Moneen käyttötarkoitukseen soveltuvan biohiilen raaka-aineeksi käy periaatteessa mikä tahansa orgaaninen materiaali. Kustannustehokkuuden ja kiertotalouden näkökulmasta optimaalisinta olisi käyttää erityyppisiä sivuvirtoja ja ruuantuotantoon soveltumattomia biomassoja. Tässä artikkelissa tarkastellaan Pohjois-Pohjanmaan potentiaalisia bio- ja hydrohiilen raaka-aineeksi soveltuvia materiaaleja, jotka syntyvät pääasiassa alueen maa- ja metsätalouden sivuvirtoina.
Pohjois-Pohjanmaa on vahvaa maa- ja metsätalousaluetta. Maakunta on merkittävä maidon- ja lihantuottaja, jota tukevat nurmentuotantoon soveltuvat pellot (kuva 1) ja ilmasto. Suuren nurmialan lisäksi alueella sijaitsee Suomen ainoa korkealaatuisen siemenperunan viljelyyn tarkoitettu High Grade -alue. Alueella panostetaan myös viljanviljelyyn sekä kehitetään valkuais- ja öljykasvien tuotantoa. Lisäksi maakunnassa on vahva ja kehittyvä metsätaloussektori. (Lehtiniemi ym., 2022.) Sekä maa- että metsätaloudesta syntyy merkittäviä määriä sivuvirtoja, joista osaa voidaan potentiaalisesti hyödyntää myös hiilituotteiden raaka-aineina.
Hiilituotteiden erilaiset valmistusmenetelmät
Biohiilillä tarkoitetaan yleensä biomassoista pyrolyysin avulla valmistettuja pysyviä, hiilipitoisia materiaaleja. Termillä on kuitenkin käytössä useita määritelmiä ja biohiiliksi lasketaan myös monenlaisia eri prosesseilla tuotettuja korkeahiilisiä tuotteita. Euroopan biohiilisertifikaatin (EBC) määritelmän mukaan biohiili on tuotettu pyrolyysissä kasvibiomassoista ja sitä käytetään siten, että sen sisältämä hiili pysyy varastoituna pitkäaikaisena hiilinieluna tai se korvaa fossiilista hiiltä teollisessa tuotannossa. Biohiilen käyttökohteet ovat erittäin monipuoliset. Se soveltuu esimerkiksi maanparannuskäyttöön ravinteilla ladattuna, vedenpuhdistusjärjestelmiin sekä joissain tapauksissa metallurgisiin tuotteisiin ja fossiilisen kivihiilen korvaajaksi. Maaperässä biohiilen muodostama hiilivarasto on erittäin pitkäikäinen, jonka lisäksi kestävästi tuotettu biohiili edistää kiertotaloutta ja osaltaan torjuu ilmastomuutosta. (Bioenergia ry, 2024.)
Yleisimmät hiilituotteen valmistukseen käytettävät raaka-aineet ovat puuperäiset materiaalit. Hiilituotteiden valmistukseen voidaan kuitenkin käyttää monentyyppisiä biomassoja, kuten lietteitä jätevesien käsittelystä ja biokaasun tuotannosta, leviä, puutarhajätteitä sekä maa- ja metsätalouden sivuvirtoja. Raaka-aineen valintaan vaikuttaa mm. raaka-aineen hinta ja saatavuus, käytetty hiiltoprosessi sekä hiilituotteelta vaadittavat ominaisuudet. (Kambo & Dutta, 2015; Suopajärvi ym., 2013.)
Biohiiltä valmistetaan tyypillisesti hitaalla pyrolyysillä, jossa biomassaa kuumennetaan alhaisella lämmitysnopeudella vähähappisissa olosuhteissa. Päätuotteena saadaan kiinteää hiiltä sekä sivutuotteina pyrolyysinestettä ja -kaasua. Sivutuotteet voidaan hyödyntää muun muassa laitoksen omissa prosesseissa energiana. Ennen pyrolyysiä biomassa murskataan ja seulotaan, jotta varmistetaan tuotteen tasalaatuisuus. Biomassa kuivataan ennen pyrolyysiä noin 10–15 prosentin kosteuspitoisuuteen, jonka vuoksi raaka-aineen korkea kosteuspitoisuus vähentää pyrolyysin energiatehokkuutta. (Suopajärvi ym., 2013; Surup ym., 2020.)
