Open space vertaisoppimisen menetelmänä

Tässä artikkelissa esitellään open space yhtenä vertaisoppimisen menetelmänä ja kuvataan, kuinka menetelmää sovellettiin korkeakoulupedagogiikan kouluttajille ja kehittäjille suunnatussa seminaarissa. Perinteisestä seminaarista poiketen open spacessa jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa seminaarin ohjelmaan, jakaa omaa osaamistaan ja osallistua itseä kiinnostaviin keskusteluihin. Open space osoittautui joustavaksi ja inspiroivaksi työskentelytavaksi.

Open space on vertaisoppimisen menetelmä, jossa ohjelma rakentuu osallistujien toiveista ja tarpeista. Menetelmää voi soveltaa esimerkiksi erilaisissa kokouksissa ja seminaareissa (kuva 1). Siitä käytetään myös nimeä non-konferenssi.

Perinteisestä seminaarista poiketen open space -seminaarissa ohjelmaa tai puhujia ei ole päätetty etukäteen, vaan osallistujat ehdottavat keskusteluaiheita. Open spacen toimivuus perustuu niin sanottuun ”kahden jalan sääntöön”, jonka mukaan ihmisillä on mahdollisuus osallistua niihin keskusteluihin, joissa heillä on eniten annettavaa ja joista he itse saavat jotain [1].

Menetelmän taustalla on opiskelija- tai oppijalähtöisyys, joka ottaa huomioon oppijan erilaiset tarpeet ja kiinnostuksen kohteet [2]. Opiskelijakeskeisyyteen kuuluvat keskeisesti opiskelijan valinnanvapaus ja vastuu omasta oppimisestaan ja osallistumisestaan [3]. Kun oppija voi suunnitella omaa oppimistaan itsenäisesti, hänen valtansa henkilökohtaiseen oppimiseen kasvaa [3] ja se lisää myös vastuuta omasta oppimisesta [4]. Myös oppijan motivaatio kasvaa, kun hänellä on autonomiaa päättää omasta oppimisestaan [5]. Lisäksi oppijakeskeisyyteen kuuluvat vahvasti oppijan aktiivisuus ja oppijoiden välinen yhteistyö [2].

Open spacessa jokainen voi osallistua itseä kiinnostaviin keskusteluihin ja vaihtaa keskusteluryhmää missä vaiheessa tahansa. Seminaarissa ei ole esiintyjiä tai keynote-puheenvuoroja, vaan lähtökohtana on tunnistaa kaikkien osaaminen ja kokemukset arvokkaina. Osallistuminen ei edellytä etukäteen valmisteltua puheenvuoroa tai esitystä, vaan teemaan liittyvät keskustelut pohjautuvat vapaaseen yhteiseen jakamiseen ja kaikkien osallistumiseen. Tilanne vastaa vertaisoppimista, jossa oppiminen on vastavuoroista ja molemminpuolisesti hyödyllistä. Vertaisoppimisen tilanteessa jaetaan tietoa, ideoita ja kokemuksia osallistujien kesken. Vertaisoppimiseen kuuluu myös emotionaalinen tuki [6] [7].

Open space edellyttää järjestäjää, jotta vertaisoppiminen onnistuu. Siten kyseessä ei ole informaali oppimistilanne, jossa oppijat kokoontuvat opiskelijajohtoisesti ja oppimisen tilanteet rakentuvat täysin vapaasti, vaan oppimistilanne on rakennettu formaaliksi (esim. [6] [8] [9]). Järjestäjä mahdollistaa vertaisoppimisen kokoamalla oppimisesta ja jakamisesta kiinnostuneet yhteen, jolloin oppiminen ei jää rajoitetun ryhmän toimintamalliksi, vaan kaikki kiinnostuneet voivat osallistua [6].

Open spacen vaiheet

Lari Karreinen [10] on kuvannut open spacen vaiheita seuraavasti:

1. Keskusteluaiheiden ehdottaminen
   Osallistuja kirjoittaa lapulle tai verkossa olevalle alustalle (esimerkiksi jaettu Word-dokumentti/Jamboard/Flinga/Padlet), mistä aiheesta haluaa keskustella sekä oman nimensä. Aiheen ehdottaja valmistautuu toimimaan ehdottamansa keskustelun vetäjänä. Kaikkien osallistujien ei tarvitse ehdottaa keskustelunaihetta.
   
2. Ohjelman kokoaminen
   Koulutuksen järjestäjä kokoaa ehdotuksista valmiin ohjelman ohjelmataulukkoon. Järjestäjä voi yhdistellä samankaltaisia aiheita tai jakaa jonkin laajan aiheen.
   
