”Erehdytään yhdessä, opitaan yhdessä” – sosiaali- ja terveysalan digiosaamisen kehittäminen edellyttää matalan kynnyksen menetelmiä

Erilaiset digitaaliset ratkaisut ja palvelut ovat yhä enenevissä määrin osa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työtä, mutta näiden käytössä tarvittavaa osaamista ja osaamisen kehittämistä ei edelleenkään huomioida kattavasti, yksilöllisesti ja järjestelmällisesti. DigiSote-ikä-hankkeen järjestämissä avoimissa työpajoissa sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, esihenkilöt ja asiantuntijat toivat esiin erilaisia näkökulmia siitä, mitä vahvuuksia ja heikkouksia eri sukupolvien ammattilaisilla on digiosaamisessa sekä millaisilla menetelmillä digiosaamista voitaisiin kehittää.

Sosiaali- ja terveysalan (sote) palvelut sekä niiden organisoituminen ovat olleet jo pitkään murroksessa lisääntyvien digitalisaation mahdollisuuksien sekä tulevan sote-uudistuksen myötä [1]. Suomessa ministerityöryhmä on luonnostellut keväällä 2022 viimeisintä kansallista digitalisaation visiota vuodelle 2030 luomaan yhteistä ymmärrystä digitalisaation ja datatalouden hyödyistä, käsitteistä ja suunnasta. Vision yhdeksi osa-alueeksi on määritelty osaaminen, mikä tarkoittaa sekä kansalaisten että eri alojen ammattilaisten tarvittavien digitaitojen ja -tietojen varmistamista palveluiden digitalisoituessa. [2]

Lisäksi muun muassa Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka -ohjelma (Hyteairo) pyrki edistämään tekoälyn ja robotiikan hyödyntämistä hyvinvointialalla ja toimintaprosesseissa kehittämällä osaamista [3].

Digiosaaminen koostuu muun muassa teknisestä osaamisesta ja kyvystä käyttää teknologiaa mielekkäällä tavalla työssä, opiskelussa ja jokapäiväisessä elämässä. Lisäksi siihen kuuluvat kyky arvioida teknologiaa kriittisesti sekä motivaatio osallistua ja sitoutua digitaaliseen kulttuuriin. Käsitteen tarkka kuvaus kuitenkin vaihtelee eri toimintaympäristöissä ja suorituskykyyn, ammattiin tai käyttäytymiseen pohjautuvan määrittelyn mukaan. [4] [5]

Terveydenhuollossa digiosaamiseen on määritelty muun muassa tietous digitaalisesta teknologiasta, perustietotekninen osaaminen, digitaalisen vuorovaikutuksen taidot laadukkaan hoidon tarjoamiseksi, osaaminen huomioida digitalisaation vaikutukset eettisestä näkökulmasta sekä motivaatio, innovatiivisuus ja muutoskyvykkyys [6] [7] [8].

Digiosaaminen on tulevaisuuden osaamista

Sote-palveluiden muutos entistä ihmiskeskeisemmäksi ja vaikuttavammaksi haastaa terveydenhuollon ammattilaisten osaamista ja osaamistarpeita [9]. Siksi esimerkiksi digiosaamisen eri osa-alueet tulevat lähivuosina korostumaan entisestään. Muun muassa Opetushallituksen ennakointifoorumin tekemän selvityksen mukaan digitaalisten ratkaisujen ja alustojen hyödyntämisosaaminen sekä digitaalisten toimintojen hallinta ja ohjaustaidot ovat yleistä työelämäosaamista, jonka merkitys kasvaa tulevina vuosina [10].

Aikaisempien tutkimusten mukaan sote-ammattilaiset arvioivat oman tietoteknisen osaamisensa hyväksi. Potilastyöhön liittyvä digiosaaminen vaatii kuitenkin kehitystä, ja asenteet digiä kohtaan ovat ristiriitaisia [6] [11]. Sote-ammattilaisten digiosaamisessa on todennettu olevan sukupolvien välisiä eroja etenkin tietoteknisten taitojen sekä eettisen osaamisen näkökulmista [11] [12]. Lisäksi iäkkäämmät ammattilaiset kokevat olevansa digitaalisten ratkaisujen käytössä nuoria useammin ennemmin pärjääjiä kuin osaajia, ja iäkkäät työntekijät arvioivat työn kuormituksen lisääntyneen digitalisaation myötä [13].