Raaka-aine, esikäsittelyt ja prosessiolosuhteet vaikuttavat hiilituotteen saantoon, ominaisuuksiin ja koostumukseen sekä päätuotteen ja sivutuotteiden osuuksiin. Esimerkiksi alhainen lämmitysnopeus, pitkä viipymäaika ja alhainen prosessilämpötila suosivat kiinteän hiilen tuotantoa, kun taas korkea lämmitysnopeus edistää nestemäisten biopolttoaineiden tuotantoa. Hitaan pyrolyysin tärkeimmät olosuhteet sekä tuotteen ominaisuudet ovat (Hakala ym., 2019; Suopajärvi ym., 2013; Surup ym., 2020; Xiang ym., 2020):
- Lämpötila: 300–850 °C
- Lämmitysnopeus: 5–10 °C/min
- Pyrolysointiaika: minuuteista useaan tuntiin
- Biohiilen saanto: 25–50 %
- Biohiilen hiilipitoisuus: 80–95 %
Hydrohiiltä valmistetaan hydrotermisellä karbonoinnilla (HTC). Prosessin sivutuotteena saadaan myös vesipitoista HTC-nestettä. Ennen HTC-prosessia biomassa murskataan ja seulotaan haluttuun raekokoon. Biomassan kuivausta ei tarvita, koska prosessiin lisätään vettä (biomassan ja veden suhde tyypillisesti 1:3–1:10). Hiilto tapahtuu alhaisessa lämpötilassa (180–250°C) ja korkeassa paineessa (10–60 bar) painereaktorissa. Lämpötilaa nostettaessa reaktorin paine kasvaa autogeenisesti veden kyllästyshöyrynpaineen kanssa, joka vastaa reaktiolämpötilaa. Retentioaika on tyypillisesti minuuteista useaan vuorokauteen. Valitut prosessiolosuhteet vaikuttavat merkittävästi lopputuotteen ominaisuuksiin. (Ciceri ym., 2021; Kambo & Dutta, 2015; Masoumi ym., 2021.)
Hiillon jälkeen hydrohiili erotetaan nesteestä esim. mekaanisesti puristamalla, suodattamalla ja/tai kuivaamalla. Erotettu HTC-neste saattaa sisältää lukuisia orgaanisia yhdisteitä, kuten orgaanisia happoja. Hydrohiilen saanto on yleensä 40–70 prosenttia, joka on korkeampi kuin biohiilen saanto pyrolyysistä. Hydrohiilen hiilipitoisuus on kuitenkin usein alhainen, noin 60 prosenttia. (Kambo & Dutta, 2015.)
Pohjois-Pohjanmaan puupohjaiset sivuvirrat
Biohiilen raaka-aineeksi soveltuvat hyvin puupohjaiset biomassat, etenkin kun hyödynnetään jo syntyneitä sivuvirtoja. Puupohjaisten sivuvirtojen saatavuutta alueellisesti ja kansallisella tasolla edesauttaa metsä- ja paperiteollisuus. (Erkheikki, 2023, s. 60.) Nykyisin puupohjaisista sivuvirroista, kuten energiapuusta ja hakkuutähteistä, tehdään useimmiten haketta energiantuotantoon. Päästövähennystavoitteiden myötä polttoon perustuvasta energian- ja lämmöntuotannosta pyritään kuitenkin vähittäisesti luopumaan, mikä mahdollisesti vapauttaa metsähaketta esimerkiksi biohiilen tuotantoon.
Biomassa-atlaksen (Luonnonvarakeskus, 2024) perusteella metsätaloudessa syntyy merkittäviä määriä ensiharvennusten energiapuuta. Lisäksi uudishakkuilta jää korjattavia hakkuutähteitä, kuten latvusmassaa ja kantoja (kuvio 1). Näistä latvusmassa voisi sopia biohiilen raaka-aineeksi, sillä kannoissa on yleensä mukana paljon maa-ainesta, joka voi hankaloittaa biohiiletysprosessia. Tämän takia kantoja ei ole huomioitu laskelmissa.