3. Ilmoittautuminen keskusteluryhmiin
   Osallistujat ilmoittautuvat keskusteluryhmiin. He voivat myös ehdottaa keskustelun vetäjälle tai seminaarin järjestäjälle aiheen siirtämistä eri aikaan tai paikkaan. Joku aihe voi jäädä ilman ryhmää, jos siihen ei ilmoittaudu muita asiasta kiinnostuneita.
   
4. Osallistuminen keskustelemalla ja kuuntelemalla
   Aluksi keskustelun ehdottaja kertoo lyhyesti ryhmälle, miksi hän ehdotti aihetta. Osallistujat ovat mukana keskustelussa jakamalla tiedon lisäksi omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan aiheesta. Tärkeää on myös muiden kuuntelu. Keskustelun kesto voi vaihdella. Rajatuissa aiheissa keskusteluun voi riittää parikymmentä minuuttia, laajemmissa aiheissa aikaa kannattaa varata noin tunti.
   
   Keskustelun aikana pätee kahden jalan sääntö: jos keskustelu ei innostakaan, osallistuja voi vaihtaa ryhmää missä vaiheessa tahansa. Vain keskustelun vetäjän täytyy olla paikalla loppuun saakka.
   
5. Yhteinen päätös
   Kaikkien keskusteluryhmien osallistujat kokoontuvat lopuksi yhteiseen päätökseen, jossa voidaan tiivistää, mitä osallistujat tai ryhmät ovat oivaltaneet omissa keskusteluryhmissään.

Open spacen periaatteet ja roolit

Open spacessa on neljä periaatetta [11]:

1. Paikalla ovat juuri oikeat ihmiset. Olette innostuneita ja valmiita ottamaan vertaisina vastuuta ohjelmasta – luottakaa siihen!
   
2. Se mitä tapahtuu on se, mitä on tarkoitettu tapahtuvan. Jotain muuta kuin se mitä odotit voi tapahtua, luovu siis ennakko-odotuksistasi ja ole avoin sille, mitä tapahtuu!
   
3. Se alkaa, kun sen aika on. Anna luovuuden virrata ja voit yllättyä siitä, mitä yhtäkkiä tapahtuu.
   
4. Se loppuu, kun se loppuu. Jos tuntuu siltä, että aihe on tyhjennetty, siirtykää toiseen.

Lisäksi open spacessa on neljä roolia [10]:

1. Kokouksen ehdottaja = ehdottaa keskustelun aiheen, vetää kokouksen ja huolehtii muistiinpanoista.
2. Osallistuja = jakaa tietoa ja omia kokemuksiaan aiheesta sekä tekee uusia oivalluksia.
3. Mehiläinen = osallistuja, joka liikkuu keskustelusta toiseen ja samalla pölyttää eli levittää eri ryhmien keskustelujen antia eteenpäin.
4. Perhonen = osallistuja, joka kaunistaa tapahtumaa lennellen eri ryhmissä oman tarpeensa mukaan. Hänellä ei ole vastuuta levittää keskustelujen antia eteenpäin, kuten mehiläisellä.

Periaatteiden tavoitteena on innostaa ja motivoida osallistujia, ja roolien avulla keskustelu sujuu joustavasti. Nämä molemmat on syytä esitellä tilaisuuden alussa.

Open space seminaarimuotoisena työskentelytapana

Kokko-hanke toteutti syksyllä 2022 ja keväällä 2023 open space -seminaarin. Molemmat seminaarit olivat tarkoitettu korkeakoulupedagogiikan kouluttajille ja kehittäjille. Syksyn seminaari oli hybridimuotoinen ja kevään seminaari toteutettiin lähitapaamisena.

Open spacen vaiheiden mukaisesti seminaarien alussa osallistujat nimesivät omia keskustelutoiveita. Molemmissa seminaareissa keskustelutoiveita oli tiedusteltu ennakkotehtävän tapaan jo ennen seminaaria. Osa oli ehtinyt jo nimetä keskusteluaiheen etukäteen ja loput osallistujat kirjasivat toiveensa seminaarin alussa.

Syksyn seminaarissa aiheiksi nousivat muun muassa joustavat oppimismallit, yliopistopedagogiset opinnot, korkeakoulujen yhteistyö ja kestävä kehitys. Keväällä puolestaan osallistujia kiinnostivat muun muassa tekoälyn ohjeistukset eri korkeakouluissa, verkkotyökalut opiskelijoiden tukena ja massakurssien ja geneeristen taitojen arviointi (kuva 2).