DigiSote-ikä-hanke on Oulun ammattikorkeakoulun informaatioteknologian ja sosiaali- ja terveysalan yksiköiden sekä Oulun yliopiston hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikön yhteishanke, jonka tavoitteena on tuottaa toimintamalli tukemaan erityisesti sote-alan ikääntyneiden (+54-vuotiaiden) työntekijöiden digiosaamisen kehittymistä. Toimintamallin tarkoituksena on osallistaa korkeakouluja sote-ammattilaisten digiosaamisen kehittämiseen ja edistää ikääntyneiden työntekijöiden säilymistä työelämässä pidempään. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto (ESR).

Yhteisen työskentelyn kautta ymmärrystä sote-alan digiosaamisen nykytilasta ja tarpeista

Sote-alan ammattilaisten digiosaamisen nykytilan ja kehittämistarpeiden tunnistamiseksi DigiSote-ikä-hanke järjesti alkukeväällä 2022 kolme avointa ”Hei ossaakko nää digiä?” -työpajaa Pohjois-Pohjanmaan sote-organisaatioissa toimiville ammattilaisille, esihenkilöille, asiantuntijoille, kehittäjille sekä muille asiasta kiinnostuneille. Työpajojen tarkoituksena oli antaa tietoa digitalisaation vaikutuksista sote-alaan, lisätä ymmärrystä digiosaamisen nykytilasta ja kehittämistarpeista sekä tuottaa tietoa sote-ammattilaisten digiosaamisesta sekä menetelmistä digiosaamisen kehittämiseksi. Tavoitteena oli myös selvittää erityisesti niiden sote-ammattilaisten tarpeita, jotka kokevat oman digiosaamisensa heikoksi.

Kaikki kolme työpajaa olivat samansisältöisiä, ja ne järjestettiin etänä Teamsissä. Kahden tunnin mittaiseen työpajaan kuului noin 20 minuutin esitys, jonka aiheena oli digitalisaation vaikutukset sote-alaan sekä sote-ammattilaisten osaamiseen. Lisäksi esityksessä kerrottiin lyhyesti DigiSote-ikä-hankkeesta. Alustuksen jälkeen työpajassa edettiin sovellettuun Learning Cafe -työskentelyyn, jonka tarkoituksena oli inspiroida keskustelua osallistujien välille sekä jakaa näkemyksiä annetuista teemoista [14].

Teemoina olivat digiosaamisen vahvuudet ja heikkoudet, digiosaamisen kehittäminen (oman ja organisaation), sukupolvet ja digiosaamisen kehitys sekä digi omassa työssä nyt ja tulevaisuudessa. Teemoja käsitellessä käytettiin myös apukysymyksiä herättämään ajatuksia teeman ympäriltä sekä edistämään osallistujien mahdollisuutta peilata teemaa omaan työhönsä.

Työpajoihin osallistui yhteensä 22 sote-ammattilaista, esihenkilöä sekä asiantuntijaa. Ensimmäiseen työpajaan osallistui 10 henkilöä, mikä mahdollisti teemojen käsittelyn pienryhmissä. DigiSote-ikä-hankkeen työntekijät toimivat pienryhmissä puheenjohtajina ja keskustelun edistäjinä.

Toinen ja kolmas työpaja toteutettiin Learning cafe -työskentelyä hyödyntäen yhtenä ryhmänä, koska toisessa työpajassa oli 7 osallistujaa ja kolmannessa työpajassa 5 osallistujaa. Työpajojen jälkeen kuhunkin teemaan ylös kirjatut ajatukset yhdistettiin samaan dokumenttiin ja analysoitiin teemoittain.

