiimiin kuulumisen näkökulmasta, sillä opettaja pystyi kyselyssä rastittamaan useamman opetusalan opettajuuteensa.
Opettajien osaamisen nykytilanne
Kyselyyn vastasi 81 sosiaali- ja terveysalan yksikön opettajaa, jotka kuuluivat sosiaalialan (n = 10), hoitoalan (n = 41), kuntoutusalan (n = 16), terveydenhuollon erityisalan (n = 16) ja ylemmän amk:n (n = 5) tiimeihin. Vastauksia tarkasteltiin tiimeihin kuulumisen kautta, mutta tässä artikkelissa tulokset raportoidaan koko aineiston näkökulmasta.
Koko aineistosta tarkasteltiin keskiarvot osaamisalueittain. Opettajien osaamisen keskiarvot vaihtelivat parhaimman eli ammatillisen osaamisen osaamisalueen keskiarvosta 3,35 (Md = 3) huonoimman osaamisen eli kestävät innovaatiot ja ennakointiosaaminen keskiarvoon 2,33 (Md = 2). (Kuvio 1.)
Opettajien osaaminen käydään tässä läpi parhaimmasta osaamisalueesta heikoimpaan (taulukko 1). Suurin osa vastaajista (n = 77) arvioi ammatillisen osaamisensa hyväksi tai kiitettäväksi (ka. 3,35, Md = 3). Tiimien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja (p = 0,022). Eettinen osaaminen oli hyvää tai kiitettävää suurimmalla osalla vastaajista (ka. 3,35, Md = 3), eikä eroja tiimien välillä ollut (p = 0,27). Arviointiosaaminen koko aineistossa oli hyvää (ka. 3,21, Md=3), eikä myöskään tässä osaamisalueessa ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja (p = 0,16). Pedagogisen osaamisen keskiarvo oli 3,12 (Md = 3, p = 0,21) ja osaaminen oli mitä suurimmassa määrin vastaajilla hyvää tai kiitettävää. (Taulukko 1.)
Näyttöön perustuva sosiaali-, terveys- ja kuntoutuksen osaaminen (NPT) oli 24 prosentilla vastaajista kohtalaista tai huonoa, ja osaamisessa oli tilastollisesti merkitsevää eroa tiimien välillä (p < 0,001). Työhyvinvointiosaamisessa 19 vastaajaa oli arvioinut osaamisensa kohtalaiseksi, loput arvioivat osaamisensa hyväksi tai kiitettäväksi (ka. 2,95, Md = 3). Eroja ryhmien välillä ei ollut (p = 0,35).
Opettajat arvioivat osaamisensa jatkuvassa kehittämisosaamisessa hyväksi tai kiitettäväksi, mutta eroja ryhmien välillä oli (p = 0,03). Itsensä johtamisen osaamisessa (ka. 2,93, Md = 3) tiimien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p = 0,040). Vuorovaikutus-, yhteistyö-, ja verkosto-osaamisessa yli puolet (n = 46) arvioi osaamisensa hyväksi. Kuitenkin 27 prosenttia arvioi osaamisensa kohtalaiseksi (ka. 3,26, Md = 3, p = 0,232). (Taulukko 1.)
Digipedagogiikan osaamisessa opettajien osaamisen itsearvioinnissa oli hajontaa tasaisesti huonon ja kiitettävän osaamisen välillä (ka. 2.75, Md = 3). Ryhmien välillä koko aineistossa oli tilastollisesti merkitseviä eroja (p = 0,007).
Kulttuurisessa osaamisessa muutama (n = 4) opettaja arvioi osaamisensa huonoksi ja alle kolmannes (n = 27) kohtalaiseksi (ka. 2,7, Md = 3), eikä tiimien välillä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja (p = 0,68). Kestävät innovaatiot ja ennakointiosaamisessa vain kuusi opettajaa arvioi oman osaamisensa olevan kiitettävää. Tiimien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p = 0,238). (Taulukko 1.)
Opettajien osaamisen kehittäminen on osa osaamisen ja johtamisen kehittämisen toimintamallia
Opettajien osaaminen on tämän pilottitutkimuksen mukaan eri osaamisalueissa hyvää. Vastaajien kesken oli kuitenkin suurta hajontaa. Jokaiseen osaamisalueeseen tuli vastauksia huonosta tai heikosta osaamisesta. Suurimmat osaamisvajeet, joihin opettajat tarvitsevat koulutusta, arvioitiin olevan näyttöön perustuvan toiminnan osaamisessa, tieteellisessä ja tutkimuksellisessa osaamisessa, kestävät innovaatiot ja ennakointiosaamisessa, digipedagogisessa osaamisessa sekä kulttuurisessa osaamisessa. Lisäksi kestävät innovaatiot ja ennakointiosaaminen käsitteenä kaipaa avaamista. Mitä sillä tarkoitetaan erityisesti sosiaali- ja terveysalan kontekstissa?
Opettajien osaamisen kehittämisen tueksi on yksikössä toteutettu osaamisen johtamisen ja kehittämisen toimintamallia. Sen pohjalta on lähdetty järjestämään koulutuksia muun muassa näyttöön perustuvasta toiminnasta sosiaali- ja terveysalan sekä kuntoutuksen alan opettajille. Näyttöön perustuvuus opetus- ja TKI-työssä -oppimishetkiä tarjotaan nyt pilottina ja jatkossa niitä tarjotaan tarpeiden mukaan. Lisäksi digipedagogisen osaamisen kehittymisen tueksi tarjolla ovat olleet Hopedi-hankkeen järjestämät koulutukset ja perehdytykset. Kehittämistoiveena on esitetty oman digistarttipaketin saamista myös opetushenkilöstön käyttöön, ja tätä ollaan digipedapalveluissa jo toteuttamassa.