Ohjelma toteutettiin tunnin pituisina rinnakkaissessioina. Niiden alussa osallistujat jakaantuivat keskusteluryhmiin sen aiheen ympärille, joka heitä kiinnosti. Jokaiselle keskustelunaiheelle oli tunti aikaa, ja jokainen ryhmä keskusteli yhdestä aiheesta. Jokaiselle ryhmälle nimettiin keskustelun vetäjä, joka oli ehdottanut kyseistä aihetta. Keskustelun vetäjä huolehti muistiinpanojen tekemisestä.

Ryhmät jakaantuivat eri pöytiin ja osittain eri tiloihin keskustelemaan omista aiheistaan (kuva 3). Hybriditoteutus edellytti, että paikan päällä vähintään yhdellä ryhmäläisellä oli tietokone mukana, jotta etäosallistujat pääsivät keskusteluun mukaan. Ryhmän keskusteluaiheen ehdottaja kokosi muistiinpanoja ja huomioita yhteiselle Googlen Jamboard-alustalle. Keskusteluryhmien muistiinpanot jaettiin seminaarin jälkeen kaikille osallistujille, jolloin tietoa sai myös muista kuin oman ryhmänsä aiheista.

Perinteisesti kahden jalan sääntöä noudatettaessa osallistujat saavat vaihtaa ryhmää missä vaiheessa keskustelua tahansa. Syksyn seminaarissa kahden jalan sääntöä sovellettiin mehiläisten ja perhosten rooleihin. Kokoustilan etuosaan asetettiin mehiläisen ja perhosen kylttejä, joita osallistujat saivat halutessaan hakea. Mehiläiset ja perhoset saivat vaihtaa ryhmää missä vaiheessa keskustelua tahansa. Muut osallistujat pysyivät omissa ryhmissään keskustelun loppuun saakka. Seminaarin lopuksi osallistujat kokoontuivat yhteen jakamaan oivalluksia omista keskusteluistaan ja reflektoimaan open space -menetelmää.

Seminaari oli antoisa ja innostava kokemus

Osallistujat kuvailivat open space -menetelmää mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi kokemukseksi. Menetelmä mahdollisti niiden asioiden työstämisen, jotka inspiroivat osallistujia juuri sinä päivänä. Keskustelu suuntautui ryhmän kiinnostuksen kohteen mukaan (ks. [6] [7]).

Työskentely koettiin merkityksellisenä perinteiseen seminaariin verrattuna, sillä jokaisella oli jotain annettavaa keskustelussa. Open space mahdollisti asioiden tarkastelun useasta eri näkökulmasta ilman oikeita ja vääriä vastauksia. Osallistujat olivat useista korkeakouluista, joten open space tarjosi mahdollisuuden jakaa hyviä käytänteitä ja verkostoitua eri korkeakoulujen toimijoiden kesken.

Keskustelut koettiin antoisina, vaikka ei itse olisi ehdottanut mitään aihetta seminaarissa. Aiheet olivat ajankohtaisia ja tuttuja jokaiselle korkeakoulupedagogiikan kouluttajalle ja kehittäjälle. Tunti osoittautui sopivan pituiseksi ajaksi aiheen syvälliseen käsittelyyn etenkin, jos ryhmässä oli useampi osallistuja.

Hybriditoteutus toimi saumattomasti ja mahdollisti osallistumisen ympäri Suomen. On hyvä pitää mielessä, että onnistunut hybriditoteutus vaatii useamman fasilitaattorin, jotta etä- ja lähiosallistujat pystytään huomioimaan tasavertaisesti. Kokemuksen perusteella open space edellyttää vähintään kymmentä osallistujaa, mutta konsepti sopii myös monen sadan ihmisen vertaisoppimisen menetelmäksi.

Menetelmän muut sovellutukset

Yhteisen reflektoinnin päätteeksi seminaarin osallistujat pohtivat, miten open spacea voisi soveltaa omassa työssään. Menetelmä sopii esimerkiksi oman organisaation kehittämispäiville. Usein kehittämispäivien aiheet ovat ennalta määrättyjä, eivätkä välttämättä itselle ajankohtaisia. Omien aiheiden ehdottaminen sen sijaan voi tuntua mielekkäämmältä ja motivoida osallistumaan [5].

Osallistujien keskustelutoiveet kertovat heidän ajankohtaisista kiinnostuksen kohteistaan, oppimisen tarpeistaan ja mahdollisesti työhön liittyvistä haasteista. Järjestäjä voi aiheiden perusteella tehdä osallistujajoukosta tärkeitä huomioita ja tukea aiheisiin liittyviä toimintoja myös myöhemmin muilla tavoilla. Menetelmän avulla voidaan rakentaa myös työyhteisön yhteisöllisyyttä.