Digiosaaminen vaihtelee sukupolvissa, mutta pelkkä ikä ei kerro koko totuutta

Työpajoissa käytyjen keskustelujen pohjalta osallistujien vastaukset digiosaamisen nykytilan vahvuuksista ja heikkouksista koottiin kuvioon 1. Digiosaamisen vahvuudet liittyivät asenteisiin, rohkeuteen ja muutoshalukkuuteen. Nykyisiä sovelluksia ja ohjelmia pidettiin lähtökohtaisesti helppokäyttöisinä. Parannettavaa osallistujat kertoivat olevan etenkin tiedonhallintaosaamisessa sekä tiettyjen sovellusten ja välineiden teknisessä osaamisessa. Lisäksi tekstimuotoisessa vuorovaikutuksessa sekä asiakasnäkökulman arvioinnissa oli koettu haasteita.

Työpajoissa keskusteltiin myös, miten digiosaamisen vahvuudet ja heikkoudet näyttäytyvät eri sukupolvissa (kuvio 2). Yleisesti kuvattuihin vahvuuksiin peilaten nuorilla työntekijöillä koettiin olevan enemmän intoa ja kokeiluhalukkuutta vanhempiin kollegoihin verrattuna. Toisaalta iäkkäämmillä työntekijöillä kuvailtiin olevan enemmän vaihtelevuutta digiosaamisessa sekä laaja ammatillinen osaaminen, mikä myös heijastuu digiosaamiseen.

Työpajoissa tuli myös ilmi, että halu, innokkuus ja kiinnostus käyttää digitaalisia ratkaisuja ovat avaintekijöitä digiosaamisessa, ei niinkään ikä. Iäkkäät työntekijät voivat kuitenkin tarvita enemmän kannustusta ja rohkaisua käyttää digiä työssään nuorempiin kollegoihin verrattuna. Lisäksi iäkkäiden työntekijöiden digiosaaminen vaatii asioiden säännöllistä kertaamista, rauhallista ohjausta sekä vertaistuen hyödyntämistä pelon poistamisen menetelmänä.

Menetelmiä tulisi käyttää monipuolisesti digiosaamisen kehittämisessä

Työpajojen keskusteluissa tuotiin esille erilaisia menetelmiä, joita on jo käytössä eri sote-organisaatioissa tai joita toivotaan jatkossa käytettävän enemmän sote-ammattilaisten digiosaamisen kehittämiseksi. Nykyisin ammattilaisilla on mahdollisuus edistää omaa digiosaamistaan koulutuksissa, avoimissa pajoissa, pitkillä kursseilla sekä pakollisilla testeillä, kuten tietoturvatesteillä. Lisäksi joissakin yksiköissä on nimettyjä asiantuntijoita, digiosaajia tai -tuutoreita, joilta ammattilaiset voivat kysyä apua digitaalisten ratkaisujen tai palveluiden käyttöön.

Keskusteluissa heräsi paljon ajatuksia siitä, millaisilla tavoilla digiosaamista tulisi kehittää (kuvio 3). Vastauksissa painottuivat erilaiset menetelmät, joihin voi osallistua matalalla kynnyksellä ja jotka ovat kestoltaan lyhyitä, sekä työkalut, jotka edistävät avun pyytämistä tarvittaessa. Menetelmät, jotka toteutuvat helposti oman työn ohella, kuten lyhyet opetus- tai vinkkivideot, täsmäohjeet pdf:nä, vapaat keskustelut ja vinkkaamiset tauoilla ja osastotunneilla sekä testialustojen käyttö, saivat kannatusta keskusteluissa. Lisäksi digimentoreiden tai -tuutoreiden avun hyödyntämistä toivottiin laajemmaksi ja systemaattisemmaksi käytänteeksi eri organisaatioihin.