Metsähakkeen korjuupotentiaali on suurin Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa, mutta kaikissa maakunnan kunnissa korjuupotentiaali ylittää 40 kuutiota vuodessa per neliökilometri (kuva 2). Tosin aina pitää huomioida paikallisolosuhteet, ja esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija M. Tomperi (henkilökohtainen sähköposti, 6.11.2024) arvioi, että ainakaan Rokua-Paljakan vastuualueella harvennushakkuissa ei yleensä kerry niin paljon oksamassaa, että sitä kannattaisi kerätä jatkojalostukseen. Sen sijaan ensiharvennuskohteissa kokopuuna kerättynä energiapuun korjuun kannattavuus on kohtuullinen, joten tällaiset kohteet ovat potentiaalisia.
Puupohjaisia sivuvirtoja alueella syntyy myös jätteen käsittelystä. Alueen yrityksissä ja jätteenkäsittelylaitoksilla käsitellään vuosittain merkittäviä määriä puutarha- ja puistojätteitä, joita voitaisiin hyödyntää biohiilen raaka-aineena. Biomassa-atlaksen (Luonnonvarakeskus, 2024) mukaan Oulun alueella syntyy puutarha- ja puistojätettä vuosittain 166 tonnia. Huomioitavaa on, että muiden kuntien lukuja ei ole ilmoitettu Biomassa-atlakseen.
Alueen puutuoteteollisuudessa, rakentamisessa, massa- ja paperiteollisuudessa, muussa yritystoiminnassa sekä kotitalouksissa syntyy puujätettä, jota voidaan hyödyntää biohiilen raaka-aineena (taulukko 1). Jätepuun käyttö biohiilen raaka-aineena voisi samalla kertaa mahdollistaa sekä käyttökelpoisen puumateriaalin poiston jätevirroista että luoda uuden, arvokkaan biohiilituotteen (Lassilantuomi, 2020).
Kiinnostava ennakkotapaus on PUHI Oy:n biohiililaitos, joka on parhaillaan valmistumassa Hämeenlinnassa. Uuden biohiililaitoksen käyttämiin raaka-aineisiin tulee sisältymään muun muassa kierrätys- ja purkupuuta, ja toiminnan vaatima ympäristölupa myönnettiin syksyllä 2023 (Industrial Park MORE, 2024).
| Puujäte (YLVA/EWC-jäte luokituksen mukaisesti | t/v |
| Puutuoteteollisuuden vaarattomat sahajauho, lastut, palaset ja puupohjaiset levyt yritystoiminnasta | 10 295 |
| Puuteollisuuden kuori- ja korkkijätteet yritystoiminnasta | 3 356 |
| Rakentamisessa ja purkamisessa syntyvä puujäte yritystoiminnasta | 2 343 |
| Massa- ja paperiteollisuuden kuori- ja puujätteet yritystoiminnasta | 1 382 |
| Puupakkaukset yritystoiminnasta | 132 |
| Yhdyskuntajätteen vaaraton puujäte jätteenkäsittelystä | 87 |
| Yhdyskuntajätteen vaaraton puujäte yritystoiminnasta | 87 |
Alueen maataloudessa syntyy hyödynnettävää sivuvirtaa
Biomassaa ja sivuvirtoja syntyy runsaasti myös peltoviljelyssä. Luonnonvarakeskuksen Biomassa-atlaksen (Luonnonvarakeskus, 2024) mukaan Pohjois-Pohjanmaan peltojen sivuvirroista olkea on jopa 74 prosenttia (taulukko 2). Olkea voidaan hyödyntää moniin eri käyttötarkoituksiin. Turpeennoston alasajon jälkeen on jouduttu pohtimaan uusia, oljen tapaisia vaihtoehtoja esimerkiksi kotieläintilojen kuivitukseen.
Oljen potentiaali biohiilen raaka-aineena perustuu pitkälti sen hyvään saatavuuteen. Erään tutkimuksen mukaan vehnän oljesta valmistetun biohiilen hiilipitoisuus oli 50–60 prosentin välillä parhaan hiiltämislämpötilan ollessa 300 celsiusastetta (Wang ym., 2020).
| Peltojen sivuvirrat | t ka/v | % |
| Olki | 194 544 | 74 |
| Perunan varret | 24 131 | 9 |
| Kesantonurmi | 23 997 | 9 |
| Suojavyöhykenurmi | 8 093 | 3 |
| Öljykasvien korsi | 4 557 | 2 |
| Viherlannoitusnurmien mahdollinen alkusato | 3 640 | 1 |
| Nurmen siemenen olki | 3 296 | 1 |
| Valkuaiskasvien varret | 1 355 | 1 |
Eniten olkea syntyy maakunnan maatalousvaltaisissa kunnissa Oulun eteläpuolella. Neliökilometriä kohden suurimmat mahdolliset oljenkeruualat sijaitsevat Nivalassa, Tyrnävällä ja Lumijoella (kuva 3).