Useampi kouluttaja ja kehittäjä totesi, että haluaa hyödyntää menetelmää myös omassa korkeakoulussa korkeakoulupedagogiikan koulutusmenetelmänä. Menetelmä sopii hyvin säännölliseksi ja keveäksi tavaksi ylläpitää osaamista. Lisäksi kouluttajat ja kehittäjät näkivät menetelmän toimivan hyvien käytäntöjen levittämisessä ja ajankohtaisten ilmiöiden haltuunoton tukemisessa.

Open spacen kahden jalan sääntö soveltuu myös kokouksiin. Tällöin ihmisillä on mahdollisuus osallistua niihin kokouksiin, joissa he voivat tuottaa lisäarvoa. Toisaalta open space sopii myös opiskelijoille ja opintojakson alkuun lisäämään ymmärrystä siitä, että opetettavasta aiheesta on monta näkökulmaa.

Hanna Spets
koulutussuunnittelija
ammatillinen opettajankoulutus
Oulun ammattikorkeakoulu

Hanna Alaniska
lehtori
ammatillinen opettajankoulutus
Oulun ammattikorkeakoulu

Merja Maikkola
yliopisto-opettaja
Oulun yliopisto

Tämä materiaali on osa Kokko-hanketta (Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen korkeakoulupedagogiikan kouluttajien ja kehittäjien osaamisen kehittäminen).

Hankkeen tavoitteena on kehittää ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen korkeakoulupedagogiikan kouluttajien ja kehittäjien osaamista, jotta heillä on valmiuksia toimia digitalisoituvissa ja yhteisöllisissä toimintaympäristöissä.

Kokko-hanketta koordinoi Oamk ja hanke on saanut rahoitusta Opetus- ja kulttuuriministeriöltä vuosille 2021–2023.

www.kopeyhteiso.fi

Hankkeen muut julkaisut Oamk Journalissa

Lähteet

[1] Fasilitointi Areena. Open space – itseohjautuvat kokoukset. Hakupäivä 10.3.2023. https://fasilitointiareena.com/fasilitointipankki/tyokaluja/openspace/

[2] Attard, A., Di Iorio, E., Geven, K. & Santa, R. 2010. Student-centred learning. An insight into theory and practice. Bucharest: Education International, The European Student’s Union. Hakupäivä 5.9.2023. https://www.esu-online.org/wp-content/uploads/2016/07/2010-T4SCL-Stakeholders-Forum-Leuven-An-Insight-Into-Theory-And-Practice.pdf

[3] Heinonen, L., Eriksson, S. & Kujala, J. 2011. Opinnot sujuviksi opiskelijakeskeisellä oppimisella. Peda-Forum. Yliopistopedagoginen aikakausjulkaisu 18, 45–48. Yliopistopedagogiikan asiantuntija- ja yhteistyöverkosto. Jyväskylä: Jyväskylän Siirto-Paino Oy.

[4] Näppilä, T. 2020. Mikä ohjaa yliopisto-opiskelijan oppimisprosessia? Yliopistojen päästrategia-asiakirjojen analyysi. Tiedepolitiikka 45 (1), 34–45. Hakupäivä 5.9.2023. https://journal.fi/tiedepolitiikka/article/view/95424

[5] Ryan, R. M. & Deci, E. L. 2000. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. American Psychologist 55 (1), 68–78. Hakupäivä 5.9.2023. https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.68

[6] Boud, D. 2016. Introduction: making to move to peer learning. Teoksessa D. Boud, J. Sampson & R. Cohen (toim.) Peer learning in higher education: learning from & with each other. Routledge, 1–17.

[7] Topping, K. J. 2005. Trends in peer learning. Educational Psychology 25 (6), 631–645. Hakupäivä 5.9.2023. https://doi.org/10.1080/01443410500345172

[8] Gamlath, S. 2021. Peer learning and the undergraduate journey: a framework for student success. Higher Education Research & Development 41 (3), 699–713. Hakupäivä 5.9.2023. https://doi.org/10.1080/07294360.2021.1877625

[9] Eshach, H. 2007. Bridging In-school and Out-of-school Learning: Formal, Non-Formal, and Informal Education. Journal of Science Education and Technology 16 (2), 171–190. Hakupäivä 5.9.2023. https://doi.org/10.1007/s10956-006-9027-1

[10] Karreinen, L. 2013. Voiko itseorganisoitumista johtaa? Open space vapaaehtoisjohtamisen työkaluna. Hakupäivä 10.3.2023. http://www.karreinen.org/2013/09/voiko-itseorganisoitumista-johtaa-open.html

[11] Owen, H. H. 2008. Open Space Technology: a user’s guide. Berrett-Koehler Publishers Inc.