Digiosaaminen ja sen kehittäminen edellyttävät yhdessä tekemistä ja avointa ilmapiiriä

Työpajojen osallistujien näkemysten mukaan sote-ammattilaisten digiosaamisen vahvuudet näyttäytyvät erityisesti haluna käyttää tai kokeilla digitaalisia ratkaisuja. Tämä tarkoittaa, että ammattilaisilla on lähtökohtaisesti positiivinen asenne digiä kohtaan. Toisaalta digin koettiin aiheuttavan iäkkäämmillä työntekijöillä pelkoa ja epävarmuutta, mikä voi heijastua myös negatiivisesti asenteisiin. Aikaisempien tutkimusten mukaan sote-ammattilaisten asenteet digiä ja erityisesti digikoulutusta kohtaan ovat ristiriitaisia tai suoranaisesti negatiivisia [6].

Samalla on tunnistettu, että aikaisempi käyttökokemus ja positiiviset kokemukset lisäävät innokkuutta kokeilla tai ottaa käyttöön digitaalisia ratkaisuja [6] [15]. Työpajojen osallistujat eivät tuoneet esiin näkemyksiä siitä, että asenneilmapiiri digiä kohtaan tarvitsisi kehitystä ammattilaisten keskuudessa, vaan digiosaamisen heikkoudet koskevat selkeämmin tietoteknisiä taitoja, tiedonhallintaosaamista, eettistä osaamista sekä vuorovaikutusosaamista.

Digiosaamisen kehittäminen tulisi mahdollistaa mahdollisimman matalan kynnyksen menetelmillä ja työyhteisöä osallistaen. Vaikka organisaatioissa jo nykyisellään on käytössä erilaisia tapoja digiosaamisen vahvistamiseen, nousi työpajojen keskusteluissa esiin toive siitä, että jatkossa keskityttäisiin erityisesti menetelmiin, jotka sisältyvät luontaisesti ammattilaisen jokapäiväiseen työhön ja joissa voitaisiin hyödyntää myös työyhteisön sisäistä osaamista esimerkiksi erilaisiin digitaitoihin liittyen. Menetelmiin sisältyi myös työntekijöiden digiosaamisen kartoitus sekä digiosaamisen sisällyttäminen esimerkiksi perehdytysohjelmaan.

Tiedetään, että digiosaamisen kehittäminen pitäisi suunnitella järjestelmällisesti yksilöllisten tarpeiden mukaan [7]. Jatkossa olisikin kartoitettava entistä monipuolisemmin sekä yksittäisen työntekijän että työyksikön ja organisaation digiosaamisen tarpeita. Lisäksi tulisi hyödyntää erilaisia vertaistukeen ja yhteisölliseen oppimiseen nojaavia menetelmiä, joiden avulla voitaisiin myös vähentää työntekijöihin kohdistuvaa liiallista kuormitusta pitkiä ja raskaita koulutuksia välttäen.

Erika Jarva
väitöskirjatutkija
DigiSote-ikä-hankkeen hankeasiantuntija
Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteiden tutkimusyksikkö

Mira Hammarén
yliopisto-opettaja
DigiSote-ikä-hankkeen hankeasiantuntija
Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteiden tutkimusyksikkö

Kristina Mikkonen
professori
Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö

Tanja Parkkila
lehtori
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö

Anna-Maria Tuomikoski
yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö

Markus Aalto
lehtori
Oulun ammattikorkeakoulu, Informaatioteknologian yksikkö

Jaakko Lankila
projektisuunnittelija
Oulun ammattikorkeakoulu, Informaatioteknologian yksikkö

Maria Kääriäinen
professori
Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö

Outi Kanste
dosentti
Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö

Jukka Kurttila
lehtori
DigiSote-ikä-hankkeen projektipäällikkö
Oulun ammattikorkeakoulu, Informaatioteknologian yksikkö

Kaikki hankkeen julkaisut Oamk Journalissa

Lähteet

[1] Koivisto J. 2021. Esiselvitys sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisten digitalisaatio-ohjelmien arviointikehikon kehittämiseksi. Työpaperi 28/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Hakupäivä 6.9.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-756-2

[2] Valtioneuvosto. 2022. Luonnos Suomen digitaalinen kompassi. Lausuntopyyntö VN/25733/2021. Hakupäivä 23.6.2022. https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=d77ee4a5-6d68-44cd-b8c1-0957ca01b2ac