Perunantuotannon sivuvirtana syntyy paljon perunanvarsia (taulukko 2). ProAgria Pohjois-Suomen kasvintuotannon palvelupäällikkö ja erityisasiantuntija M. Sohlon mukaan (henkilökohtainen sähköposti, 11.6.2024) perunanvarsimassa ei kuitenkaan ole varteenotettava biohiilen raaka-aine, koska ne pääsääntöisesti murskataan peltoon. Kesantonurmen potentiaali on vastaava kuin perunanvarsien (kuva 4). Kesantonurmi peltokuivattuna ja paalattuna voisi soveltua biohiilen raaka-aineeksi. Kesantonurmea voidaan mahdollisesti hyödyntää myös biokaasuprosessissa, jossa syntyvän mädätysjäännöksen kuivajakeen hiiletyspotentiaalia on syytä pohtia erityisesti niiden biokaasulaitosten mädätysjäännösten osalta, jotka käyttävät syötteenä lisäksi yhdyskuntalietteitä.
Kotieläinten lantaa ja virtsaa syntyy Pohjois-Pohjanmaan maatiloilla tasaiseen tahtiin vakiomäärä päivittäin (kuva 5 ja taulukko 3). Suurin osa lannasta ja virtsasta päätyy pelloille joko suoraan lietteenä tai biokaasulaitoksen kautta. Osa lannasta voisi soveltua biohiiletykseen. Lietelannasta separoitu kuivajae tai joidenkin eläinryhmien kuivalanta, esimerkiksi hevosten kuivalanta, voisi soveltua sellaisenaan biohiilen tuotantoon. Hevosten kuivikkeena käytetään useilla talleilla puuperäisiä kuivikkeita (Manni, ym., 2023), mikä tekee hevosenlannasta ongelmallisen suoraan peltojen lannoitekäyttöön, koska hitaasti hajoavat kuivikemateriaalit, kuten kutterinpuru ja sahanpuru, voivat kuluttaa lannassa ja maaperässä olevaa typpeä hajoamiseen. Pohjois-Pohjanmaalla hevosenlantaa syntyy noin 41 000 tonnia vuodessa (Luonnonvarakeskus, 2024).
Pohjois-Pohjanmaalla maatilojen biokaasulaitosten määrä on kasvanut. Prosessissa syntyvä mädätejäännös on mielenkiintoinen sivuvirtaraaka-aine biohiilen tuotantoon. Mädätejäännöksen sisältämät ravinteet hyödynnetään tällä hetkellä pääsääntöisesti peltojen lannoitteeksi. Mädätejäännöksen osalta separointi lisää sivuvirran käyttömahdollisuuksia: Nestejaetta muodostuu separoinnissa 80 prosenttia ja siihen päätyy 70 prosenttia typestä, 25 prosenttia fosforista ja 90 prosenttia kaliumista. Kuivajaetta taas muodostuu 15 prosenttia ja siihen jää 30 prosenttia typestä, 75 prosenttia fosforista ja 10 prosenttia kaliumista. (Finnilä & Latvala, 2023.) Näin ollen nestejae on erityisen hyvää lannoitetta turvepelloille, joita maakunnassa on paljon.
Mädätysjäännöksen kuivajae puolestaan voisi olla mielenkiintoinen biohiilen raaka-aine. Erityisesti jätevesi- tai yhdyskuntalietteitä syötteenä käyttävien biokaasulaitosten mädätejäännös sopisi biohiilen raaka-aineeksi, koska hiiletys poistaa lietteen mikromuoveja ja vähentää haitta-aineita. Tämän lisäksi Hämeen ammattikorkeakoulun kokeiluissa todettiin, että biohiilen lisäys biokaasuprosessiin lisää hivenen metaanin tuottoa, vähentää rikkiyhdisteiden määrää ja stabiloi biokaasuprosessia. (Kymäläinen ym., 2020).