Oamkin uudessa organisaatiorakenteessa hyvinvoinnin ja kulttuurin osaamisalalla on käsissään myös ainutlaatuinen tilaisuus kehittää ja hyödyntää opetushenkilöstöllä olevaa osaamista, kun uusi osaamisala yhdistää aikaisempaa laaja-alaisemman osaajajoukon. Samalla kun osaaminen monipuolistuu, voidaan myös oppia toinen toisilta. Parhaimmassa tapauksessa osaaminen voi synnyttää jotain aivan uutta, jos vain uskalletaan rikkoa rajoja ja annetaan osaamisen kehittymiselle mahdollisuus.
Arja Rantala
yliopettaja
OSMU-hankkeen projektipäällikkö
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Kirsi Koivunen
kehittämispäällikkö
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Satu Pinola
lehtori, tiimipäällikkö
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
Eevi Karsikas
väitöskirjatutkija
OSMU-hankkeen hankekoordinaattori
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue
Taina Junttila
osaamisalajohtaja
Hyvinvointi ja kulttuuri
Oulun ammattikorkeakoulu
OSMU – Sote-alan osaava työvoima, muuttuvat osaamistarpeet Rahoitus: Euroopan sosiaalirahasto Toteutusaika: 1.1.2020–31.5.2023 Osatoteuttajat: Oulun ammattikorkeakoulu, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja Oulun yliopisto Tavoite: Luoda osaamisen kehittämisen toimintamalli Pohjois-Pohjanmaan sote-palvelutuotantoalueelle.
Hankkeen muut julkaisut Oamk Journalissa
Lähteet
[1] Fernández-Batanero, J. M., Román-Graván, P., Montenegro-Rueda, M., López-Meneses, E. & Fernández-Cerero, J. 2021. Digital Teaching Competence in Higher Education: A Systematic Review. Education Sciences 11 (11), 689. Hakupäivä 15.4.2023. https://doi.org/10.3390/educsci11110689
[2] Mikkonen, K., Koivula, M., Sjögren, T., Korpi, H., Koskinen, C., Koskinen, M., Kuivila, H-M., Lähteenmäki, M-L., Koskimäki, M., Mäki-Hakola, H., Wallin, O., Saaranen, T., Sormunen, M., Kokkonen, K-M., Kiikeri, J., Salminen, L., Ryhtä, I., Elonen, I. & Kääriäinen, M. 2019. Sosiaali- terveys-, ja kuntoutusalan opettajien osaaminen ja sen kehittäminen. Osaavat opettajat yhdessä! Acta Universitatis Ouluensis F 14. Tampere: Juvenus Print. Hakupäivä 26.4.2023. http://urn.fi/urn:isbn:9789526224794
[3] Marttila, L. 2015. Ura kerronnallisena työnä – ammattikorkeakoulun opettajat kertojina. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Hakupäivä 2.5.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9809-1
[4] Blašková, M., Blaško, R. & Kucharčíková, A. 2014. Competences and Competence Model of University Teachers. Procedia – Social and Behavioral Sciences 159, 457–467. Hakupäivä 1.5.2023. https://doi.org/10.1016/j.sbspro.2014.12.407
[5] Ruskovaara, E., Pihkala, T., Seikkula-Leino, J. & Järvinen, M. R. 2015. Broadening the resource base for entrepreneurship education through teachers’ networking activities. Teaching and Teacher Education 47, 62–70. Hakupäivä 2.5.2023. https://doi.org/10.1016/j.tate.2014.12.008
[6] Brundiers, K., Wiek, A. & Kay, B. 2013. The Role of Transacademic Interface Managers in Transformational Sustainability Research and Education. Sustainability 5 (11), 4614–4636. Hakupäivä 5.5.2023. https://doi.org/10.3390/su5114614
[7] Rosenberg Daneri, D., Trencher, G. & Petersen, J. 2015. Students as change agents in a town-wide sustainability transformation: the Oberlin Project at Oberlin College. Current Opinion in Environmental Sustainability 16, 14–21. Hakupäivä 27.4.2023. https://doi.org/10.1016/j.cosust.2015.07.005
[8] Töytäri, A. 2019. Näkökulmia ammattikorkeakouluopettajan oppimiseen ja osaamishaasteisiin. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Hakupäivä 8.5.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7811-2
[9] Wiek, A., Xiong, A., Brundiers, K. & van der Leeuw, S. 2014. Integrating problem- and project-based learning into sustainability programs. International Journal of Sustainability in Higher Education 15 (4), 431–449. Hakupäivä 30.4.2023. https://doi.org/10.1108/IJSHE-02-2013-0013
[10] Koivunen, K., Rantala, A., Pinola, S., Sakko, S. & Junttila, T. 2023. Sote-alan opettajien osaaminen ja sen kehittäminen on korkeakoulun kilpailuvaltti. Oamk Journal x/2023.
[11] Mikkonen, K., Tuomikoski, A.-M., Sjögren, T., Koivula, M., Koskimäki, M., Lähteenmäki, M.-L., Mäki-Hakola, H., Wallin, O., Sormunen, M., Saaranen, T., Koskinen, C., Koskinen, M., Salminen, L., Holopainen, A. & Kääriäinen, M. 2020. Development and testing of an instrument (HeSoEduCo) for health and social care educators’ competence in professional education. Nurse Education Today 84, 104239. Hakupäivä 26.4.2023. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2019.104239
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.