[3] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2022. Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka -ohjelma (Hyteairo). Hakupäivä 11.8.2022. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/hyvinvoinnin-tekoaly-ja-robotiikka-ohjelma-hyteairo-

[4] Ilomäki, L., Paavola, S., Lakkala, M. & Kantosalo, A. 2016. Digital competence – an emergent boundary concept for policy and educational research. Education and Information Technologies 21, 655–679. Hakupäivä 6.9.2022. https://doi.org/10.1007/s10639-014-9346-4

[5] Vinot, D. & Zaher, A. 2021. Competencies of Health Workforce in the age of Artificial Intelligence: A Conceptual Framework. 32eme congres de I’AGRH, Paris 13–15 Octobre 2021. Lyon School of Management, UR Magellan. Hakupäivä 6.9.2022. https://agrh2021.sciencesconf.org/data/pages/Communication_AGRH_2021_Zaher_Vinot.pdf

[6] Konttila, J., Siira, H., Kyngäs, H., Lahtinen, M., Elo, S., Kääriäinen, M., Kaakinen, P., Oikarinen, A., Yamakawa,M., Fukui, S., Utsumi, M., Higami, Y., Higuchi, A. & Mikkonen, K. 2018. Healthcare professionals’ competence in digitalisation: a systematic review. Journal of Clinical Nursing 28 (5–6), 745–761. Hakupäivä 6.9.2022. https://doi.org/10.1111/jocn.14710

[7] Nazeha, N., Pavagadhi, D., Kyaw, B.M., Car, J., Jimenez, G. & Car, L.T. 2020. A digitally competent health workforce: scoping review of educational frameworks. Journal of Medical Internet Research 22 (11): e22706. Hakupäivä 6.9.2022. https://doi.org/10.2196/22706

[8] Brice, S. & Almond, H. 2020. Health Professional Digital Capabilities Frameworks: A Scoping Review. Journal of Multidisciplinary Healthcare 13, 1375–1390. Hakupäivä 6.9.2022. https://doi.org/10.2147/jmdh.s269412

[9] Maeda, A. & Socha-Dietrich, K. 2021. Skills for the future health workforce: Preparing health professionals for people-centred care. OECD Health Working Papers No. 124. Hakupäivä 6.9.2022. https://dx.doi.org/10.1787/68fb5f08-en

[10] Opetushallitus. 2019. Osaaminen 2035: Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019:3. Hakupäivä 6.9.2022. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/osaaminen-2035

[11] Kinnunen, U-M., Heponiemi T, Rajalahti E, Ahonen O, Korhonen T & Hyppönen H. 2019. Factors Related to Health Informatics Competencies for Nurses – Results of a National Electronic Health Record Survey. CIN: Computers, Informatics, Nursing 37 (8), 420–429. Hakupäivä 6.9.2022. https://doi.org/10.1097/CIN.0000000000000511

[12] Hennemann, S., Beutel, M. & Zwerenz, R. 2017. Ready for eHealth? Health Professionals’ Acceptance and Adoption of eHealth Interventions in Inpatient Routine Care. Journal of Health Communication 22 (3), 274–284. Hakupäivä 6.9.2022. https://doi.org/10.1080/10810730.2017.1284286

[13] Sutela, H., Pärnänen, A. & Keyriläinen, M. 2019. Digiajan työelämä – Työolotutkimuksen tuloksia 1977–2018. Tilastokeskus, Helsinki. Hakupäivä 6.9.2022. https://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/ytym_1977-2018_2019_21473_net.pdf

[14] Innokylä. 2022. Työkalu: Learning cafe eli oppimiskahvila. Hakupäivä 16.6.2022. https://innokyla.fi/fi/tyokalut/learning-cafe-eli-oppimiskahvila

[15] Jarva, E., Mikkonen, K., Andersson, J., Tuomikoski, A-M., Kääriäinen, M., Meriläinen, M. & Oikarinen, A. 2022. Aspects associated with health care professionals’ digital health competence development. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 14 (1), 79–91. Hakupäivä 6.9.2022. https://doi.org/10.23996/fjhw.111771