| Kotieläintuotannon sivuvirrat: lanta ja virtsa | t/v |
| Lypsykarja (kuivalanta, lietelanta ja virtsa) | 2 177 637 |
| Lihakarja (kuivalanta, lietelanta ja virtsa) | 1 025 427 |
| Lihasiat (kuivalanta, lietelanta ja virtsa) | 181 995 |
| Hevoset ja ponit (kuivalanta) | 41 000 |
| Emakot ja porsaat (kuivalanta, lietelanta ja virtsa) | 37 724 |
| Lampaat ja vuohet (kuivalanta) | 19 608 |
| Turkiseläimet (kuivikelanta) | 18 769 |
| Munituskanat (kuivalanta ja lietelanta) | 863 |
| Broilerit, kalkkunat ja muu siipikarja (kuivalanta) | 48 |
EBC:n (2012–2023) mukaan eläinperäisistä raaka-aineista, kuten lannasta, tuotettu biohiili soveltuu moneen käyttötarkoitukseen. Ainoastaan käyttö rehun lisäaineena ja maatalousmaiden maanparannusaineena on poissuljettu.
Biohiilen raaka-ainetta viljelemättömiltä alueilta
Viljelemättömillä alueilla kasvaa biohiilen raaka-aineeksi soveltuvaa materiaalia. Järviruoko valtaa alaa etenkin rannikoilla ja Pohjois-Pohjanmaalla suurimmat järviruokoesiintymät löytyvätkin Oulun edustan ja Liminganlahden rannikolta. Pohjois-Pohjanmaalla ruovikoita arvioitiin 2010-luvulla olleen noin 2 950 ha (Klemola ym., 2013). Hehtaarilla järviruokoa kasvaa noin viisi kuiva-ainetonnia ja järviruo’on kuivamassasta hiiltä on noin 50 prosenttia (Lötjönen ym., 2009). Etenkin talvikorjattu järviruoko on valmiiksi kuivaa ja voisi soveltua biohiilen raaka-aineeksi. Samalla rannikoiden ruovikoitumisongelmaan saataisiin helpotusta.
Sähkölinjojen ja ojien raivauksessa syntyvä biomassa on pääasiassa puumateriaalia, jota ei tällä hetkellä juurikaan hyödynnetä. Yksi hyötykäytön mahdollisuus voisi olla biohiilen raaka-aineena.
Myös kunta- ja kaupunkialueilla kertyvä orgaaninen jäte voisi olla yksi biohiilen raaka-aine. Tähän jätteeseen liittyy tosin kontaminaatioriski, jonka takia siitä valmistettuun biohiileen kohdistuu käyttörajoituksia (ks. EBC, 2012–2023). Oulun Ekohiili -hankkeessa (Kiertokaari, 2023) onnistuttiin hiljattain tuottamaan biohiiltä jätevesilietteestä, kun tukiaineena käytettiin muun muassa purku- ja jätepuuta, risuja, oksia sekä mäntyhaketta. Myös biokaasutuksessa syntyvän kiinteän mädätejäännöksen todettiin soveltuvan biohiilen raaka-aineeksi.
Biohiilen potentiaali ja kestävyys Pohjois-Pohjanmaalla
Pohjois-Pohjanmaan maa- ja metsätaloudessa syntyy merkittäviä määriä sivuvirtoja, joista osaa voidaan potentiaalisesti hyödyntää myös hiilituotteiden raaka-aineina. Tällä hetkellä biohiilen raaka-aineena käytetään pääasiassa puuperäisiä materiaaleja. Biohiilen tuotannon ja käytön odotetaan lisääntyvän merkittävästi lähivuosina, mikä edellyttää biohiilen raaka-ainepohjan laajentamista kestävin keinoin.
Biohiilen markkinoiden kasvu edellyttää myös tarkempia tutkimuksia raaka-aineiden soveltuvuudesta tuotantoprosesseihin ja siitä, millaisia ominaisuuksia erilaiset raaka-aineet tuovat lopputuotteiseen. Tutkimustyö ja analyysit tuottavat tietoa siitä, mitkä ovat bio- ja hydrohiilen optimaalisimmat käyttösovellukset. Samalla edistetään niiden entistä tehokkaampaa hyödyntämistä.
Alueelliset ja globaalit haasteet, kuten ilmastonmuutos ja maankäytön muutokset, korostavat biohiilen potentiaalia hiilidioksidin sitojana ja maaperän kasvukunnon parantajana. Kehittyvät hiilimarkkinat voivat tarjota biohiilelle lisäarvoa erityisesti silloin, jos EU:n lainsäädäntö tukee sen käyttöä osana laajempaa ilmastopolitiikkaa. Tulevaisuudessa biohiilen tuotannon kehittämisessä on tärkeää tarkastella kestävyyttä kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat. Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää kehittää teknologioita, jotka tekevät sekä raaka-ainetuotannosta että valmistusprosessista entistä kustannustehokkaampaa.
Henna Honkanen
projektisuunnittelija
TKI-yksikkö/Vähähiilisyys
Oulun ammattikorkeakoulu
Eeva Suonperä
projektipäällikkö
TKI-yksikkö/Vähähiilisyys
Oulun ammattikorkeakoulu
Ritva Imppola
projektiasiantuntija
TKI-yksikkö/Vähähiilisyys
Oulun ammattikorkeakoulu
Thomas Virta
projektipäällikkö
Elinympäristöpalvelut
Utajärven kunta
Marja-Liisa Järvelä
projektipäällikkö
TKI-yksikkö/Vähähiilisyys
Oulun ammattikorkeakoulu
Sajad Ahmadi
väitöskirjatutkija
Ympäristö- ja kemiantekniikka
Oulun yliopisto
Tiina Laitinen
väitöskirjatutkija
Ympäristö- ja kemiantekniikka
Oulun yliopisto
Hiilestä on moneksi – lähituotantoa vihreässä siirtymässä (Biohiilen Aika) -hanke
Tavoite: Biohiilen aika -ryhmähankkeen tavoitteena on tukea alueen vetovoimaisuutta, luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja vaikuttaa erityisesti maatalouden kasvihuonekaasupäästöihin luomalla uusia maaperän hiilivarastoja.
Kesto: 2.1.2024–31.12.2026
Rahoittajat: Euroopan unionin osarahoittama, rahoituksen myöntänyt Pohjois-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto ja Oulun innovaatioallianssi
Koordinaattori: Oulun yliopisto
Osatoteuttajat: Oulun ammattikorkeakoulu, Vaasan yliopisto, Luonnonvarakeskus, Utajärven kunta ja Maaseudun sivistysliitto
Kaikki hankkeen julkaisut Oamk Journalissa
Lähteet
Aroheinä, J., Virta, T., Suonperä, E., Honkanen, H. & Järvelä, M-L. (2024). Biohiilen tuotantoalueiden paikkatietoanalyysi. Analyysiraportti. Hiilestä on moneksi – lähituotantoa vihreässä siirtymässä (Biohiilen aika) -hanke. https://oamk.fi/wp-content/uploads/2024/12/Biohiilen-tuotantoalueiden-paikkatietoanalyysi1.pdf
Bioenergia ry. (2024). Biohiili. Haettu 16.12.2024 osoitteesta https://www.bioenergia.fi/biohiili/
Ciceri, G., Hernandez Latorre, M., Kumar Mediboyina, M. K., & Murphy, F. (2021). Hydrothermal Carbonization (HTC): Valorisation of organic waste and sludges for hydrochar production of biofertilizers (IEA Bioenergy: Task 36). IEA Bioenergy. https://www.ieabioenergy.com/wp-content/uploads/2021/10/HTC-Valorisation-of-organic-wastes-and-sludges-for-hydrochar-production-and-biofertilizers-Full-Report.pdf
Finnilä, J., & Latvala, M. (2023). Biokaasuntuotannosta syntyvän mädätysjäännöksen hyödyntämisvaihtoehdot [Power Point -esitys]. Feasib Oy. https://kaustisenseutu.fi/site/assets/files/7164/2023-08-15_madatysjaannosselvitys_final.pdf
EBC. (2012−2023). European Biochar Certificate: Guidelines for a Sustainable Production of Biochar. Carbon Standards International (CSI), Frick, Switzerland. Version 10.3 from 5th Apr 2022. Haettu 10.1.2025 osoitteesta https://www.european-biochar.org/media/doc/2/version_en_10_3.pdf
Elo, A., Hagner, M., Kainulainen, A., Kuoppamäki, K., Laulumaa, P., Männistö, A., Nuotio, A.-K., Riikonen, A., Salo, E., Tammeorg, P., & Tiilikkala, K. (2023). Biohiiliopas viher- ja ympäristösuunnitteluun, -rakentamiseen ja kunnossapitoon (Viherympäristöliiton julkaisu 73). Viherympäristöliitto ry.
Erkheikki, E. (2023). Biohiililiiketoiminnan nykytila ja potentiaali Pohjois-Pohjanmaalla [diplomityö, Oulun yliopisto]. OuluREPO. https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202309123017
Hakala, J., Kangas, P., Penttilä, K., Alarotu, M., Björnström, M., & Koukkari, P. (2019). Replacing Coal used in Steelmaking with Biocarbon from Forest Industry Side Streams. VTT Technology, 351. VTT Technical Research Centre of Finland. https://doi.org/10.32040/2242-122X.2019.T351
Industrial Park More. (2024). PUHI Oy. Haettu 10.1.2025 osoitteesta https://www.industrialparkmore.fi/yritykset/yritystarinat/puhi-oy/
Kambo, H. S., & Dutta, A. (2015). A comparative review of biochar and hydrochar in terms of production, physico-chemical properties and applications. Renewable and Sustainable Energy Reviews, 45, 359–378. https://doi.org/10.1016/j.rser.2015.01.050
Kiertokaari. (2023). Lietteestä valmistettu biohiili sopii viherrakentamiseen. https://kiertokaari.fi/lietteesta-valmistettu-biohiili-sopii-viherrakentamiseen/
Klemola, H., Härjämäki, K., & Pihlaja, K. (toim.), (2013). Opas ranta-alueiden monikäyttösuunnitteluun [Maaseutuverkoston esite]. Maaseutuverkosto. https://www.ely-keskus.fi/documents/44677975/45076022/Opas_ranta_alueiden_monikayttosuunnitteluun.pdf/9577cadc-719c-9c01-0fed-1ad49df91ac7?t=1637663665757
Kymäläinen, M., Elo, A., & Kainulainen, A. (2020). Biohiilellä monia kytkentöjä biokaasutuotantoon. Suomen Biokierto ja Biokaasu 1/2020, (s. 8–9). https://biokierto.fi/wp-content/uploads/2020/11/Biokierto-ja-Biokaasu_01_2020.pdf
Lassilantuomi, S. (2020). Rakennusjätepuu biohiilen raaka-aineena ja biohiilen käyttösovellukset rakennusalalla [AMK-opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110222081
Lehtiniemi, T., Suutari, T., Kukkonen, K., Onkalo, P., Nikka, A., & Toivonen, A.-M. (2022). Pohjois-Pohjanmaan maaseudun kehittämissuunnitelma 2023–2027. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-398-094-5
Luonnonvarakeskus. (2024). Biomassa-atlas. https://biomassa-atlas.luke.fi/
Lötjönen, T., Kouki, J., & Vuorio, K. (2009). Korsibiomassojen tuotantoketjut ja energiantuotantokokopaalikattilalla (MTT raportti 19). MTT Jokioinen. http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti19.pdf
Manni, K., Högel, H., Saastamoinen, M., Frondelius, L., & Huuskonen, A. (2023). Kuivikeselvitys: Kuiviketilanteen nykytilan tarkastelu ja lähitulevaisuuden kehitysnäkymien arviointi (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 85/2023). Luonnonvarakeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-778-5
Masoumi, S., Borugadda, V. B., Nanda, S., & Dalai, A. K. (2021). Hydrochar: A review on its production technologies and applications. Catalysts, 11(8), 939. https://doi.org/10.3390/catal11080939
Suopajärvi, H., Pongrácz, E., & Fabritius, T. (2013). The potential of using biomass-based reducing agents in the blast furnace: A review of thermochemical conversion technologies and assessments related to sustainability. Renewable and Sustainable Energy Reviews, 25, 511–528. https://doi.org/10.1016/j.rser.2013.05.005
Surup, G. R., Trubetskaya, A., & Tangstad, M. (2020). Charcoal as an alternative reductant in ferroalloy production: A review. Processes, 8(11), 1–41. https://doi.org/10.3390/pr8111432
Wang, H., Xu, J., & Sheng, L. (2020). Preparation of straw biochar and application of constructed wetland in China: A review. Journal of Cleaner Production, 273, 123131. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2020.123131
Xiang, W., Zhang, X., Chen, J., Zou, W., He, F., Hu, X., Tsang, D. C. W., Ok, Y. S., & Gao, B. (2020). Biochar technology in wastewater treatment: A critical review. Chemosphere, 252, 126539. https://doi.org/10.1016/j.chemosphere.2020.126539
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.